Harjoituskerta 7.2.2023 + kotona tehdyt harjoitukset
Tällä viikolla ryhdyttiin lähes heti toimeen ja paljon asiaa luentokerran aikana tulikin. Luentokerta jakautui kahteen osioon, aluksi tutkittiin piste- ja ruutuaineistoa ja niiden visualisointia, loppupuoliskolla uutena tuli rasterimuotoisten aineistojen käsittely QGIS:ssä. Luennolla harjoittelu onnistui ihan mallikkaasti, mutta kotona tekeminen oli taas kerran hieman hankalampaa; onnistuin kuitenkin ihan hyvin osittain kiitos luentovideoiden!
Ensimmäinen tehtävä oli valmiiden materiaalien avulla tuottaa ruutuaineistoa Helsingin, Espoon ja Vantaan kuntarajojen sisäpuolelta. Alue on melko suuri, joten väestötietoa sisältävä aineisto oli myös hyvin kookas. Sen rajaaminen oli siis käsittelyn ja visualisoinnin toteutuksen kannalta melkeinpä välttämätöntä, sillä aineiston prosessointi sellaisenaan olisi ollut lähes mahdotonta. Aivan alkuun kartalle piirrettiin ruudukko, joka kattoi pääkaupunkiseudun kokonaan. Ruudukon ruutukooksi valittiin 1km x 1km, ja tällä ruutukoolla saatiin kuvan 1 mukainen kartta. Kuvan 1 karttaan on visualisoitu pääkaupunkiseudulla asuvien ruotsinkielisten määrä absoluuttisina lukuina. Tässä tapauksessa absoluuttisia lukuja oli mahdollista käyttää, sillä ruudut ovat tasakokoisia ja kokonsa puolesta vertailukelpoisia. Esimerkiksi koropleettikartoissa absoluuttisia lukuja on hankalampi käyttää alueiden koon vaihtelun vuoksi.
Kuva 1. Ruotsinkieliset pääkaupunkiseudulla.
Kartasta 1 on nähtävissä, että ruotsinkielisiä asuu eniten Helsingin keskustassa, Espoossa, Kauniaisissa ja jossain määrin kartan itäpuoliskolla. Kuten Pinja Rautiainen kirjoittaa blogissaan (Rautiainen, 2023), on alueellisen jakautumisen hahmottaminen hieman hankalaa ilman näkyviä kunta- ja hallintorajoja. Helsingin keskustasta kauemmas liikuttaessa ruotsinkielisten määrä vähenee koko ajan, jonka takana voi olla monia asioita. Ruotsinkieliset ovat etenkin pääkaupunkiseudulla keskimäärin varakkaampia kuin suomalaiset (Turun Sanomat, 2004), jonka vuoksi heillä on myös todennäköisemmin varaa asua kalliilla alueilla. Artikkelin mukaan ruotsinkielisten koulutustaso on myös korkeampi, jolloin Helsinkiin ja naapurikuntiin on voitu muuttaa työn perässä. Lisäksi ruotsinkieliset saavat keskimäärin enemmän lapsia (Saarenmaa, 2021), jolloin heidän osuutensa pysyy vähintäänkin yhtä suurena, mikäli alueelta ei muuteta pois. Absoluuttisilla luvuilla tehty kartta seurailee hyvin pitkälti muutoinkin tiheämmin asuttuja alueita, joten tässä tapauksessa prosenttiosuuksilla olisi pystytty kenties paremmin ilmaisemaan, missä asuu suhteellisen paljon ruotsinkielisiä verrattuna muuhun väestöön – tällä hetkellä kartassa ruotsinkielisiä on paljon siellä missä on muutenkin paljon ihmisiä.
Kotona halusin vielä kokeilla tehdä vastaavan ruutukartan pienemmillä ruuduilla. Tein kaksi karttaa, joista tosin valikoin vain toisen tänne blogiini. Kuvassa 2 ruutukoko on 500m x 500m. Tein samalla koolla myös toisen kartan ruotsinkielisten absoluuttisista määristä, mutta kartta ei näyttänyt kovin hyvältä. Osa ruuduista jäi puuttumaan syystä jota en itse millään keksinyt, joten se ei olisi kuvannut aluetta oikein. Kuvassa 2 on kuitenkin ihan onnistunut kartta pienemmällä ruutukoolla pääkaupunkiseudulla asuvista 7-vuotiaista. Siksi on hieman outoa, että samasta aineistosta tehdyt kartat näyttävät eri tavalla asutuksen sijoittumista.
Kuva 2. 7-vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla.
Kuvassa 2 halusin tutkia 7-vuotiaiden eli peruskoulun aloittavien tai aloittaneiden määriä pääkaupunkiseudun eri puolilla. Tässäkin kartassa on käytetty absoluuttisia arvoja. Kuvan 2 kartasta on nähtävissä, että 7-vuotiaita lapsia on melko tasaisesti eri puolilla, painottuen hieman itäiselle puolelle. Helsingin keskustassa ja Itä-Helsingissä on suurimmat keskittymät, mutta on kuitenkin pääteltävissä, että lapsiperheitä asuu jokseenkin tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua. Etenkin tällä pienemmällä ruutukoolla – ja miksei isommallakin – erilaisia ilmiöitä voi mielestäni kuvata hyvin ja riittävän selkeästi siten, ettei aineistoon ole tarvinnut perehtyä kovin syvällisesti. Esitystapa on toki myös hieman puutteellinen ja siinä esitettävä aineisto rajattu aika paljon. Informaatio on ruutukartalla melko yksipuolista, kartalle päätyy vain määriä samankokoisten ruutujen sisällä, jolloin esimerkiksi asumismuodot tai ympäristön rakentuminen jäävät päättelyn ja arvailun varaan. Aineiston pohjana käytetty pisteteemakartta näyttää tarkalleen sijainnit, mutta tällä tavalla isolla alueella esitettäessä se ei ole kovin kätevä. Rakennuksia kuitenkin on pääkaupunkiseudun kokoisella alueella tuhansia, joten yksittäisiä pisteitä on aivan liikaa pienelle kartalle järkevästi tulkittavaksi.
