Ai kurssin puoliväli jo? Pitäskö tässä nyt kokea jotain osaavansa? No, meitsi on joka tapauksessa lost.
Neljännellä kurssikerralla teimme ruutukarttoja pääkaupunkiseudun väestöaineistoista, ja toimme ensimmäistä kertaa rasteriaineistoa QGISiin! Miten jännittävää! Tällä kerralla luulin tajuavani, ehkä jopa osaavani, kunnes tarkastelin karttojani jälkikäteen ja huomasin, että taas sitä mentiin vauhilla metsään. Toteutin karttani 250mx250m -kokoisilla ruuduilla, jonka totesin melko toimivaksi. Ruudut ovat hieman liian pieniä minun makuuni, mutta niistä välittyy tarkempaa informaatiota, kuin esim. 500mx500m -ruuduista. Karttojeni (kuvat 1 ja 2) luokittelut on karttaselitteissä merkity väärin. Yksikään luku ei saisi osua samaan luokkaan, mutta luvut ovat luultavasti pyöristyneet niin, että rajaluvut jakautuvat kahteen luokkaan. Sad. Olis pitäny huomata.
Kartassa (kuva 1) on kuvattu yli 65-vuotiaiden – tai yksinkertaistettuna eläkeläisten – sijoittumista pääkaupunkiseudun alueelle absoluuttisina arvoina. Kartasta voidaan huomata, että kaikkein eniten eläkeläisiä asuu Helsingin keskustan lähellä ja pääteiden varsilla. Tämä kuitenkin on aivan itsestäänselvyys, sillä pääkaupunkiseudun väestökeskittymät ovat jokaisessa ikäluokassa näillä alueilla. Suhteutettuna data voisi olla kuvaavampaa – jos sen tekisi oikein (ks. kuva 2).
Eveliina Sirola on kartassaan kuvannut yli 60-vuotiaiden absoluuttisia määriä pääkaupunkiseudulla. Hänen kartassaan eläkeikäisiä näyttää olevan huomattavasti enemmän kuin minun kartassani, mutta luokittelut ovat meillä huomattavan erisuuruiset. Onhan hänen kartassaan huomioitu myös 60-64-vuotiaiden ikäluokka, jolloin tarkasteltava aineisto on paljon suurempi. Hänen kartassaan ruutukokokin on suurempi kuin omani, 500mx500m, joten jokseenkin erot saattavat johtua myös siitä.
Tässä teille malliksi huono kartta. Kuvassa 2 esitetty kartta poikkeaa ensimmäisestä kartasta huomattavasti, sillä kartalla on eläkeikäisten määrä suhteutettu muuhun väestöön, mutta laskutoimitus on tainnut mennä pieleen. Arvot esiintyvät prosenttilukuina, mutta on hyvin epätodennäköistä, että näin laajoilla alueilla asuisi eläkeikäisiä 83-100%. En tiedä, mikä laskussa tai visualisoinnissa meni väärin, mutta ei tämä kartta jokatapauksessa totuuksia sanele.
Marisa Nurmisen kartta samaisesta aiheesta eroaa omasta suhteellisesta kartastani radikaalisti. Hänen kartassaan eläkeikäisten osuus koko väestössä on lähes joka ruudussa erittäin pieni verrattuna minun huolestuttavan huoltosuhteen karttaani. Marisan ruutukoko on suurempi, mikä tietysti vaikuttaa kartan visuaaliseen ilmeeseen, mutta näin suuret eivät erot missään tapauksessa voi olla. Marisan kanssa yritimme yhdessä asiaa pohtia, emmekä päässeet selvyyteen karttojemme eroavaisuuksien syistä.
Absoluuttisen aineiston esittäminen on omasta mielestäni epäpätevä keino esittää informaatiota kartalla – ainakaan tällaisella väestöaineistolla – oli se sitten ruutukartta tai jokin muu. Kuvassa 1 eläkeikäiset näyttävät keskittyneet erityisesti kantakaupunkiin, ja pääkaupunkiseudun reuna-alueet näyttävät kartalla ns. epäsuosituilta asuinalueilta vanhuksille. Tosiasiassa tämä ei kerro mitään tarkasteltavan väestönosan keskittymisestä, vaan siitä, että joillain alueilla asuu enemmän ihmisiä kuin toisaalla, ja sen mukaan myös eläkeikäisiä.
Vertaillessa Marisan karttaa omaani huomaan, etteivät suhteellisetkaan arvot ole kovin informatiivisia ruutukartalla. Koropleettikartalla rajatut alueet väestökartoissa ovat yleensä hallinnollisia alueita, jolloin suhteelliset arvot kertovat luotettavaa ja selkeästi luettavaa tietoa alueiden väestörakenteista. Luettavuudeltaankin koropleettikartta on minusta ruutukarttaa parempi, sillä aluekokonaisuudet ovat paremmin hahmotettavissa. Ruutukartan ruutujen täytyy olla melko pieniä, jotta informaatioarvo säilyy tarpeeksi kattavana, mutta mitä piempiä ruutuja käytetään, sitä vaikeammaksi luettavuus käy.
Ruutukartat not my fave.
Lukemisiin,
-Varpu
Lähteet:
Nurminen, Marisa. Kurssikerta 4: Ruutuja ja virheitä (8.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/marisa/2018/02/08/kurssikerta-4/ (Luettu 9.2.2018)
Sirola, Eveliina. Neljäs kerta toden sanoo (7.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/evsirola/2018/02/07/neljas-kerta-toden-sanoo/ (Luettu 9.2.2018)