Ensimmäisen luennon oivalluksia sekä turhautumisia

Kurssin aloittaminen rehellisesti sanottuna hieman epäilytti aluksi, sillä tähän mennessä käydyistäni maantieteen opinnoista, olen huomannut juuri geoinformatiikan olevan itselleni se haastavin ja mieltä askarruttavin aihe. Vaikka aiheeseen liittyviä kursseja on alla vasta pari, ovat ne aiheuttaneet minulle suurta päänvaivaa. Esimerkiksi viimeiseksi käyty Tiedon esittäminen maantieteessä 2020- kurssilla tietotekniikka ei ollut minun puolellani, ja tuntui, että huonoa tuuria oli matkassa paljon. Tästä syystä toivonkin tämän kurssin kääntävän mielipiteeni ja antavan minulle uutta intoa ja itsevarmuutta karttojen luomiseen. Tarvitaan vain paljon kärsivällisyyttä, koska lopputulokset ovat yleensä hyvin mielenkiintoisia.

Heti ensimmäisellä luento kerralla aloitimme Q-gis ohjelmaan tutustumisen sekä kävimme ohjelman peruselementtejä läpi. Luennon alussa huomasin jo vaikeuden työskennellä ainoastaan yhdellä tietokoneella. Käydessämme ensimmäistä harjoitustehtävää läpi, huomasin minulla olevan hankaluuksia pysyä tahdissa. Asiaa voisi huomattavasti helpottaa mikäli zoom-luento näkyisi erillisellä näytöllä ja toisella tietokoneella voisin työstää Q-gis ohjelmassa luennoitsijan antamia tehtäviä. Tästä syystä päädyinkin kaivamaan vanhan tietokoneeni käyttöön, helpottaakseni tulevia kurssikertoja.

Ensimmäisellä kurssikerralla opettelimme luennoitsijan esimerkkejä seuraamalla Q-GIS:n perusasioita Itämeren valtioiden typpipäästöjä kuvaamalla kartan avulla. Ensimmäisessä teemakartassa kuvataan typen päästöjen osuutta valtioittain. (kuva 1)

(kuva 1 Typpipäästöjen osuus valtioittain % 2015)

Kartassa on kuvattuna punertavan oransseilla väreillä Itämeren rannikkovaltioiden typpipäästöjen osuuden määrää valtioittain. Kartalta pistää silmään tummimmalla värillä täytetty Puola, jonka päästöt ovatkin suurimmat. Puolasta valuu Itämereen tunnetusti merkittävästi enemmän päästöjä kuin muista rannikkovaltioista. Lukiessani muiden kurssilaisten blogeja, tuli esimerkiksi Kasper Mickosin blogissa hyvä pointti esille, siitä kuinka esimerkiksi Venäjän tulevista luvuista on vaikeampaa saada luotettavaa tietoa, kun verrataan muihin EU-maista tuleviin lukuihin. Vaikkakin alueella on tehty lähivuosina paljon parannuksia päästöihin liittyen.

Visuaalisesti kartta on mielestäni väreiltään silmää miellyttävä, mutta suuri kysymysmerkki onkin mitä Viron ja Latvian raja-alueelle on oikein tapahtunut kartassa. Sillä kun katsoin loppu tulosta sitä ei mielestäni näkynyt, mutta tallennuksen jälkeen omituinen vääristymä ilmestyi kartalle. Ongelmia syntyi myös kun yritin ’’print layoutissa’’ muokata kartan kokoa suhteessa reunoihin, mutta se oli jostain syystä todella haastavaa. Tästä syystä legendan paikkaa kartalle oli vaikeaa asettaa ja siksi se jäikin hieman hassusti kartalle (osittain Norjan päälle).

Harjoitus 2
En halunnut lähteä sooloilemaan, joten valitsin tehtävä vaihtoehdoista osion 1. Ohjelmisto on vielä itselle sen verran uusi, että on hyvä harjoitella ensin itse sen käyttöä. Tein koropleettikartan saamenkielisen väestön osuuksista kunnittain. (kkuva 2 Saamenkielisten osuus kunnittain % 2015
(Kuva 2 Saamenkielisten osuus kunnittain % 2015)
Kuten kuvasta ilmenee, saamenkielisten osuus sijoittuu suurimmaksi osaksi Pohjois Suomeen- ja Lappiin. Prosentuaalisesti suurimmat kunnat ( 7-34%) sijaitsevat Utsjoella, Inarissa, Enontekiössä, Sodankylässä sekä Rovaniemellä. Eniten saamenkielisiä asuu Utsjoella, missä saamelaiset olivatkin pitkään alueen ainoita asukkaita. Nykyään Utsjoen kunnan asukkaista noin puolet puhuu äidinkielenään saamea. Tässä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että itse Utsjoen asukasmäärä on suhteellisen vähäinen.

Tämän jälkeen seuraavaksi eniten prosentuaalisesti (4-7%) saamenkielisiä löytyy Oulusta sekä myös poikkeuksellisesti Helsingistä. Kuten myös Martta mainitsi blogissaan, selittyy kyseinen asia Helsingin suurella asukasmäärällä, sekä myös sillä, että jopa puolet Suomen saamelaisväestöstä asuu kotiseutunsa ulkopuolella. Suomesta löytyy kolme erillistä kieliryhmää, jotka luovat pääpiirteet Suomessa esiintyvälle saamelaiskulttuurille. Jokainen näistä poikkeaa hieman toisistaan elinkeinojen, sekä kulttuurillisten piirteiden kautta. Myös näiden jakaantumisesta olisi ollut mielenkiintoista luoda kartta, jos aika ei olisi tullut vastaan.

Mitä opin:
Q-gissin käyttö oli itselle täysin uutta ja aluksi hieman sekavaa. Kuitenkin tehtäviä tehdessä, alkoi ohjelma tuntumaan loogisemmalta sekä selkeämmältä. Paljon vielä löytyy kuitenkin yksittäisiä epäselvyyksiä, mutta ne varmasti selkenevät mitä pidemmälle kurssissa mennään.

Tsemppiä hirmusesti kaikille kurssitovereille!

Lähteet:
https://blogs.helsinki.fi/kmickos/
https://blogs.helsinki.fi/humartta/

Saamelainen kulttuuri

Tietoa Utsjoesta

2 thoughts on “Ensimmäisen luennon oivalluksia sekä turhautumisia”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *