Aloitus
Tällä kertaa emme aloittaneet kurssikertaa hyppäämällä suoraan QGIS:siin, vaan päivä käynnistyi kunnon tietopläjäyksellä, kun Paarlahti lähti kertomaan meille piste- ja ruutuaineistoista. Näihin tietenkin törmättiin heti, kun lähdimme päivän tehtäviin.
Tuntitehtävä
Kuten kurssikerran aloitus jo vihjasi, teemana tällä kertaa oli piste- ja ruutuaineistot, joista laadittiin kuvan 1 ja kuvan 2 ruutukartat. Alkupisteenä oli pääkaupunkiseudun kartta, jossa näkyivät mm. joet, järvet ja rantaviiva, ja johon liitettiin pistetietona erittäin yksityiskohtaista tietoa pääkaupunkiseudun asukkaista – ja nyt siis tarkoitan niinkin yksityiskohtaista, että pystyimme selvittämään Helsingin vanhimman rakennuksen, kuinka monta ihmistä siinä asuu ja minkä sukupuolisia he ovat. Jopa osoitetiedot olivat aineistossa, mikä sai minut ja vierustoverini pohtimaan, että onkohan se ihan ok, että kaikki se oli meidän nähtävänä.
Ruutukartan teko ja sen muokkaus sopivaksi oli ongelmatonta puuhaa, kun opettajan ohjeistuksella taas mentiin. Pikkuhiljaa QGIS alkaa olemaan sen verran tuttu, että pystyy tekemään itsekin joitakin päätelmiä ja käyttämään ohjelmaa pelkäämättä, että vahingossa pilaa koko projektin.
Teimme yhdessä ruutukartan, jossa lopulta esiteltiin ruotsinkielisten osuutta pääkaupunkiseudun väestöstä (kuva 1). Ruutukartan ruudut ovat 1km x 1km, eli sanoisin, että sitä pienempää luokkaa. Tässä valmiissa kartassa esitetään ruotsinkielisten määrä prosentuaalisina osuuksina, jotta se olisi helpommin tulkittava kartta, mutta Paarlahden opastuksella tehdyssä kartassa kuvattiin absoluuttisia lukuja. Jos totta puhutaan, kummatkaan kartat eivät onnistu esittämään ilmiötä järkevällä tavalla, mutta se lienee vain siksi, että ruutukartat eivät mielestäni oli osuva valinta tähän. Ruuduissa asukkaiden määrä itse on epäselvä; Helsingin keskustassa asukkaita on luonnollisesti enemmän yhdellä ruudulla, kuin esimerkiksi Espoon tai Vantaan laitamilla, mutta ruutukartalla näkyvät arvot riippuvat siitä, kuinka paljon ruudun alueella on asukkaita. Myös kuvan 2 ruutukartassa on tämä täsmälleen sama ongelma.
Laura Siltala, joka istui vieressäni tunnilla, kertoi myös blogissaan (2024) siitä, miten huomasimme, että vaikka meidän kahden ruudukkomme eivät sijoitukseltaan olleet hirveän erilaisia, valmiiksi saamissa kartoissamme oli silti selkeitä eroja. Itse huomasin saman myös esimerkiksi edessä istuvien kartoissa ja Paarlahden kartoissa. Toisin sanoen, en ehkä pitäisi näitä karttoja kovinkaan luotettavina, jos pienikin ero ruudukoissa saa aikaan täysin erilaisia karttoja. Sen lisäksi ruudun koolla on myös valtava vaikutus siihen, minkälainen kartta lopulta saadaan käteen. Itse en kokeillut tehdä eri kokoisia ruudukoita, mutta esimerkiksi Taika Jaakkola (2024) oli leikitellyt ruudukon koolla enemmän. Yksi hänen tekemistään kartoista oli tehty 2km x 2km ruudukolla, ja olen samaa mieltä Jaakkolan kanssa siinä, että se oli oitis silmää miellyttävämpi kuin esimerkiksi 1km x 1km kartta.
Mutta vaikka nyt haukun näitä kyseisiä karttoja, mielestäni ruutukartoilla on myös tehtävänsä. Ne yleistävät ja esittävät ilmiöitä usein karkeasti, mutta samaan aikaan ne voivat olla selkeämpiä ja yksityiskohtaisempia kuin perinteiset koropleettikartat. Pieni ruudukko antaa mahdollisuuden esittää ilmiötä tarkemmin, tosin siinäkin on silloin otettava huomioon millaisina lukuina ilmiötä esitetään. Jos luvut ovat järkeviä, mielestäni ruutukartan tulkitseminen voi olla jopa helpompaa kuin koropleettikartan.
Lopuksi
Aloitimme myös viimeisen tunnin aikana valmistelemaan aineistoa seuraavaa kertaa varten. Aluksi kaivoimme Moodlen valmiista aineistosta joitakin rasteriaineistoja esille QGIS:siin, joista yksi oli peruskartta Pornaisen alueesta ja neljä muuta aineistoa, joista saatiin muokattua Pornaisten peruskarttaan siitä puuttuvat korkeuskäyrät.
Rinnevarjostuksen teko ja niistä edelleen korkeuskäyriin päätyminen olivat ihan hauskaa puuhaa. Valmiiseen tuotokseen alettiin sen jälkeen piirtämään teitä ja rakennuksia; tuttua puuhaa edellisen periodin Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssilta, jossa tätä sai tehdä kyllästymiseen asti. Onneksi alue, jolle näitä teitä ja asuinrakennuksia tehtiin ei ollut mitenkään erityisen suuri.
Tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään ongelmia aineiston tuottamisessa, varsinkaan kun se tehtiin opettajan ohjeistuksella. Ainoa ongelma tuli vastaan tallennuksessa, koska kun kotona yritti avata samaa tiedostoa läppärin kautta, niin korkeuskäyrät olivat maagisesta kadonneet ja jäljelle jäänyt tuotos oli tällainen:
Toivon todella, ettei tarvitsisi täysin uudestaan sumplia korkeuskäyriä aineistoon, mutta tällä hetkellä kyllä näyttää vähän siltä. Noh, onneksi se ei ole mitenkään erityisen hankalaa, mutta jää nähtäväksi onnistuuko senkään tallennus, hehe.
Lähteet
Siltala, L. (2024). Lauran blogi. MAA-204, Geoinformatiikan menetelmät, 2024. Lauran blogi | MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät, 2024 (helsinki.fi)
Jaakkola, T. (2024). Taikamatkalla GIS-velhoksi. Geoinformatiikan menetelmät 1-kurssin tuotoksia ja mietteitä. Taikamatkalla GIS-velhoksi – Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssin tuotoksia ja mietteitä (helsinki.fi)