Hei taas

Toinen luento oli suurilta osin opitun asian toistoa. Kävimme läpi asioita mitä kävimme läpi jo ensimmäisellä kurssikerralla. Muistan oppineeni tunnilta pieniä hyödyllisiä kikkoja, kuten sen, että miten saan tarkennettua takaisin karttapohjaani, jos sen mahdollisesti hukkaan. Se tapahtuu klikkaamalla hiiren oikeaa painiketta ja valitsemalla kohdan “Zoom to layer”. 🙂

Minun mielestäni uuden ohjelman tai minkä vaan vastaavan monimutkaisen asian opettelussa tällainen kertaava lähestymistapa toisen tunnin aikana on oikein hyvä. Perusasiat juurtuvat mieleen, kun niitä kerrataan, eikä kukaan tipu kärryiltä. Toisen kerran myötä ohjelman käyttö alkaakin tuntua luontevammalta, eikä sen käyttö ole samanlaista haahuilua kuin ensimmäisen kurssikerran- ja viikkotehtävän aikana. Toisaalta muutamat asiat olivat hieman hämärän peitossa ja jouduin niitä kaivelemaan muistini perukoilta tai opettelemaan itse uusiksi viikkotehtäviä tehdessäni. Antti Paakkarin ajatuksiin yhtyen, koska luentokertoja on vain kerran viikossa, ei luentojen puolesta synny sellaista toistoa, joka mahdollistaisi täysin vedenpitävän ohjelman käytön. Tokihan QGIS:n käyttöä voisi harjoitella myös itsenäisesti, mutta se ei tunnu mielestäni kovin mielekkäältä.

Käsittelimme tunnilla myös hieman uusia juttuja, kuten rajapintatyökalujen käyttöä ja rajapinta-aineistojen lisäämistä omiin QGIS-ohjelmistoihimme. Tarkastelimme ja vertailimme myös erilaisia projektioita ja sitä, kuinka paljon käytettävä projektio voi vääristää kartan pinta-alaa tai muita mittasuhteita. Tästä projektioiden aiheuttamasta vääristymisestä meille oli puhuttu hieman jo aikaisemmillakin kursseilla ja olin siitä tietoinen jo muutenkin entuudestaan. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä konkreettisesti se, kuinka paljon erilaiset projektiot mittasuhteita vääristävät.

Tein kurssikerralla kaksi erillistä valmista karttaa, jossa vertasin eri projektioiden aiheuttamaa vääristymää suhteessa TM35-karttaprojektion Suomeen. Teimme yhdessä vääristymää visualisoivan kartan Mercatorin projektiosta, ja omatoimisesti tein yhden kartan Van Grintenin projektiosta. Kun menin etsimään tallentamiani projektioita blogitekstiini, käynnistäessäni tallentamani tiedoston QGIS:ssä, oli koropleettityyppiset luokitteluerot hävinneet kartoista, enkä saanut niitä takaisin karttaesitykseen, mutta jostain syystä ne olivat jääneet Layers-valikkoon ja legendaan esille. Attribuuttitaulukossa en tietoja kyseisistä Layereista kuitenkaan saanut auki, ja jos koitin muokata karttaesitystä, hävisivät nekin numerot ja luokat, jotka Layers-valikkoon olivat jääneet. Alla (kuva 1.) ETRS-TM35FIN projektio, missä vertaillaan pinta-alojen vääristymää Van Grittenin projektion suhteen. Mercatorin projektiota en saanut pelastettua, ainoa jäljellä oleva tieto kyseisestä projektiosta oli Layers-valikossa sijaitseva added geom info -sarake, josta näin miten lukuarvot jakautuisivat kartalla, jos ne saisin siihen asetettua. (kuva 2).

Kuva 1.  Tunnilla tehty koropleettikarttaesitys Van Grintenin projektiosta josta jäljellä vain lähinnä legenda.

Kuva 2. Mercatorin ja ETRS-TM35FIN väliset kokoerot Layers-valikossa.

En viitsinyt aloittaa tuntitehtävien tekemistä alusta, vaan annoin niiden olla, ja päätin keskittyä omatoimisiin kotitehtäviini. Teimme tämän viikon itsenäisissä harjoituksissamme samantyylisiä tehtäviä kuin kurssikerran tunnilla. Ensimmäisenä tehtävänämme oli laatia taulukko viidestä eri projektiosta ja tutkia sitä, kuinka pahasti kokoerot ja välimatkat vääristyvät niiden välillä, kun niitä vertaillaan toisiinsa. ETRS-TM35FIN toimi projektiona, johon muita projektioita vertailtiin. Muut käyttämäni projektiot olivat Mercatorin, Van der Grintenin, Millerin ja Robinsonin projektiot. Alla kuva taulukosta.

Kuva 3. Taulukko, jossa vertailen eri projektioiden vääristymiä pinta-alan ja etäisyyden suhteen.

Taulukon pinta-alaa kuvaava alue (km^2) oli hatun muotoinen alue aivan pohjoisimmasta Lapista. Välimatkaa kuvaava (km) matka ulottui Vaasasta suorana linjana Suomen itärajalle. Havainnollistavia kuvia en muistanut ottaa.

Valitsin epähuomiossa aika ”isoja”, paljon vääristäviä projektioita. Etenkin Mercatorin, Van Grintenin ja Millerin projektioissa pinta-aloissa oli huomattava ero, 345 – 742%. Millerin sylinteriprojektio on muunnelma Mercatorin projektion pohjalta, mutta se ei ole kuitenkaan oikeakulmainen vaan ns. kompromissiprojektio. Siinä pinta-alat eivät kuitenkaan vääristy napa-alueilta yhtä paljon kuin Mercatorissa. Ainoa projektio, mikä ei vääristänyt niin pahasti alueen pinta-alaa oli Robinsonin kompromissiprojektio, mutta siinäkin pinta-alan muutos oli hyvin huomattava, n. 43%. Sekään ei vastaa täysin oikein oikeassa elämässä esiintyviä etäisyyksiä, mutta siinä on pyritty vähentämään kaikkia kartassa esiintyviä vääristymiä mahdollisimman pieneksi. Olisin vaihtanut osan projektioista, mutta olin kadottanut jo suomineidon ”myssyn”, mitattavan pinta-alan, joten en viitsinyt aloittaa koko hommaa alusta ja menin maaliin asti massiivisesti väärentyneillä projektioilla.

Toisessa kotitehtävässä meidän täytyi vertailla sitä, kuinka muut karttaprojektiot vääristyvät suhteessa Lambertin projektioon. Valitsin Lambertiin vertailtaviksi projektioiksi Mercatorin projektion, sekä Van Grintenin projektion. Halusin antaa uuden yrityksen Van Grintenille ja verrata sitä, kuinka lukuarvot eroavat tunnilla tekemäni TM35FIN-projektion pohjalta luodun koropleettikartan kanssa. Kuten tehtävänannossa mainittiin, karttaprojektiot ovat hyvin samankaltaisia ja oletettavissa olikin että täten legendojen arvot muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Ainoa ero koko arvojen määrässä oli se, että ETRS-TM35FIN – projektiossa suurimmat vääristymät venyivät 0,01, eli noin prosenttiyksikön verran enemmän.

Kuva 4. Mercatorin projektion pinta-alojen vääristymät suhteessa Lambertin projektioon.

Kuva 5. Van Grintenin projektion pinta-alojen vääristymät suhteessa Lambertin projektioon.

Luin Lotan blogista (Puodinketo 2021), kuinka muillakin opiskelijoilla oli ollut hieman ongelmia tiedostojen katoamisessa. Toivon, että vastaisuudessa QGIS:iä käyttäessämme vältymme tällaiselta ja pohdin, että kenties kyse on vain siitä, että koska olemme uusia ohjelman käyttäjiä, olemme voineet tehdä huolimattomuusvirheitä ja unohtaa esimerkiksi tallentaa tiedostoja tai tehneet tallentamisen väärin. Ainakin toivon että tällaisesta oli kyse. No, loppu hyvin kaikki hyvin, blogiteksti on viimein julkaistu. Palataan GIS:n pariin ensi viikolla.

 

Lähteet: Paakkari, A. (2021) Viikko 2. Toinen luento ja harjoitukset.

Viitattu 5.2.2021

Puodinketo, L. (2021) 2. Kurssikerta: Toimintojen kertausta

Viitattu 5.2.2021

<https://blogs.helsinki.fi/lottapuo/>

<https://blogs.helsinki.fi/anttipaa/>