KURSSIKERTA VII(meinen)

* Blogi valmis

Seitsemäs ja kurssin vihoviimeinenkin kurssikerta koitti ja tuli aika purkittaa kurssilla opitut taidot. Tehtävänä oli tuottaa vapaamuotoinen kartta, johon hankittiin aineistoa itsenäisesti. Omaa karttaani varten etsin käsiini tilaston koskien HIV ja AIDS tartuntoja Afrikan alueella, sekä yhdistin pistemuotoisena aineistona karttaan myös Afrikan väestön. Päätin itsepäisesti tehdä kartan Afrikan alueelta, vaikka aineistoa oli todella vaikeasti saatavilla/ en osannut etsiä sitä. Valitsemani aineisto ei myöskään loppupeleissä osoittautunut ideaaliksi,  koska siitä puuttuu niin paljon dataa.

Alla oleva kartta (kuva 1.) kuvaa tiedollisine aukkoineen hyvin sitä, että jotain on opittu, mutta aukkojakin jäi. Kurssimotivaatiota saattoi kuitenkin laskea se, ettei MapInfon käyttöä enää opetella tulevina vuosina, vaan opinnoissa keskitytään muihin paikkatieto-ohjelmistoihin. MapInfon perusteiden opettelemisesta oli kuitenkin hyötyä paikkatiedon hallinnan ja soveltamisen, sekä paikkatieto-ohjemistojen perusidean ymmärtämisen kannalta. Kurssilta sai siis hyvät pohjat tulevia GIS-kursseja varten, kiitos!

 

Kuva 1. HIV ja AIDS tartunnat Afrikassa vuonna 2015, sekä asukkaat vuonna 2015.

Alla olevassa kartassa (kuva 2) on vertailua varten otettu kartta HI-virukseen sairastuneista “Our World in Data” -sivustolta. Kuvia tutkaillessa huomaa, että dataa puuttuu hyvin monista valtioista. Tämä osoittaa hyvin sen, että paikkatieto on hyvin käyttökelpoista silloin , jos sitä on saatavilla ja se on todenmukaista. Silloin kun dataa puuttuu paljon, jää lopputulema kokonaisuudessaan kysymysmerkiksi. Edessä onkin siis valtava paikkatietojen työmaa!

Kuva 2. Prevalence of HIV by total % of population aged 15-49, 2012 – Max Roser7

Lähteet:

Prevalence of HIV by total % of population aged 15-49, 2012 – Max Roser7 (https://ourworldindata.org/hiv-aids/)

KURSSIKERTA VI

Kuudennen kurssikerran teemana oli pistemuotoisten aineistojen esittäminen kartalla. Tavoitteena oli siirtää GPS-paikantimen avulla kerätyt pisteet ja tiedot kartalle ja saada aikaan pistemuotoista aineistoa. Lisäksi opettelimme muokkaamaan muualta (internetistä) löytyvää aineistoa kartalle vietävään muotoon.

Kurssikerran alussa pääsimmekin ihan käytännössä etsimään pisteitä luonnosta GPS-paikantimen avulla. Oman parini kanssa valitsimme kohteiksi lähialueen puistonpenkit, jotka sitten siirrettiin Exelin kautta MapInfoon ja kartalle. Tämän kurssikerran harjoitukset olivat edeltävää tuntia helpommin ymmärrettävämpiä ja tunnin jälkeen tunne omasta osaamisesta oli paljon varmempi, kun oppi uuden asian ihan kunnolla alusta saakka. Kenties viime kurssikerran itseopiskelu tekikin hyvää, kun asioita joutui pohtimaan omilla aivoilla ja asioiden sisäistämiseen tuli käytettyä enemmän aikaa.

