Tällä kurssikerralla pääsimme vihdoin ulos hikisten tietokoneiden ääreltä tuulettumaan noin tunnin mittaiselle etsintävaellukselle lumentäyteisessä Helsingissä. Lisäksi tutustuimme geokoodauksen saloihin niin oman aineiston koordinaattien kuin valmiista aineistosta saatujen tietojen perusteella. Näiden pohjalta teimme kartat. Lopputunnista teimme tuttavuutta yhdysvaltalaiseen maanjäristys-sivustoon, jossa meidän tuli luoda kolme maanjäristysaiheista karttaa opetuskäyttöön ja aiheen pohjalta keksiä muita sovellustapoja teemaan liittyen.

Tehtävänämme oli keksiä tietty teema, jonka perusteella keräsimme GPS- laitteella tarkasteltavien kohteiden koordinaatit talteen. Päätimme ottaa teemaksi lumen alle hautautuneet autot. Kiersimme Kumpulan ja Arabian alueella etsiskellen kuumeisesti lumen alla olevia kulkupelejä ja niitähän löytyikin runsaasti. Parista kohteesta emme olleet varmoja, oliko kyseessä auraajan tekemä lumikasa vai lumen alle hylätty auto, joten jouduimme iloksemme kaivauspuuhiin ja loppujen lopuksi auton kattotelinehän sieltä alta pilkisti. GPS- laitteen käyttäminen oli erittäin helppoa ja minusta hauskaa! Oli mukavaa seurata satelliittien määrän vaihtelua ja korkeutta maanpinnasta, vaikka se ei aivan todenmukainen ollutkaan. Saan pian uuden GPS- sykemittarin, joten toivotaan, että siinä on myös koodaus- toiminto mukana ja pääsen koodaamaan myös omalla ajalla! Gepseilyn jälkeen geokoodasimme kohteet kartalle ja saimme ihastella tuloksia aivan itsetehdyn aineiston kautta. Tämän jälkeen geokoodasimme myös Helsingin pelikoneet valmiista aineistosta omalle kartalle. Huomasin, että geokoodaus oli lähes ainut aihe, minkä toteuttamisessa minulla ei ollut lainkaan vaikeuksia koko TVT3- kurssikertojen aikana. Lisäksi geokoodaus oli mielenkiintoista ja kivaa, joten olin liekeissä!

Jatkoimme geokoodausta maanjäristysten muodossa. Meidän tuli luoda kolme maanjäristyskarttaa ja niiden pohjalta opettaa aiheesta. Yhdysvaltalaiselta maanjäristyssivuilta saimme etsiä tiettynä aikana tapahtuneita maanjäristyksiä ja niiden tietoja. Siirsimme tiedot Exceliin ja tätä kautta saimme geokoodattua valitsemamme tietyn ajanjakson ja Richterin maanjäristykset maapallokartalle. Valitsin tarkasteltavaksi viimeisen vuoden aikana ( 1.1. 2011 lähtien) tapahtuneet maanjäristykset 5, 6 ja 7 Richterin asteikolla. Tarkoituksenani oli tutkia näiden maanjäristysesiintymien yhteyttä litosfäärilaattojen sijaintiin sekä laattojen loittonemis-, törmäys- ja sivuamisvyöhykkeisiin. Aihetta tukevana materiaalina käytän NASA: n sivuilta löytynyttä laattatektoniikan aktiivisuus karttaa (Kuva 1). Digitaalisena ja interaktiivisena kartta on saatavissa NASA:n internetsivuilta( http://core2.gsfc.nasa.gov/dtam/data/ftp/dtam.jpg). Kuvassa näkyy selkeästi litosfäärilaatat sekä niiden liikkuminen.

Oppilaille olisi hyvä aluksi selittää litosfäärilaattojen merkitys ja niiden syntyminen, mikä minusta oli tosi vaikea mieltää, kun itse olin vielä yläasteella tai lukiossa. Myöskin tärkeää on opettaa tavat, miten litosäärilaattoja on tutkittu ja mistä kyseiset tiedot on alun perin saatu. Tämä estää aiheen olemasta täysin tähtitieteellistä ja usein tieteellisissä piireissä hehkutetun “sattuman” varaista toimintaa. Vasta näiden opetuksien pohjalta voidaan siirtyä maanjäristysten käsittelyyn, sillä ne syntyvät laattojen liikkeiden pohjalta. Oheisessa kuvassa on esitettynä litosfäärilaatat maapallolla. Siinä näkyy myös alueet, missä laatat eroavat, törmäävät ja sivuavat toisiaan. Laattoja liikuttavat ja täten järistyksien syntyyn vaikuttaa niin sanotut konvektio- eli kiertovirtaukset, jossa vaipan kiviaines lähtee virtaamaan ja aiheuttaa Maan pintaosien ja sisäosien välisiä lämpötila-, tiheys- ja paine-eroja(Globus).

