Kuudes tiistaiaamu alkoi poikkeuksellisesti ihanan aamureippailun parissa, kun suuntasimme pareittain harmaaseen ulkoilmaan keräämään tietoa Kumpulan lähialueesta. Jäisen vesisateen valuessa päällemme kuljeskelimme ympäriinsä samalla hyödyntäen Epicollect 5-sovellusta, johon keräsimme pistemuotoista dataa paikoista, joissa kävimme. Sovellus oli erittäin helppokäyttöinen ja selkeä. Vastasimme muutamaan kysymykseen kokemuksestamme alueesta esimerkiksi alueen viihtyvyydestä ja turvallisuudesta asteikolla 1-5. Tämän lisäksi sovellus tallensi sijaintimme koordinaatit ja pystyimme vielä halutessamme ottamaan kuvan kyseisestä paikasta.
Alla muutama otos minun ja Vilman seikkailusta 🙂
Palattuamme seikkailultamme kokosimme kaikkien ryhmien keräämät tiedot yhteen ja saimme muodostettua hienon pistekartan, jota rupeaisimme seuraavaksi interpoloimaan. Interpoloinnilla tarkoitetaan yksinkertaistettuna pisteiden välistä kaavaa. Kaavan avulla voidaan esimerkiksi kyseisessä tehtävässä ennustaa jonkin alueen saamaa arvoa, vaikka kukaan ei olisi käynyt kyseisellä alueella merkaamassa sinne pistettä. Interpolointia voidaan myös hyödyntää tässä tehtävässä kokemusten analysoinnissa. Analysointiprosessi helpottuu ja nopeutuu huomattavasti, kun on kartta, johon on selkeillä väreillä kuvattu kokemusta eikä tarvitse silmät ristissä tuijottaa vain läjää pisteitä.
Saimme tulokseksi hienon kartan Kumpulan lähialueella koetusta viihtyvyydestä ja turvallisuudesta, jonka tietenkin epähuomiossa unohdin tallentaa… Täytyy heti huomenna kampuksella etsiä, jospa vielä löytäisin kartan tietokoneen syövereistä, sillä mielestäni kartta oli erittäin onnistunut ja kuvasi erinomaisesti vaihtelevia kokemuksia eri sijaintien välillä.
Minua jäi kuitenkin mietityttämään sovellksen luotettavuus, sillä parilla kurssilaisellamme pisteiden sijainti heitti jopa kilometrejä oikeasta sijainnista. Väärin sijoitettu pisteet voivat vääristää tutkimuksen lopputulosta huomattavasti, etenkin jos heitto on näin suuri…
Interpolointiharjoituksen jälkeen kurssikerran varinaisena tehtävänä oli kolmen pistemuotoisen kartan tuottaminen opetustarkoitukseen. Kuten Eemil sanoo blogissaan, tiedonhakuun ja rajaamiseen oli tällä kertaa melko vapaat kädet. Päätin itse kuvata koko maapallolla sijaitsevat tulivuoret, kaikki 2000-luvulla tapahtuneet yli kuuden magnitudin maanjäristykset sekä maahan iskeiytyneet meteoriitit aikaväliltä 2000-2019. Olin aivan innoissani, sillä kyseinen aihe kiinnostaa minua hurjasti. Tuli elementtinä ja tulivuoret ilmiönä sytyttävät minussa jotakin ihmeellistä ja selittämätöntä palavaa intohimoa!!
Karttoja varten tarvittavat aineistot tuli muuttaa cvs muotoisiksi, mikä omaan korvaani kuulostaa vähintäänin heprealta ja yipäänsä super vaikealta tehtävältä. Onnekseni tämä prosessi osoittautuikin loppujen lopuksi melko helpoksi. Pisteet tuli muuttaa pilkuiksi ja meteoriittikannan pystyi suoraan tallentamaan cvs muotoisena! Jee!
Ensimmäinen karttani tulivuorten sijoittumisesta maapallolla on mielestäni hyvin simppeli ja onnistunut. Litosfäärilaattojen suamakohdat näkyvät kartalla hyvin tulivuorten jonomaisina keskittyminä esimerkiksi Indonesian, Japanin ja Kalifornian alueilla. Tyynenmeren tulirengas näkyy myös mielestäni hyvin, vaikka se jakautuukin kahtia karttaprojektion leikkauksen takia. 
