Itsenäiset harjoitukset
Tällä viikolla en henkilökohtaisista syistä päässyt luennolle ollenkaan, joten harjoitukset tein itsenäisesti ja kirjallisten ohjeiden pohjalta. Kurssin tiedotusblogista luin, että olisi ulkoilua ollut luvassa. Sinänsä harmi etten päässyt eikä aika riittänyt retken tekemiseen omalla ajalla, mutta viikon itsenäisten töiden aihe oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen!
Heti alkuun huomasin kuitenkin, että ilman luento-opetusta tehtävien aloitus oli aika hankalaa. Homma rupesi takkuamaan heti kun yritin viedä ensimmäistä taulukkoa maanjäristyksistä QGIS:iin. Joku valinta oli pois päältä minkä olisi kuulunut olla päällä. Kiitos Sinin ja Miian sain kuitenkin taulukon toimimaan, josta pystyin sitten jatkamaan eteenpäin. Taulukoihin etsittiin tiedot netistä ja itse valikoin erilaisilla rajauksilla aineistoa sekä USGS:n (U. S. Geological Survey) että NOAA:n NCEI (National Centers for Environmental Information) tietokannasta tietoa maanjäristyksiin ja tulivuoriin liittyen.
Jostakin syystä pidän tulivuorista paljon ja niiden tutkiminen eri tavoin on itselleni hyvin mielenkiintoista, joten aihe oli juuri hyvä; pystyin yhdistämään tulivuoret ja tässä tapauksessa maanjäristykset yhdelle ja samalle kartalle. Sini (Koskela, 2023) tuo lisäksi blogissaan esille hyvän huomion, maanjäristykset ovat tällä hetkellä saaneet paljon huomiota tuhoisuudessaan ja aihe on siten ajankohtainen. Kuvan 1 kartassa näkyy kaikki yli 5,5 magnitudin maanjäristykset 30 vuoden ajalta (1980-2010). Kartasta näkyy, että niitä on ilmeisen paljon – opettajan roolissa yksi hyvä kysymys olisikin miksi. Josta olisikin hyvä kiinnittää huomiota maanjäristysten ilmenemiseen. Miksi ne ovat erityisesti merialueilla noin linjassa, aivan kuin yhdessä jonossa?
Kuva 1. Maanjäristykset ja niiden voimakkuus vuosien 1980-2010 aikana.
Kuvan 1 kartassa maanjäristyksiä on määrällisesti hyvin paljon, mutta niistä iso osa on alle 6 magnitudin järistyksiä. Halusinkin oman mieltymykseni vuoksi ottaa mukaan tulivuoria. Valikoin kahdenlaisia, vedenalaisia sekä kompleksisia tulivuoria, joista jälkimmäisiin palaan myöhemmin. Alkuun halusin tutkia vedenalaisten tulivuorten sijoittumista sekä yli 8 magnitudin maanjäristysten suhdetta. Kuvassa 2 nämä ovat samalla kartalla. Kaikkein voimakkaimmat järistykset sijaitsevat mantereella tai läheisellä saarella, kun taas vedenalaisten tulivuorten läheisyydessä hyvin voimakkaita maanjäristyksiä ei juurikaan ilmene. Oikeastaan iso osa vedenalaisista tulivuorista ei ole kovin lähelläkään voimakkaita maanjäristyksiä lukuunottamatta Tyynellä valtamerellä sijaitsevaa rykelmää sekä muutamia yksittäisiä Australian pohjois- ja koillis-puolella. Hyvä kysymys tähän kohtaan onkin, miksi vedenalaisten tulivuorten yhteydessä on harvoin hyvin voimakkaita maanjäristyksiä ja toisaalta miksi keskellä Tyyntä valtamerta niitä on suhteellisen paljon?
Kuva 2. Vedenalaiset tulivuoret ja maanjäristykset vuosina 1980-2012.
Kuvassa 3 taas on edelliseen karttaan lisätty kompleksiset tulivuoret sekä hieman laajempi magnitudiasteikko, joka alkaa 7,5 magnitudista. Lisäksi kartta sisältää vain 2000-luvulla tapahtuneet maanjäristykset. Maanjäristyksiä sekä kumpaakin tulivuorityyppiä on kaakkois- ja itä-Aasiassa varsin paljon. Voimakkaat maanjäristykset kulkevat jokseenkin käsi kädessä tulivuorten sijainnin kanssa, mutta toki omissa kartoissani on hyvin rajallinen aineisto – vain tietynlaiset tulivuoret, vain tietyllä rajauksella etsityt maanjäristykset eikä kartoissa ole muuta luonnonoloihin tai hasardeihin liittyvää taustatietoa, jolla voisi olla merkitystä näiden kahden ilmenemiselle yhdessä. Esimerkiksi litosfäärilaattojen ääriviivojen lisääminen selventäisi maanjäristysten sijoittumista ja ilmenemistä, mutta kyllä sen pystyy näistä kartoista myös jonkin verran päättelemään. Ehkä opetusta miettiessä näillä kartoilla pystyisi hyvin kuvastamaan juuri litosfäärilaattojen saumakohtien merkitystä sekä sitä, että maanjäristykset ja tulivuoret voivat olla tiiviisti toisiinsa vaikuttavia tekijöitä.
Kuva 3. Eri tulivuorityypit ja maanjäristykset 2000-luvulla.
Aiempia kolmea karttaa voi suhteuttaa hyvin alla olevaan kuvan 4 mukaiseen karttaan, josta ilmenevät litosfäärilaattojen reunat. Kuvan 1 kartta noudattelee vahvasti näitä linjoja, joten sinänsä omat karttani onnistuivat ihan hyvin kuvaamaan näiden ilmiöiden sijoittumista.
Kuva 4. Mannerlaatat (Kutvonen, 2021).
Tämän viikon tehtävistä olisin varmasti saanut enemmän irti, jos vain olisin päässyt luennolle, mutta onnistui tämä toki näinkin. Opin ainakin tuottamaan taulukkomuotoista aineistoa, jonka saa helposti kartalle pistemäiseksi tiedoksi. Viimeistä viikkoa kohti mennessä uskon sen olevan erityisen hyödyllinen keino, joten jännityksellä odotan mitä sitä viimeiseen kertaan keksii!
Lähteet:
Koskela, S. (2023). Luento 6: Pisteaineistoja ja interpolointia. Kosini’s blog Geoinformatiikan menetelmät I -blogin kirjoitus 13.3.2023. Luento 6: Pisteaineistoja ja interpolointia – Kosini’s blog (helsinki.fi) Viitattu 19.3.2023.
Kutvonen, H. (2021). Geologian tutkimuskeskus. https://www.geologia.fi/2018/06/29/miksi-suomen-kallioperassa-voidaan-nahda-litosfaarilaattojen-rajoilla-muodostuneita-rakenteita/ Viitattu 19.3.2023.