Seuraavissa kuvissa on esitettynä tunnilla aikaansaadut tulokset. Ensimmäiseen karttakuvaan (Kuva 1.) on upotettu 2000-luvulla mitatut yli 6 magnitudin maanjäristykset. Kuten kuvasta näkyy, maanjäristykset ovat levittäytyneet mannerlaattojen reunavyöhykkeitä mukaillen ja tiheimmät maanjäristysketjut näyttävät odotetusti kertyneen Tyynenmeren “tulirenkaan” alueelle. Kuten Iivari Laaksonenkin toteaa blogissaan, on aineiston tarkastelu mahdollista myös pelkässä taulukkomuodossa, mutta kartalle siirrettynä aineiston alueellinen jakautuminen ja hahmottaminen on paljon helpompaa. (Laaksonen, 2017) Toisaalta tällekkin kartalle tallennettuihin pisteisiin on tallennettu muutakin tietoa, kuin sijaintitietoa, kuten päivämääriä ja kellonaikoja, jotka jäävät tässä muodossa esitettynä pimentoon. Taulukkomuotoinen aineisto olisi siten kenties informatiivisempaa, mutta sen hahmottaminen huomattavasti hankalampaa.

Kuva 1. Yli 6 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla.

Seuraavassa kuvassa (Kuva 2.) on esitettynä yli 8 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla. Kuten huomaamme, maanjäristysten määrä tippuu voimakkaasti, kun siirrytään Richterin asteikolla ylöspäin, mikä ei esimerkiksi edellisessä kartassa (Kuva 1.) tule esille, koska järistysten voimakkuuksia ei ole eroteltu. Paremmin aineistoa esittävä kartta voisikin muodostua siis pisteistä, joiden väri vaihtelisi niiden voimakkuuksien mukaan.

Yli 8 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla.

Viimeisessä harjoituskartassa (Kuva 3.) on esitettynä iloisen kirjava värikimara, jossa eri väriset pallerot esittävät erilaisia tulivuorityyppejä. Tässä kartassa halusin testata, miltä kartta näyttäisi, jos siihen sisällytetään paljon informaatiota pisteiden luonteesta. Lopputulemana kartta on melko epäonnistunut, koska eri tulivuorityyppejä on niin paljon, ettei lukija voi millään sisäistää kaikkea kartan tarjoamaa informaatiota ilman pidempää tutkailua. Legendassa kuitenkin selvennetään sitä, kuinka paljon kutakin tyyppiä esiintyy, mikä selventää aineiston jakautumista jonkin verran.

Kuva 3. Tulivuorityypit.

Viimeiseksi valitsin kuvan maanjäristyksistä, jotka on esitetty hienolla tavalla kartalla. Kartassa on siis käytetty kiiltomatojen (engl. lightning-bug) valoa, joka kirkastuu, mitä voimakkaampi järistys on magnitudeiltaan. Karttojen tekotapa on siis hyvin vapaamuotoista ja mahdollisuuksia on monenlaisiin tulkintoihin. Tälläkin kyseisellä tavalla on saatu hienosti esitettyä tektonisesti aktiivisimmat alueet – hyvin mielenkiintoisella tavalla!

Kuva 4. Yli 4 manitudin maanjäristykset v. 1899-2003 Lähde: http://www.livescience.com/21284-world-earthquakes-map.html 

Lähteet:

Laaksonen, Iivari (2017) 6. kurssikerta https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ (Luettu 28.02.2017)

Mustain, Andrea (2012) Stunning Map Reveals World’s Earthquakes Since 1898 http://www.livescience.com/21284-world-earthquakes-map.html (Luettu 28.02.2017)

 

KURSSIKERTA V

Viidennen kurssikerran teemana oli karttakohteiden bufferointi ja laskennalliset analyysit. Itse en kurssikerralle ehtinyt töiden vuoksi, joten pääsin opettelemaan kurssikerran asioita ihan itsenäisesti, mikä osoittautuikin melkoiseksi haasteeksi… Sain kuitenkin kultaakin kalliimpien kurssikavereiden ja työohjeiden avulla laskettua ja analysoitua materiaaleja niin, että saatoin jopa oppia jotakin! Tämä kuitenkin vaati muutamia aikaisia aamuherätyksiä ja useita hermoja riipiviä tunteja GIS-luokan hämärässä. Hard times.

