Kurssikerran 6 tavoitteena oli opetella Epicollect 5-ohjelman käyttöä ja sen datan tuomista QGIS-ohjelmistoon. Oli hauska nähdä itse kerätyn datan löytävän tiensä omalle näytölle, palkitsevaa jopa! Interpolointikartan tekeminen oli myös innostavaa, tämän tyyppinen visualisointi kyllä kiehtoo ja nyt tiedän senkin, miten se pisteaineistosta tuotetaan.
Tehtävänä tämän kerran itsenäistyön oli tuottaa kolme erilaista hasardikarttaa, jota voisin käyttää tuntiopetuksessa. Kahdessa kartassa käytin maanjäristyksiä, toisessa “selittävänä” muuttujana esittelen tulivuoret, toisessa mannerlaattojen rajat. Kolmas kartta onkin sitten asteroideista, missä ei ole sinänsä mitään selittävää muuttujaa, paitsi ihmistoiminta. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin.
Tässä ensimmäisessä kuvassa olen visualisoinut maailmankartalle kaikki vuoden 2023 aikana tapahtuneet yli 5 magnitudin maanjäristykset sekä tulivuoriaineiston mukaan kaikki jossain määrin aktiiviset tulivuoret, jotka ovat purkautuneet tunnettuna aikana. Tässä kuvassa nähdään, kuinka etenkin Tyynenmeren tulirenkaan ympärillä on valtavasti maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia. Maanjäristyksiä on myös kaikkialla mannerlaattojen saumavyöhykkeissä, mutta esimerkiksi merenpohjassa se ei tarkoita aina tulivuorta. Samaten Afrikan laatasta irtoava Somalian laatta ei tarkoita vahvoja maanjäristyksiä, sen sijaan paikalla on paljon tulivuoria. Tämän kartan tavoitteena on esittää, että useimmiten vulkaanisella toiminnalla on yhteys voimakkaisiin maanjäristyksiin, mutta aina se ei niin ole. Kuitenkin Japanin ympäristö kuuluu sekä vulkaanisesti että seismisesti hyvin aktiivisiin alueisiin, joka tästä kartasta on mahdollista huomata.
Seuraavana karttana esittelen vuonna 2024 tapahtuneet yli 5 magnitudin maanjäristykset kartalla. (20.2 ja ennen) sekä mannerlaattojen rajat samalla kartalla. Kuvassa alla näkyvät visualisoituna voimakkuuden mukaan maanjäristykset maailmankartalla. Kuvassa on huomattavissa, kuinka ylivoimaisesti suurin osa maanjäristyksistä tapahtuu laattojen saumakohdissa tai aivan niiden vieressä, kuten kuvasta voidaan nähdä. Intian laatta, joka työntyy Euraasian laatan alle aiheuttaa myös lähialueilla Himalajan vuoriston seuduilla maanjäristyksiä. Ainoa vuonna 2024 tapahtunut maanjäristys, joka ei ole lähelläkään mannerlaattojen saumakohtaa, on tapahtunut Venäjän Baikaljärvellä. Baikaljärvellä on kuitenkin aktiivinen siirroslinja, jossa tapahtuu usein maanjäristyksiä ja sieltä löytyy myös kuumia lähteitä (Mats & Perepelova, 2011). 
Kolmantena kuvana esittelen maahan asti päätyneet 2000-luvulla löydetyt meteoriitit maailmankartalla. Kuvassa voidaan nähdä, että meteoriittejä löydetään sieltä, missä on paljon ihmisasutusta tai aavikoita. Kuvassa on eritelty meteoriitit painon mukaan. Mielestäni on hauska huomata, että esimerkiksi Amazonin sademetsästä ei ole löydetty yhtään meteoriittia, samaten ei myöskään pohjoisesta Australiasta tai Siperiasta. Saharan autiomaasta sen sijaan ja läntisestä Yhdysvalloista on löydetty suuria määriä pudonneita meteoriitteja 2000-luvulla. Kartasta nähdäänkin se, että pudonneita meteoriittejä löydetään sieltä, missä ihmistoimintaa on ja sen lisäksi meteoriittejä löydetään pääosin autiomaista, sillä autiomaissa meteoriitit säilyvät hyvin löydettävinä kasvillisuuden puutteen takia. (Korotev, R., 2024). 
Lähteet:
Korotev., R. 2024. Meteorite statistics. Where are meteorites found? Washington University in St. Louis, verkkosivusto: https://sites.wustl.edu/meteoritesite/items/some-meteorite-statistics/, viitattu 1.3.2024.
Mats, V. & Perepelova, T., 2011. A new perspective on evolution of the Baikal Rift. Geoscience Frontiers, Vol. 2, Issue 3. Artikkeli: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1674987111000594, viitattu 1.3.2024.