Kuudes kurssikerta – liukastelua ja interpolointia

Aloitus

Ensimmäistä kertaa päästiin itse tuottamaan kurssikerralla käytettävää aineistoa, jippii! Pienen tietopläjäyksen jälkeen meidät siis lähetettiin ulos noin tunniksi keräämään Epicollect5-sovelluksen avulla tietoa Kumpulan lähiympäristöstä. Tarkoituksena oli siis tutkia Kumpulan alueella koettua turvallisuuden tunnetta eri puolilla aluetta, ja tietoa tästä hankittiin yksinkertaisesti sovelluksesta löytyvän kyselyn avulla. Vastauksia kyselyyn saatiin noin 100 kappaletta, ja niistä tehty – tai paremmin sanottona interpoloitu kartta, näytti tältä:

Kuvassa 1 mitä punaisempi alue, sitä turvattomammaksi se on meidän ryhmässämme arvioitu. Kartasta voi nähdä, että vain yksi alue on täysin punainen, kun toiset alueet taas ovat oransseja. Tämä punainen alue on Arabian kauppakeskuksen vieressä oleva tienristeys, mikä koettiin turvattomaksi mm. sen hektisen liikenteen takia.

Kuvaan 1 tarvittavaa aineistoa kerättiin pienissä 3–4 hengen ryhmissä. Omassa ryhmässäni turvallisuuden tunteeseen ja alueen viihtyvyyteen vaikutti eniten sää ja sen aiheuttamat olosuhteet: kylmän ja verrattain huonon sään takia kukaan ei hengaillut ulkona huvinvuoksi, ja liukkaat kohdat koettiin turvattomaksi. Mitä ilmeisimmin muissakin ryhmissä nämä olivat pääsyitä, tosin Paarlahden kysyessä miksi tuo Arabian kauppakeskuksen edusta koettiin turvattomimmaksi, vastauksena tähän annettiin kaikkea muuta paitsi säähän liittyviä syitä. Vaikka kartta kesällä näyttäisi siis täysin toisenlaiselta, on mahdollista, että kaikista turvattomin alue pysyisi kuitenkin punaisena.

Itsenäiset tehtävät

Itsenäisissä tehtävissä tällä kertaa piti tuoda aineistoja muualta kuin Moodlesta – tosin niitä esitettiin jo Moodlesta ladatulla valmiilla karttapohjalla, joka kuvasi koko maapalloa. Eikä näitä muualta tuotuja aineistoja myöskään täysin itse saanut valita, vaan niiden piti esittää kolmea (suhteellisen) globaalia hasardia: maanjäristyksiä, tulivuoria ja meteoriitteja. Aineistoja sai itse rajata, kuten teinkin, koska muuten QGIS olisi sanonut itsensä irti.

Kuvassa 2 on ensimmäinen tekemistäni kartoista, joissa kuvataan vuoden 1964 jälkeen purkautuneita tulivuoria Indonesiassa. Rajasin näinkin pienen alueen ihan vain selkeyden vuoksi ja lopputulos on yksinkertainen mutta siisti kartta.

Karttoja tehdessä huomasin, että Heikki Säntti (2024) oli vaihtanut kartoissaan valmiin pohjan satelliittikarttaan, mikä sai hänen karttansa näyttämään jopa hieman edustavammilta kuin alkuperäiseen karttapohjaan tehdyt kartat. Tämän takia päätin kokeilla tätä itsekin; kuvan 3 kartta on siis muuten täsmälleen sama kuin kuvan 2, mutta siinä käytetään satelliittikarttaa pohjana.

Viimeisessä tekemässäni kartassa kuvasin sekä Indonesian tulivuoria, että siellä tapahtuneita vähintään kahdeksan magnitudin maanjäristyksiä. Koska tulivuoret näkyivät kartalla vain jos ne olivat purkautuneet vuonna 1964 tai sen jälkeen, rajasin maanjäristyksiä vielä sen verran, että vain vuodesta 1964 eteenpäin tapahtuneet maanjäristykset näkyisivät. Kuva 4 on valmiiksi saamani kartta ja sen olen myös tehnyt satelliittikarttapohjalle.

Kuvan 4 kartasta voidaan nähdä, että suuri osa voimakkaista maanjäristyksistä tapahtuu tulivuorten läheisyydessä, mutta eivät kaikki. Kartassani ei näy litosfäärilaattojen rajoja, mutta mikäli ne näkyisivät, voitaisiin huomata, että kaikki maanjäristykset tapahtuvat niiden lähettyvillä.

Jos näitä kyseisiä karttoja siis otettaisiin opetuskäyttöön, minun olisi hyvä lisätä litosfäärilaattojen rajatkin karttoihin. Tällöin olisi helpompi havainnoida sekä tulivuorten että maanjäristyksien syntyä ja mahdollisesti perehtyä laattatektoniikkaan syvemmin. Tällä hetkellä valmiista kartoista voi vain havainnoida tulivuorten ja maanjäristyksien sijaintia valitulla alueella – toki kuvista 1 ja 2 voidaan myös havainnoida tulivuorten korkeuksia, jotka voidaan mahdollisesti yhdistää niiden ikään. Mutta siihenkin kartat eivät ole riittäviä.

Muuten kyseiset kartat sopivat opetuksessa hyvin ihan vain visuaaliseen havainnointiin. Kaikki kartat ovat siistejä ja yksinkertaisia, ja niiden avulla voidaan tukea oppimisprosesseja, sillä kuvat jäävät yleensä vahvemmin mieleen kuin pelkkä teksti.

Lähteet:

Säntti, H. (2024). Heiggi’s blog (helsinki.fi)