Bufferoinnilla eli puskuroinnilla tarkoitetaan siis keinoa, jolla voidaan tehokkaasti määrittää paras sijainti esimerkiksi uudelle kauppakeskukselle tai koululle. Puskuroinnin avulla voidaan selvittää monia asioita liittyen palveluiden perustamiseen ja niiden kattavuuteen. Tällainen ominaisuus onkin oiva toiminto esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelussa. Yksinkertaistettuna bufferoimalla voidaan laskea jonkin säteen sisäpuolella olevien kohteiden lukumääriä ja hyödyntää saatuja arvoja edelleen tarkemmissa laskennallisissa analyyseissä. Seuraavissa tehtäväkuvauksissa tuleekin hyvin esille se, miten erilaisiin tarpeisiin bufferointi sopii.

Kuva 1. Helsinki-Malmin lentokentän melualueet. (Ympäristökeskus 2012)

Itsenäisharjoitukset
Itsenäistehtävissä 1. ja 2. oli tarkoituksena bufferoida Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien kiitoratoja ja laskennallisesti analysoida, kuinka paljon ihmisiä niiden melualueilla asuu.

Malmin lentokenttä-alue nousi pari vuotta sitten kuumaksi puheenaiheeksi, kun alueen kaavoittamista uudeksi 25 000 ihmisen asuinalueeksi ehdotettiin vuonna 2015. Kaavaehdotus hyväksyttiin vuonna 2016 ja sen rakentaminen aloitetaan näillä näkymin 2020-luvulla. Lisää kaavoitusprosessista ja alueen tulevaisuudennäkymistä voi lukea täältä ja täältä.

Malmin lentokentän melualueiden ja asutuksen tulkintaa helpottaa oheinen Helsingin Ympäristökeskuksen teettämä kartta Helsinki-Malmin lentokentän melualueista. (Kuva 1.) Alla olevasta taulukosta (Taulukko 1.) voi tutkia bufferointi-harjoituksesta saatuja lukuja.

Taulukossa näkyy myös kohta “Juna-asemat” ja “Taajamat”, jolla tarkoitetaan tehtävää 3. ja 4. Tehtävänä oli bufferoinnin ja laskennallisten analyysien avulla selvittää juna-asemien osalta kuinka paljon ihmisiä Vantaan asemien ympäristössä asuu ja minkälainen väestön ikäjakauma alueilla on. Taajamien osalta tehtiin selvitystä siitä, kuinka moni vantaalainen asuu taajamissa ja miten ulkomaalaisia asukkaita on jakaantunut alueelle.

Tanja Palomäki toteaa blogissaan osuvasti, että MapInfo-osaaminen on karttojen tuottamisen osalta jotakuinkin hallussa, mutta tietokantojen yhdistely ja muu muokkaaminen tuottaa usein enemmänkin päänvaivaa. Koska asioita ei vielä hallitse kunnolla, on ohjelman soveltaminen hyvin haastavaa, jos selvää ohjeistusta ei ole.

Lähteet:

Helsingin Ympäristökeskus (2012) Helsinki-Malmin lentoaseman liikenteen aiheuttama vuorokausimelu. (2011) Finavia
http://www.hel.fi/hel2/ymk/meluselvitys/tiedostot/Malmin_lentoaseman_liikeneteen_melu_2011_29052012.pdf

Palomäki Tanja (2017) Tanjan mantsablogi, 5. kurssikerta (Luettu 27.02.2017) https://blogs.helsinki.fi/ptanja/

 

KURSSIKERTA IV

Neljännellä kurssikerralla perehdyimme ruututeema- ja rasterikarttoihin. Ruututeemakartan tekoa varten opettelimme käyttämään MapInfon Grid-, eli ruututyökalua, jolla saatiin muodostettua ruututeemakartan perustana oleva ruudukko. Ruudukon muodostamisen lisäksi harjoittelimme datan keräämistä jo olemassa olevaan tietokantaan. Tässä harjoituksessa hyödynsimme pääkaupunkiseudun väestötietoja, jotka sitten yhdistettiin kartalle muodostettuun pohjaruudukkoon.

