Kuudennen kurssikerran teemana oli pistemuotoisten aineistojen esittäminen kartalla. Tavoitteena oli siirtää GPS-paikantimen avulla kerätyt pisteet ja tiedot kartalle ja saada aikaan pistemuotoista aineistoa. Lisäksi opettelimme muokkaamaan muualta (internetistä) löytyvää aineistoa kartalle vietävään muotoon.
Kurssikerran alussa pääsimmekin ihan käytännössä etsimään pisteitä luonnosta GPS-paikantimen avulla. Oman parini kanssa valitsimme kohteiksi lähialueen puistonpenkit, jotka sitten siirrettiin Exelin kautta MapInfoon ja kartalle. Tämän kurssikerran harjoitukset olivat edeltävää tuntia helpommin ymmärrettävämpiä ja tunnin jälkeen tunne omasta osaamisesta oli paljon varmempi, kun oppi uuden asian ihan kunnolla alusta saakka. Kenties viime kurssikerran itseopiskelu tekikin hyvää, kun asioita joutui pohtimaan omilla aivoilla ja asioiden sisäistämiseen tuli käytettyä enemmän aikaa.
Seuraavissa kuvissa on esitettynä tunnilla aikaansaadut tulokset. Ensimmäiseen karttakuvaan (Kuva 1.) on upotettu 2000-luvulla mitatut yli 6 magnitudin maanjäristykset. Kuten kuvasta näkyy, maanjäristykset ovat levittäytyneet mannerlaattojen reunavyöhykkeitä mukaillen ja tiheimmät maanjäristysketjut näyttävät odotetusti kertyneen Tyynenmeren “tulirenkaan” alueelle. Kuten Iivari Laaksonenkin toteaa blogissaan, on aineiston tarkastelu mahdollista myös pelkässä taulukkomuodossa, mutta kartalle siirrettynä aineiston alueellinen jakautuminen ja hahmottaminen on paljon helpompaa. (Laaksonen, 2017) Toisaalta tällekkin kartalle tallennettuihin pisteisiin on tallennettu muutakin tietoa, kuin sijaintitietoa, kuten päivämääriä ja kellonaikoja, jotka jäävät tässä muodossa esitettynä pimentoon. Taulukkomuotoinen aineisto olisi siten kenties informatiivisempaa, mutta sen hahmottaminen huomattavasti hankalampaa.
Seuraavassa kuvassa (Kuva 2.) on esitettynä yli 8 magnitudin maanjäristykset 2000-luvulla. Kuten huomaamme, maanjäristysten määrä tippuu voimakkaasti, kun siirrytään Richterin asteikolla ylöspäin, mikä ei esimerkiksi edellisessä kartassa (Kuva 1.) tule esille, koska järistysten voimakkuuksia ei ole eroteltu. Paremmin aineistoa esittävä kartta voisikin muodostua siis pisteistä, joiden väri vaihtelisi niiden voimakkuuksien mukaan.
Viimeisessä harjoituskartassa (Kuva 3.) on esitettynä iloisen kirjava värikimara, jossa eri väriset pallerot esittävät erilaisia tulivuorityyppejä. Tässä kartassa halusin testata, miltä kartta näyttäisi, jos siihen sisällytetään paljon informaatiota pisteiden luonteesta. Lopputulemana kartta on melko epäonnistunut, koska eri tulivuorityyppejä on niin paljon, ettei lukija voi millään sisäistää kaikkea kartan tarjoamaa informaatiota ilman pidempää tutkailua. Legendassa kuitenkin selvennetään sitä, kuinka paljon kutakin tyyppiä esiintyy, mikä selventää aineiston jakautumista jonkin verran.
Viimeiseksi valitsin kuvan maanjäristyksistä, jotka on esitetty hienolla tavalla kartalla. Kartassa on siis käytetty kiiltomatojen (engl. lightning-bug) valoa, joka kirkastuu, mitä voimakkaampi järistys on magnitudeiltaan. Karttojen tekotapa on siis hyvin vapaamuotoista ja mahdollisuuksia on monenlaisiin tulkintoihin. Tälläkin kyseisellä tavalla on saatu hienosti esitettyä tektonisesti aktiivisimmat alueet – hyvin mielenkiintoisella tavalla!
Lähteet:
Laaksonen, Iivari (2017) 6. kurssikerta https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ (Luettu 28.02.2017)
Mustain, Andrea (2012) Stunning Map Reveals World’s Earthquakes Since 1898 http://www.livescience.com/21284-world-earthquakes-map.html (Luettu 28.02.2017)