Niin kutsutuilla törmäys- ja alityöntövyöhykkeillä, missä 2 mantereista laattaa törmää toisiinsa tai merellinen laatta pyrkii mantereisen laatan alle, esiintyvät suurimmat maanjäristykset. Myös kahden laatan hankaussaumojen kohdalla on runsaasti voimakkaitakin järistyksiä. Loittonemisvyöhykkeillä, kuten Atlantin Keskiselänteellä, puolestaan järistykset ovat heikompia. Muilla kuin laattojen reuna-alueilla esiintyviä maanjäristyksiä voidaan selittää niin sanottujen kuumien pisteiden avulla. Niitä esiintyy satunnaisesti maapallolla. Suomi on säästynyt maanjäristyksiltä sen rauhallisen sijainnin vuoksi. Aino Ropposen TVT3-blogissa onkin esitetty Suomen ja sen lähialueiden maanjäristykset sadan vuoden aikana ja siitä voidaan huomata, että maanjäristykset ovat olleet satunnaisia ja lähes huomaamattomia. Maanjäristysalueiden vertaaminen Suomen tilanteeseen sekä tutustuminen erilaisiin maanjäristyksiin liittyviin asteikoihin ja käsitteisiin, kuten Mercallin ja Richterin asteikkoon sekä magnitudin merkitykseen voisi olla oleellista oppilaiden kannalta.

Haluan todistaa näitä argumentteja itse tekemieni karttojen avulla. Ensimmäisessä kartassani (Kuva 2) ovat viime vuoden aikana esiintyneet noin 7 Richterin järistykset maailmalla. Jos vertaamme näitä NASA:n litosfäärilaatta- karttaan voimme todeta, että kaikki kovimmat järistykset ovat tapahtuneet litosfäärilaattojen törmäys- tai alityöntövyöhykkeillä. Turkin järistys viittaa Anatolian laatan liikkeisiin ja Pakistaninkin järistys viittaa kahden mantereisen laatan törmäämiseen. Muut järistykset ovat tapahtuneet alityöntövyöhykkeillä lähinnä Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutulla alueella.

Toinen karttani (Kuva3) puolestaan esittää viime vuoden aikana tapahtuneita 6 Richterin asteikon maanjäristyksiä. Näin voimakkaat maanjäristykset ovat yleisimpiä vieläkin törmäys- ja alityöntövyöhykkeillä. Kartasta voidaan jo huomata Tulirenkas-vyöhykkeen alkavan muodostua Tyynenmeren ympärillä. Silmiinpantavaa ovat muutamat näinkin kovat maanjäristykset Atlantin Keskiselänteellä, mutta ne ovat kuitenkin mahdollisia.

Viimeisessä kartassani olen valinnut Richterin asteikon luvuksi 5. Tämän asteiset maanjäristykset ovat jo hyvinkin yleisiä maapallollamme. Kartastani (Kuva 4) voi huomata, että niitä esiintyy jo lähes joka puolella maapalloa. Keskiössä on tietenkin edelleen Tulirengas- vyöhyke, mutta näitä heikompia järistyksiä esiintyy myös paljon mantereiden sisäosissa, Keskiselänteellä sekä kuumissa pisteissä. Kartasta voi jopa hahmottaa joidenkin litosfäärilaattojen muodon ja sijainnin, sillä niiden kohtaamispaikoissa on runsaasti maanjäristysesiintymiä.

Karttojani vertailemalla NASA:n litosfäärilaatta- karttaan voidaan siis löytää maanjäristysten ja litosfäärilaattojen sijainnin ja kohtaamistavan välinen yhteys. Mitä lähempänä laattojen alityöntö- ja törmäysvyöhykettä asustaa, sitä suurempi todennäköisyys on joutua maanjäristyksen uhriksi.

Karttojani voi käyttää myös hyödyksi syvän meren hautojen esiintyvyyden tutkimiseen. Nämä haudat syntyvät alityöntövyöhykkeellä, kun mereinen laatta painuu mantereisen laatan alle. Access-Sciencen sivuilta saamaani kuvaa(Kuva5) tarkastelemalla, voidaan todeta syvänmeren hautojen ja törmäysvyöhykkeiden yhtenevän. Ne kulkevat kutakuinkin samaa linjaa Tulirengas-vyöhykkeen kanssa. Lopuksi laitan toisen kuvan (Kuva 6) Daily Mailin sivustolta, joka esittää maailman syvintä hautaa Tyynellämerellä. Kuva on otettu jopa 11 kilometriä syvästä Mariaanien haudasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

1. Ervasti.V, Kytömäki.J & J.Paananen, Globus Sininen planeetta, s. 69-73, WSOY, 2005

2. Kuva1. NASA. Digital tectonic activity map of the world, 25.02.2012,<http://core2.gsfc.nasa.gov/dtam/data/ftp/dtam.jpg>

3. Kuva 5. AccessScience, Deep sea trench, 25.02.2012, <http://accessscience.com/search.aspx?rootID=792024>

4. Kuva 6. DailyMail, Deepest spot: The Mariana Trench in the Pacific Ocean, 25.02.2012, <http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1347870/Deep-sea-trenches-play-key-role-climate-change.html>

5. Ropponen.A, Tvt3-blogi, Kurssikerta6, Suomen ja sen lähialueiden maanjäristykset sadan vuoden aikana, 25.02.2012,<https://blogs.helsinki.fi/ainoropp/>