Toteutin oman ruututeemakarttani muun, kuin suomenkielisen väestön sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Kuten kartassa (Kuva 1.) näkyy, muunkielinen väestö on jakautunut laajalle, mutta selviä klustereita ja keskittymiä kartalla näkyy jonkin verran. Selvää eroa on myös kuntien välillä: muunkielistä väestöä näyttää selvästi olevan enemmän Helsingin ja Vantaan puolella, kuin Espoossa ja Kauniaisissa. Selviä muunkielisen väestön klustereita on havaittavissa esimerkiksi Itä-Helsingissä ja Luoteis-Helsingissä. Espoossa selvänä muunkielisen väestön keskittymänä kartalla näkyy Espoon keskuksen alue pohjoisessa Espoossa, sekä Matinkylä Etelä-Espoossa. Muunkielisen väestön sijoittuminen kulkee pitkälti käsi kädessä ulkomaisten asukkaiden sijoittumisen kanssa. (Jokinen, 2017)

Kuva 2. Muunkielisen väestön sijoittuminen pääkaupunkiseudulle 300 x 300m ruuduilla esitettynä.

 

Jos muunkielisen väestön sijoittumista verrataan Helsingin asutuimpien alueiden kanssa, (Kuva 2. Haukka, 2017) voidaan havaita, että muunkielisen väestön keskittymät sijaitsevat pitkälti siellä, minne muukin asutus on jo keskittynyt. Tästä voidaan kenties tehdä positiivinen päätelmä: pääkaupunkiseudun ulkomaalainen tai muunkielinen väestö ei vielä ole segregoitunut, ainakaan hyvin voimakkaalla tavalla. Toisaalta muunkielisen väestön jakautuminen on kartallani selvärajaisempaa ja keskittymät erottuvat selvemmin, kuin kokonaisasukasmäärää kuvaavalla kartalla. Kokonaisasukasmäärää kuvaavalla kartalla asutus näyttää leviävän tasaisemmin Helsingin kantakaupungista loitommalle mentäessä, kun taas muunkielisten sijoittumista esittävällä kartalla klusterit erottuvat selvemmin ja jakautuminen on epätasaisempaa. Tämä saattaa kuitenkin johtua aineistojen erilaisesta luokittelutavasta, värivalinnoista ja erosta ruutukokojen välillä.

Kuva 2. Pääkaupunkiseudun asukasmäärä 500 m x 500 m kokoisilla ruuduilla. (Haukka 2017)

Näitä kahta erilaista karttaa katsellessa, voi huomata myös ruutukoon suuren merkityksen. Haukka on kartassaan käyttänyt suurta ruutukokoa, joka luo kartalle selkeämmän kuvion, josta tutkittavan ilmiön jakautuminen on helppo havaita yhdella vilkaisulla. Omassa kartassani käytetty pienempi ruutukoko ilman reunaviivoja taas muodostaa tarkkarajaisempia alueita ja ilmiön tarkempi alueellinen havainnointi mahdollistuu kenties paremmin. Parhaan lopputuloksen muunkielisen väestön sijoittumista kuvaavalle kartalle olisi saanut valitsemalla ruutukoon näiden kahden kartan väliltä.

Lähteet:

Haukka, A. (2017) Kurssikerta 4. Shakkilauta? Ei, vaan ruututeemakartta. (Luettu 13.02.2017) <https://blogs.helsinki.fi/ahaukka/2017/02/08/kurssikerta-4/>

Jokinen, V. (2017) Kurssikerta 4: Ruututeemakartan luominen ja ulkomaiden kansalaiset pääkaupunkiseudulla. (Luettu 12.2.2017.) <https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/2017/02/08/kurssikerta-4-ruututeemakartan-luominen-ja-ulkomaiden-kansalaiset-paakaupunkiseudulla/>

 

KURSSIKERTA III

Kolmannen kurssikerran teemana oli “Dataa tietokantoihin”. Tavoitteena oli oppia tietokannan valmistaminen siten, että sen käyttö on mahdollisimman tehokasta. Kurssikerralla opiskeltiin myös tiedonhakua ja tietokantojen yhdistämistä erilaisten kyselyjen avulla, uuden tiedon tuottamista ja päivittämistä olemassa olevaan tietokantaan. Näitä asioita harjoiteltiin itsenäisen teemakartta -harjoituksen kautta.

Tehtävänantona oli tuottaa teemakartta (Kuva1.), joka vertailee Suomen vesistöalueiden valuma-alueominaisuuksia ja tulvaherkkyyttä. Tässä tulvaindeksikartassa korostuvat Suomen rannikkoseutujen tulvaherkimmät valuma-alueet etelässä, lounaassa ja lännessä. Myös Lapissa valuma-alueet ovat kartan perusteella Itä-Suomea tulvaherkempiä. Kuten Palomäkikin toteaa blogissaan (2017), tämä johtuu Suomen pinnanmuodoista. Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa topografia on matalapiirteisempää, mikä mahdollistaa jokien ja järvien tulvimisen laajemmalle alalle, kuin vaihtelevammassa maastossa. Pohjois-Suomessa pinnanmuodot ovat vaihtelevampia ja suurempaa tulvaherkkyyttä aiheuttaa etenkin keväisin lumimassojen
sulaminen ja jään patoutumiset.

Tulvakeskuksen tuottaman vesitilannekartan (Kuva 2.) mukaan tulvatilanne on tällähetkellä suurimmaksi osaksi normaali tai vähävetinen. Vedenkorkeudet vaihtelevat paljon juuri keväisin, johtuen lumipeitteen nopeasta sulamisesta lämpötilan noustessa. Jos samanlaista karttakuvaa tarkastellaan esimerkiksi kuukauden kuluttua, on tilanne varmasti täysin erilainen ja muistuttaisi se varmasti läheisesti tulvaindeksikarttaa.

Kuva 2. Tulvatilanne- ja valuntakartta (13.02.2017)

 

Lähteet:

Palomäki, Tanja (2017) 3. Kurssikerta <https://blogs.helsinki.fi/ptanja/> (Luettu 13.02.2017)
Tulvakeskus (24.1.2017) Vesistöennusteet ja tulvavaroitukset  <http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/yleisoEnnusteetJaVaroitukset/#homeFi> (Luettu 13.02.2017)

“Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” ARTIKKELI I & KURSSIKERTA II

Toisella kurssikerralla perehdyimme MapInfon teemakarttavalikoimiin ja hyvän teemakartan piirteisiin. Tavoitteena oli työstää kahdesta päällekkäisestä teemasta muodostuva koropleettikartta omavalintaisista aineistoista. Omassa kartassani käytin pohjana värillistä koropleettikarttaa ja päälle lisäsin toisen koropleettikartan rasterikuviona. Pohjalla oleva värillinen aineisto kuvastaa kuntien työttömyysastetta vuonna 2010 (SVT) ja päällä olevat rasterit kuvaavat kuntien korkea-asteen tutkintojen määrää vuonna 2015 (SVT).

Päällekkäisen koropleettikartan tarkoituksena on esittää kaksi erillistä ilmiötä samassa kuvassa. Anna Leonowicz perehdyttää artikkelissaan “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” hieman syvemmälle kahden muuttujan muodostamiin koropleettikarttoihin. Leonowiczin mukaan kartan lukija on siten tärkeässä roolissa, että lukijan kartanlukutaidot vaikuttavat merkittävästi kartan informatiivisuuteen. Leonovicz toteaakin, että kahden muuttujan muodostamat koropleettikartat ovat olleet niinkin haastavaa luettavaa, että niiden vaikuttavuuden on todettu olevan heikompi, kuin vain yhtä muuttujaa esittävien koropleettikarttojen. Mielestäni kartanteossa onkin tärkeää muistaa se, että vaikka itse pystyisi lukemaan kaiken karttakuvan sisältämän informaation, voi se lukijalle tuottaa suuriakin haasteita tai olla jopa sula mahdottomuus.

Hyvän teemakartan piirteitä pohdiskellen siirryin työstämään omaa kahden muuttujan koropleettikarttaani. Mielestäni kartan väritys on onnistunut ja harmoninen. Omaa karttaa tutkiessa vaikealukuisuutta aiheuttavia yksityiskohtia on usein vaikea huomata, mutta hyödyntämällä ulkopuolista kartanlukijaa, ominaisuuksia saatiin hieman paranneltua. Kartan ongelmia ovat selvästi tiheimmän rasterin vaikutus värien luettavuuteen, sekä aineistojen välillä oleva viiden vuoden ero. Kuten Sonja Koivistokin toteaa blogissaan, oli pisterasterien lukeminen MapInfon näytöllä vielä helppoa ja rasterit olivat selkeitä, mutta blogiin siirryttäessä kuvan rasterit muuttuivat sekaviksi. Kenties tätä ominaisuutta voisi säätää valitsemalla tallennusvaiheessa oikeanlaisen resoluution, sekä tallennusmuodon.