Toinen karttani, 2000-luvulla tapahtuneet yli 6:n magnitudin maanjäristykset. Magnitudin kertovan asteikon jakautumisella voidaan havaita yli 7 magnitudin järistyksiä tapahtuneen vähän suhteessa kuuden magnitudin järistyksiin. Kaikkia maanjäristyksiä on eniten tapahtunut Tyynenemeren tulirenkaan alueella, etenkin Australian, Indonesian ja Nazcan laattojen reunoilla subduktiovyöhykkeillä. Voimakkaimpia järistyksiä on tapahtunut eniten Aasian alueella. Verrattaessa näitä kahta ensimmäistä karttaani, voidaan tulivuorten sijoittumisen ja maanjäristysten välillä nähädä selkeä korrelaatio.
Kolmantena karttana tuotin meteoriittien putoamispaikkojen sijoittumisen maapallolla aikavälillä 2000-2019. Kartasta pistää ainakin minulla ensimmäisenä kolme keskittymää: Yhdysvallat, Luoteis-Afrikka ja Oman. Voidaan mys huomata, ettei Suomeen ole 2000-luvulla tähän mennessä pudonnut ainuttakaan meteoriittia.
Karttoja tehdessä yritin tiukasti pitämään mielessäni tehtävänannon opetustarkoituksesta. Sain flashbackejä lukioon ja toisen mantsan opettajani itsepiirtämiin karttoihin, jotka olivat täynnä suhruisia viivoja, tekstinpätkiä merkkejä ja epämääräisiä suherruksia. Halusin välttää nämä kauhuskenariot ja pyrinkin mahdollisimman simppeleihin ja helppolukuisiin karttoihin, joista kaikki mahdollinen ylimääräinen on otettu pois. Tarkastellessani taas kerran toisten opiskelijoiden blogeja huomasin esimerkiksi Edvinin lisänneen karttoihinsa litosfäärilaattojen rajat. Tämä oli mielestäni mahtava idea, joka olisi varmasti ollut hyödyllinen myös opetustarkoitukseen käytettävissä kartoissa, sillä tulivuorten sijainteja olisi helppo selittää ja opiskelijoiden ymmärtää näiden välinen korrelaatio.
Karttojen teko tuntui tällä kertaa äärimmäisen helpolta, joka kieltämättä hitusen epäilyttää…
Yli kuuden magnitudin maanjäristysten karttaan en ole tyytyväinen. Vaikka kartta on mielestäni helppolukuinen, se ei mielestäni ole visuaalisesti kovinkaan kaunis. Järistyksiä on myös todella paljon, mutta valitsin tämän rajauksen magnitudeihin, koska se oli mielestäni looginen raja, sillä 6 magnitudia on jo luokaltaan voimakas maanjäristys. Kokeilin myös tehdä karttaa yli 7 ja 8 magnitudin järistyksistä, mutta mielestäni näistä kartoista ei tullut yhtä kuvaavia, sillä näin voimakkaista järistyksiä oli vain muutama. Toki olisin voinut vaihtaa maanjäristysten ajankohtaa, mutta halusin välttämättä juuri 2000-luvulla tapahtuneet järistykset.
Kuten Susannakin mainitsee, olisin minäkin halunnut hyödyntää uutta interpolointitekniikkaa kartoissani. Kuitenkin kokeiltuani tätä menetelmää, koin kartat helppolukuisemmiksi ja selkeämmiksi ilman interpolointia, koska kuten Amanda mainitsee Kumpulan alueelta tehdystä harjoituksestaan, interpolointi muodostui koko kartan alueelle eikä vain pisteiden lähialuelle.
Päälimmäiseksi tunteeksi jäi tällä kertaa innostus ja onnistuminen. Nautin aidosti tästä kurssikerrasta ja tuntui kuin aika olisi vain lentänyt! Ensi viikolla häämöttääkin jo viimeinen kurssikerta. MITÄH?!
Lähteet:
Edvin Väänänen: Kurssikerta 6: Hasardikarttoja, luettu 3.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/edvaanan/
Eemil Haapanen: Kurssikerta 6 – Interpolointi, uhka vai mahdollisuus?, luettu 3.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/hceemil/
Susanna Kukkavuori: Paikkatiedon luomisesta ja hyödyntämisestä, luettu 3.3.2019https://blogs.helsinki.fi/kukkasus/
Amanda Ojasalo: Interpolointi, luettu 3.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/
One Reply to “Ulkoilua ja intohimoa”