Kolmas kertaa toden sanoo, vai mitä? Kovasti kyllä toivon, että tämän kurssin suhteen asia ei ole näin. Kolmannella kurssikerralla nimittäin esiintyi eräs ennalta-arvaamaton massailmiö. Katastrofin laatu oli niin vakava, että edes Hra Paarlahti ei onnistunut tilannetta pelastamaan. Afrikan manner oli menetetty, eikä sitä saatu palautettua. Viisi epäonnekasta ryhmämme jäsentä, itseni mukaan lukien, tunsi olonsa musertuneeksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Kaikki mitä Afrikasta oli jäljellä, olivat timanttikaivokset, öljyesiintymät ja konfliktit sekä satunnaisia onnekkaita internetin käyttäjiä.
Katsaus tilanteeseen ennen traagisia sattumia:
Alkuperäisenä aineistona oli kartta Afrikasta, jonka tietokantaan oli liitetty valtioiden nimet ja valtioiden rajat. Tietokannassa oli kuitenkin kohteita turhan monta, ja halusimme yhdistää kohteita tietokantaa yksinkertaistaaksemme. Halusimme saada liitettyä tietokantaan muutakin informaatiota, kuten dataa internetin käyttäjistä, sekä mainitut öljykentät, timanttikaivokset sekä konfliktit. Toimme tietoa mm. Excelistä, ja koska Excel ja QGIS eivät kyenneet löytämään välilleen yhteistä kieltä, oli Excelin muututtava .csv muotoon. Tässä huomaamme jälleen QGISin lapsellisia piirteitä: QGIS ei suostu antamaan periksi mielipiteissään, joten muiden täytyy tehdä kompromisseja. Kuitenkin, seuraavat vaiheet olivat ilmeisesti QGISin sietokyvylle liikaa.
Liittämisvaiheissa QGIS päätti kiukutella muutamaankin otteeseen, mutta olin päättänyt pitää pinnani. Sain muutaman kerran toistaa jo kerran tekemiäni muutoksia tietokantoihin, sillä QGIS kaatui, ja näköjään polvet meni niin naarmuille, ettei se pystynyt enää jatkamaan muutosten kanssa. No, kertaus on opintojen äiti, ja minähän reippaana tyttönä tein kaiken uudestaan! Lopulta monia liitoksia tehtyäni, ja kartan näyttäessä miltei valmiilta kokonaisuudelta konflikteineen ja facebook-käyttäjineen, QGIS kompastui taas, ja murskasi samalla suutuspäissään Afrikan pohjakartan, seurauksia ajattelematta. Yritin vielä löytää sen ehjänä tallennetuista tiedostoistani, mutta sitä ei pystytty enää palauttamaan. Tunsin oloni murheen murtamaksi, mutta lohdukseni en ollut ainoa QGISin kaltoinkohtelema henkilö.
Afrikan kohtalo oli moniportaisen prosessin seuraus, enkä suoraansanottuna pysynyt perässä tapahtumien nopean kulun vuoksi. On siis vaikea sanoa, miksi tilanteessa lopulta kävi niin kuin kävi, ja mitä kaikkea tuhon taustalla oli vaikuttamassa.
Tietokantoihin voisi liittää lisätietoa mm. internetin käyttäjien määristä tai timanttikaivosten sekä öljykenttien löytämisvuosista ja tuottavuusluokitteluista, ja tehdä johtopäätöksiä konfliktien laajuuteen ja ajankohtaan nähden. Arvokkaat luonnonvaraesiintymät Afrikan valtioiden kaltaisten kehittyvien maiden alueilla ovat niin lähialueiden, kuin länsimaidenkin ahneen silmän alla. Niinpä voisi kuvitella, että konfliktien esiintymisajankohta seuraa monissa tapauksissa uusien esiintymien löytymisajankohtia. Mitä enemmän kaivos tai öljykenttä tuottaa, sitä suuremmat joukot tahtovat siitä osansa, ja konfliktin ainekset ovat kasassa. Harvoin tietyn valtion alueelta löydetty öljy tuottaa voittoja alueen väestölle, vaan päinvastoin tuotot päätyvät valtion rikkaimman väestönosan sekä ulkomaisten pitkäkyntisten hellään huomaan.
Kuten Saku Ruuskanen blogitekstissään It rains down in Africa but it floods in Finland (propsit tästä otsikosta, naurahdin) pohtii, voisi valtion alueella hyvin tuottava öljykenttä olla pohjana internet-yhteyksien kehittymiselle. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että valtion väestön osuus öljykentän hulppeisiin antimiin on melko epätodennäköinen, ja tässä voin sanoa olevani samalla kannalla. Valtion internet-yhteyksien kehittyminen hyödyttäisi kuitenkin myös hallinnollisia elimiä, ja koko valtion taloudellista kehitystä, joten öljykenttien tuloja on voitu hyvinkin käyttää tällaiseen kehitykseen.
Suuren menetyksen jälkeen siirryin lopulta elämässäni eteenpäin, ja aloin tarkastella vielä olemassa olevan Suomen valuma-alueita. Saimme muutaman eri aineiston, joita meidän tuli kurssikerran teeman mukaan yhdistellä. Laskimme uutta tietoa ystävämme helmitaulun avulla, ja lopulta useiden hermostumisten ja QGISin ennalta-arvattavien kiukunpuuskien jälkeen, kartasta muodostui valmis kokonaisuus.
Valuma-aluekartassa (kuva 2) on visualisoituna koropleettikartalle eri valuma-alueiden tulvaindeksit, tummimmalla vihreällä näkyvät kaikkein tulvaherkimmät alueet. Järvisyysprosentti on visualisoitu kartalle vuoleteilla pylväillä. Kartalta voikin huomata, että tulvaindeksi on suuri siellä, missä järvisyys on vähäistä. Nämä muuttujat ovat siis keskenään kääntäen verrannollisia, kuten Eemin Becker blogissaan mainitsee. Hän visualisoi havaintojaan myös tekemällään kaaviolla, jossa arvot muodostavat kaarevan linjan. Suuren järvisyyden alueilla, eli pääasiassa Järvi-Suomessa, ovat pinnanmuodot vaihtelevampia kuin läntisessä Suomessa. Suuriin järvialtaisiin pystyy varastoitumaan huomattavasti enemmän sulavesiä kuin pieniin jokiuomiin. Pohjanmaan tasaisten pinnanmuotojen vuoksi jokiuomista tulviva vesi pääsee levittäytymään laajoille alueille.
Joo, nää on näitä. Vois joskus kirjottaa ehkä lyhyen ja ytimekkään postauksen. As if.
-Sadvarpu
ps. RIP Africa, you will be missed.
pps. Jäämme odottamaan QGISin virallista anteeksipyyntöä.
Lähteet:
Becker, Eemil. Harjoituskerta 3: Lisää soveltamista (1.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/01/harjoituskerta-3-lisaa-soveltamista/ (Luettu 1.2.2018)
Ruuskanen, Saku. It rains down in Africa but it floods in Finland. (2.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/ruusaku/2018/02/02/it-rains-down-in-africa-but-it-floods-in-finland/#comment-2 (Luettu 2.2.2018)