Harjoituskerta 28.2.2023, itsenäinen projekti
Viimeistä viedään! Viimeiselle kurssikerralle jäi tehtäväksi itsenäinen karttatyö jostakin valitsemastaan aiheesta. Itselläni ei ole muita soveltuvia projekteja kesken, joten tein kartat täysin oman mielenkiinnon pohjalta. Omaksi alueekseni valikoitui Etelä-Korea (kuvat 1 ja 2). En sitten yhtään vaikeamman kautta olisi halunnut mennä. Kartan toteuttaminen oli paikoin sujuvaa ja paikoin niin vaikeaa, että olisi tehnyt mieli vain luovuttaa. Onneksi en kuitenkaan luovuttanut, sillä sain tehtyä mieleiset kartat ja on jopa voittajafiilis tämän jäljiltä!
Tiesin jo heti alkuun haluavani tehdä muualta kuin Suomesta viimeisen kartan, sillä suuri osa kurssista oli toteutettu erilaisia karttoja Suomesta. Etelä-Korea oli kiinnostava maa kieleltään ja kulttuuriltaan, joten miksipäs en tekisi siitä. Aloitin urakan etsimällä Etelä-Korean kartan, josta onnekseni löysin hyvin erilaisilla jaoilla tehtyjä karttoja – ja jotka olivat vielä sopivassa muodossa ladattavaksi suoraan QGIS:iin. Omaan karttaani väestötietoja varten valikoin tarkemman kartan Etelä-Korean ”kunnista” (siellä ei ihan vastaavia nuo kunnat taida olla Suomeen verrattuna, mutta riittävän samankaltaiset kuitenkin) sekä sen lisäksi provinssijaolla. Provinssit näkyvät kartoissa paksummalla rajauksella, kunnat ohuemmalla.
Kuva 1. Väestötietoja Etelä-Koreasta vuodelta 2017.
Päätin tutkia Etelä-Korean väestöä vuonna 2017 ja 2021. Ja kuten kartoistani huomaa, siinäkin ajassa ehtii tapahtua muutoksia. Kartoissani on koko Etelä-Korean väestö ilmoitettu kotitalouksina, sillä oli yllättävän haastavaa löytää aineistoa noin tarkalla kuntajaolla. Väestötiedot – eli kotitaloudet sekä syntyvyys- ja kuolleisuusluvut – löytyivät samasta paikasta (KOSIS – Korean Statistical Information Service) niin helposti, että päätin tässä vähän oikaista. Tiedostan myös sen, että tällä valinnalla aiheutan vääristymää karttoihin, sillä jossain maalaiskylässä samassa taloudessa voi asua paljonkin ihmisiä, kun taas Soulissa yksinasuvien määrä on maaseutuun verrattuna on todennäköisesti huomattavasti korkeampi. Etelä-Korean maantieteellisen haastavuuden huomioon ottaen on kuitenkin ilmeistä – ja tokikin kotitaloudet siitä jotakin kertovat – että suurkaupungit, kuten Soul ja Busan, ovat erittäin väkirikkaita.
Kuva 2. Väestötietoja Etelä-Koreasta vuodelta 2021.
Väestön jakautumisesta kertoo myös suhteelliset syntyvyys- ja kuolleisuusluvut (pylväsdiagrammit kuvissa 1 ja 2). Maaseutukaupungeissa kotitalouksia on vähemmän, sen lisäksi syntyvyys on matalaa. Kuolleisuuskin on näillä seuduilla matalahkoa, mutta syntyvyyteen suhteutettuna ei niin kovin matalaa kuitenkaan. Syntyvyydessä huomaa tapahtuneen suuren pudotuksen vuosien 2017 ja 2021 välillä. Vuonna 2017 suuressa osassa provinsseista syntyvyys on itseasiassa ollut suurempi kuin kuolleisuus, joissakin enemmän kuin toisissa. Vuonna 2021 syntyvyys on ollut kuolleisuutta korkeampi vain muutamissa harvoissa provinsseissa. Kuvan 3 graafista tämä selviää hyvin; vuonna 2020 Etelä-Korean väkiluku kääntyi ensimmäistä kertaa luonnolliseen laskuun, eli syntyvyys oli kuolleisuutta matalampi (kuva 3).
Kuva 3. Etelä-Korean väestönkehitys (Song Ji-Yoon).
Kuvien 1 ja 2 kartoista ilmenee myös se, että syntyvyys sekä kuolleisuus ovat suurimpia Soulissa sekä sen ympäryskunnissa. Soul on Etelä-Korean asutuin alue, johon etenkin nuoret hakeutuvat työn perässä – jolloin perheenperustaminenkin on luonnollista siellä. Maaseutukylissä asuu harvemmin nuoria aikuisia, jotka haluaisivat perustaa perhettä. Maaseudulla asuu ennemmin keski-ikäisiä tai iäkkäitä ihmisiä poissa kaupungin vilinästä. Nykyistä syntyvyyden laskua selittää varmasti se, että työuraan halutaan panostaa yhä enemmän myös naisten keskuudessa, sekä se, että ”äitejä kutsutaan parasiiteiksi” (Marttinen, 2022). Naiset eivät enää halua jäädä kotiäideiksi vaan rakentaa omaa uraa, joka näkyy kartallani kuvaamalla tavalla syntyvyyden laskuna.
Tämän kurssin viimeinen tehtävä oli kokonaisuudessaan hyvä lopetus ja keino käyttää kurssin aikana oppimiani taitoja. Jo se, että sain kuvan 1 ja 2 kartat tehtyä ja olen vielä tyytyväinen niihin kertoo, että ei kaikki opit aivan hukkaan ole menneet. Oli myös mukavaa lukea muiden blogeista onnistumisia ja nähdä upeita teoksia, kuten esimerkiksi Nikolain (Tuuri, 2023) kartat. Monenlaisia ideoita näki blogeista, oli mukava vielä lopuksi niitä lukea ja katsoa. Ei voi muuta sanoa kuin: kyllähän tästäkin kurssista sittenkin selvittiin!
Lähteet:
KOSIS. Korean Statistical Information Service. KOSIS KOrean Statistical Information Service Viitattu 19.3.2023.
Marttinen, M. (2022). Etelä-Koreassa äitejä kutsutaan parasiiteiksi – maailman matalin syntyvyys uhkaa tuhota talousihmeen. Ilta-Sanomat 3.7.2022. Etelä-Koreassa on maailman matalin syntyvyys – Ulkomaat – Ilta-Sanomat (is.fi) Viitattu 19.3.2023.
Tuuri, N. (2023). 7. kurssikerta. Nikolain blogi -blogin kirjoitus 18.3.2023. 7. Kurssikerta – Nikolain Blogi (helsinki.fi) Viitattu 19.3.2023.
Song, J. Y., tilastograafi. https://pulsenews.co.kr/view.php?sc=30800018&year=2021&no=182191 Viitattu 19.3.2023.