Alueilla, joilla työttömyysaste on matala, väritys on kellertävää tai haalean vihreää ja alueilla, joilla työttömyysaste on korkea, väritys on vastaavasti tummemman vihreä. Korkea-asteen tutkintojen määrää kuvaava rasteri on sitä tiheämpää, mitä vähemmän korkea-asteen tutkintoja on. Koska aineistot tukevat hyvin toisiaan, voidaan huomata, että alueilla joilla työttömyysaste on matala, korkea-asteen tutkintojen määrä on vastaavasti korkea. Alueilla, joilla työttömyysaste taas on korkea, myös korkea-asteen tutkintojen määrä on pääsääntöisesti alhaisempi.

Kartalla Suomen itäiset ja pohjoiset kunnat ovat pitkälti väritykseltään tummemman vihreitä ja rasteri on tiheää. Tämän perusteella alueen työllisyys- ja koulutustaso ovat muuta Suomea alhaisemmalla tasolla. Lounais- ja Länsi-Suomen alueilla, sekä tietysti pääkaupunkiseudulla väritys on vaalean keltaista ja rasterit harvempia. Se kertoo alueen paremmasta työllisyystilanteesta ja korkea-asteen tutkintojen yleisyydestä.

Vaikka aineistot tukevatkin hyvin toisiaan, voi kartalta huomata myös joitakin epäyhteneväisyyksiä. Kunnat, joissa on yliopistokaupunki tai jotka sijaitsevat lähellä yliopistoa, erottuvat kartalla harva-rasterisina ja vaaleamman vihreinä laikkuina. Esimerkiksi Itä-Suomessa Lappeenranta, Joensuu ja Kuopio erottuvat kartalta ympäröivistä tumman vihreistä kunnista. Pohjois-Suomessa sijaitseva Kittilä erottuu kartalla vaalean keltaisena kuntana, mikä kertoo Kunnan hyvästä työtilanteesta verrattuna muihin Lapin kuntiin. Kittilän alapuolella sijaitseva Rovaniemi taas on työttömyysasteeltaan korka, muttakorkea-asteen tutkintojen määrä on korkea, koska kunnassa on yliopisto.

Toisaalta kartalta voi erottaa myös kuntia ja alueita, joilla on hyvä työllisyystilanne, mutta korkea-asteen tutkintojen määrä on alhaisemmalla tasolla. Tällaisia kuntia on esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Oulun alapuolella. Hyvää työllisyystilannetta ja matalampaa koulutusastetta selittää mm. teollisuuden alojen hyvä työtilanne.

Kahden päällekkäisen teemakartan luominen ja niiden yhdistäminen osoittautui varsin koukuttavaksi ja mukaansa tempaavaksi touhuksi! Oli innostavaa huomata miten kaksi erilaista aineistoa korreloivat toistensa kanssa ja oppia, että yhdistämällä erilaisia aineistoja toisiinsa, tekijälle voi avautua aivan uusi näkökulma aiheen tarkastelemiseksi.

Lopuksi yhteenvetona onnistuneen teemakartan perimmäinen tarkoitus:

“Teemakartta on hyvä, kun kaikki sen laadintaan liittyvät vaiheet niveltyvät sekä tiedollisesti, että esteettisesti toisiinsa ja teemakartan piirtämistarkkuus ja teema-aineksen runsaus vastaavat kartanlukijan omaksumiskykyä.” (Rusanen, Koivunen ja Colpaert 2001)

 

Lähteet

Anna Leonowicz: “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”, Kartografija, 2006

Rusanen J, Koivunen T ja Colpaert A (2001) GIS-perusteet ja kartografia, Ohjeita teemakartan suunnitteluun, Oulun yliopisto. http://www.oulu.fi/virtualgis/
osa2_11.htm

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. 2010. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 31.1.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/2010/tyti_2010_2011-02-15_tie_001_fi.html