Rasterimuotoisen aineiston pyörittelyä
Loppupuoliskolla saatiin (tai ainakin minä sain) ensikosketuksen rasterimuotoisen aineiston käsittelyyn QGIS:ssä. Tutkittava alue oli Pornaisten taajama-alue sekä lähiympäristö, jota tutkittiin erityisesti korkeusmallien osalta. Eli siis paljon uusia ominaisuuksia taas tutuksi.
Alkuun QGIS:iin oli tarpeen tuoda rasteriaineisto, joka oli tässä tapauksessa neljään osaan jaettu korkeusmalli. Tämän lisäksi projektiin tuotiin alueen peruskarttalehti, josta selvisi paremmin missä alue sijaitsee. Korkeusmallien yhdistämisen jälkeen muodostui yhtenäinen virtual raster, jonka avulla oli mahdollista tehdä kartalle korkeuskäyrät. Tein korkeuskäyriä sekä 10 että 5 metrin välein, joista jälkimmäisiä sitten vertasin Paitulista lataamaani karttalehteen samalta alueelta. Valmiin aineiston peruskarttalehdellä ei ollut korkeuskäyriä lainkaan, jonka vuoksi tämä Paituli-operaatio piti suorittaa. Kuvassa 3 näkyykin vertailun vuoksi Paitulista ladatun karttalehden sekä QGIS:issä korkeusmallien pohjalta piirrettyjen korkeuskäyrien vastaavuus – molempien korkeuskäyrät noudattelevat hyvinkin pitkälti samoja linjoja, mutta QGIS:in korkeuskäyrät ovat paljon tarkempia. QGIS:in korkeuskäyrissä on selvästi enemmän pienenpieniä kohteita ja paljon pientä mutkittelua, toisin kuin karttalehden yleistetymmissä käyrissä. Kuvassa 3 paksummat käyrät ovat karttalehdeltä, ohuemmat QGIS:issä tehtyjä.
Kuva 3. Korkeuskäyrien vertailua.
Korkeuskäyrien lisäksi harjoittelimme korkeusvaihtelun esittämistä rinnevalovarjostuksen avulla. Tällä tavalla kartalle sai hienonnäköisen kolmiulotteisen pinnan, jossa näkyi sekä korkeusvaihtelu että pellot ja muut karttalehden kohteet. Omalla kartallani kontrasti olisi ehkä voinut olla hieman voimakkaampi tai vastaavasti kirkkaus matalampi, jotta korkeusvaihtelu näkyisi selvemmin, mutta mielestäni kartta on silti ihan kuvaava ja onnistunut (kuva 4). Aivan tunnin lopussa harjoittelimme vielä kohteiden piirtämistä itse kartalle teiden ja rakennusten muodossa. Kuvan 4 kartassa Pornaiset on rajattu punaisella nelikulmiolla, jonka sisään olen piirtänyt tiestöä sekä joitakin rakennuksia. Kartalla tiet ovat kovin kapeat, joten niitä ei välttämättä niin hyvin erota. Huomasin tämän hieman myöhään, joten ajattelin tällä kerralla antaa niiden olla miten ovat. Rakennuksia taas on tosiaan vain muutama ja ne ovat rajatulla alueella näkyvät ruskeat pisteet. Tällä tavalla sai loistavasti harjoitusta sekä viiva- että pistemuotoisten kohteiden piirtämisessä.
Kuva 4. Pornaisten asuinalue ja ympäristö.
Vaikka tällä kerralla olikin paljon uutta, jäi tehtävistä silti hyvä mieli – viimeinkin hommat alkoi sujua jopa kotonakin yllättävän sujuvasti!
Lähteet:
Rautiainen, P. (2023). 4. harjoitus. 4. harjoitus – Pinja Rautiainen (helsinki.fi) Pinja Rautiainen Geoinformatiikan kurssiblogi -blogin kirjoitus 23.2.2023. Viitattu 16.3.2023.
Turun Sanomat (2004). Ruotsinkieliset vauraampia kuin suomenkieliset. Turun Sanomat 1.5.2004. Ruotsinkieliset vauraampia kuin suomenkieliset – Uutiset – Turun Sanomat Viitattu 16.3.2023.
Saarenmaa, K. (2021). Ruotsinkielisillä keskimääräistä enemmän lapsia – jo lähes puolet kaksikielisiä. Tieto ja trendit, Tilastokeskus 5.11.2021. Ruotsinkielisillä keskimääräistä enemmän lapsia – jo lähes puolet kaksikielisiä | Tieto&trendit (stat.fi) Viitattu 16.3.2023.