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön koulutusrakenne [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-4586. 2015. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 31.1.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vkour/2015/vkour_2015_2016-11-03_tie_001_fi.html

 

KURSSIKERTA I

Vuosi 2017 startattiin opintojen osalta tehokkaasti Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia -kurssin merkeissä. Kurssin päätavoitteena on tutustua geoinformatiikkaan Mapinfon avulla seuraavien viikkojen aikana. Ensimmäisellä kurssikerralla perehdyimme Mapinfon saloihin opettelemalla ohjelmiston perusteita. Tätä hetkeä olikin jo odoteltu pitkään, onhan Mapinfon hallinta yksi maantieteilijän perusominaisuuksista ja kaiken lisäksi korea lisä ansioluettelossa!

Mapinfon avulla ryhdyimme työstämään paikkatietoon ja tilastoaineistoon perustuvia karttoja. Kurssikerran agendana oli saada aikaiseksi teemakartta omavalintaisesta aineistosta, sekä kirjoittaa analyysi valmiista kartasta. Oman aineistoni data perustui ruotsinkielisen väestön osuuksiin Suomen kunnissa vuonna 2014.

Koropleettikartan työstäminen Mapinfossa oli varsin vaivatonta, jos malttoi kuunnella ohjeistuksia ja pitää uteliaat sormet erossa oheistoimintojen räpeltämisestä. Tuloksena syntyi kartta, johon liitettiin kartan perusominaisuudet: mittakaava, pohjoisnuoli ja legenda. Päänvaivaa kartan visuaalisen ulkoasun viimeistelyssä tuottivat värivalinnat, sekä legendan ja pohjoisnuolen asetteleminen. Lopputulos on kuitenkin miellyttää graafista silmää ja sininen väri sopii aineiston luonteeseen hyvin. Aineiston luokittelussa käytin luonnollista luokkarajaa ja jaoin aineiston kolmeen eri luokkaan. Näin aineisto näkyy kartalla yksinkertaisena ja helposti luettavana. Värjäämällä alimman luokan haalean sinisellä pyrin tuomaan kartalla esille sen, että ruotsinkieltä puhutaan vahvasti ruotsinkielisten rannikkoseutujen lisäksi laajalti muuallakin Suomessa. Onhan se toinen maamme virallisista kielistä.

Tämän tyyppinen kartta sopii hyvin karkeaan ja nopeaan väestörakenteen arvioimiseen. Ennalta arvattavasti ruotsinkielinen väestö on Suomessa keskittynyt Ahvenanmaan ja Turun seuduille, Pohjanmaalle, sekä pääkaupunkiseudulle Etelä-Suomeen. Suvi Huovelin ja Mimmi Simpura ovat nostaneet esille sen, että tämän tyyppinen kartta ei kovinkaan hyvin kuvaa alueen todellista kielijakaumaa. (Huovelin, 2017 ja Simpura, 2017) Tilastojen (SVT, 2015) perusteella voidaan todeta, että vieraskielisten osuus on jo nyt Suomen ruotsinkielistä väestöä suurempi, joten todellista kielijakaumaa kuvaava kartta olisi täysin eri näköinen ja huomattavasti informatiivisempi.

Päällimmäisenä kurssikerralta jäi mieleen hatarahko käsitys Mapinfon perusteista ja hyviä viboja alkavasta kurssista. Näillä eväillä kohti kevättä!

Koropleettikartta ruotsinkielisen väestön osuudesta Suomen kunnissa 2015

Lähteet
Kuntien avainluvut 1987-2015. Tilastokeskus, Helsinki. http://www.stat.fi (Luettu 23.1.2017)

Huovelin, S. (2017) Pakki päälle ja menoksi! (1.9.2017) https://blogs.helsinki.fi/suvihuov/ (Luettu 24.1.2017)

Simpura, M. (2017). Suomi suomeksi..vai? (20.1.2017) https://blogs.helsinki.fi/msimpura/  (Luettu 25.1.2017)

SVT 2015 = Suomen virallinen tilasto (2015). Ruotsinkielisten ja vieraskielisten osuus         väestöstä 1900–2015 . Tilastokeskus, Helsinki. http://www.stat.fi  (Luettu 23.1.2017)