Kurssikerta 3

Kolmannella kurssikerralla tutustuttin tietokantojen valmisteluun käsittelyä ja analyysia varten. Aineistona oli kartta Afrikan maista. Jotta kartta-aineistoa oli mahdollista käsitellä, tuli sen atribuuttitaulukon osia yhdistää toisiinsa. Toinen tärkeä kurssikerran teema oli ulkoisen datan tuominen osaksi jo olemassa olevaa tietokantaa ja näiden yhdistäminen hyödyntämällä niiden yhteisiä ominaisuuksia. Tuotavia tietoja olivat muun muassa tiedot alueiden konflikteista sekä kaivosten ja öljyesiintymien sijainneista. Taulukkoihin oli liitetty myös muita tietoja, kuten timanttikaivosten löytö- ja tuotannonaloitusvuosi. Näiden tietojen pohjalta aineistosta on mahdollista tehdä myös erilaisia analyysejä, kuten esimerkiksi konfliktien riippuvuudesta alueen resurssien määrään ja hyödyntämiseen. Kuten tunnin aikana todettiin, alueilla, jossa timanttiesiintymien määrä oli suurin, esiintyi myös runsaasti konflikteja. Alex Naumanen toteaa blogissaan⁽¹⁾ luonnonvarojen määrän olevan korkea myös eräissä köyhissä maissa, mikä liittyy myös alueiden konfliktiherkkyyteen.

Kurssikerran tehtävässä päästiin kertaamaan tunnilla käytyjä asioita ja samalla myös hieman laajentamaan aikaisempaa tietämystä. Kurssikerran tehtävänä oli tuottaa kartta Suomen järvisyydestä ja tulvaherkkyydestä annettujen aineistojen pohjalta. Haastavinta tehtävässä oli kerrata join -komennon toimintaa, erityisesti tehdessä valintoja komennossa käytettävistä sarakkeista. Varsinaisen tulvaindeksin laskutoimituksen suorittaminen onnistui hyvin sillä lasku oli yksikertainen ja laskutyökalun toimintaa oli aikaisemmilla kursseilla kerrattu paljon. Lieviä ongelmia oli myös järvisyyden määrää esittävien pylväiden näkyväksi saamisessa. Sama ongelma esiintyi muillakin kurssilaisilla, kuten Atte Järvinen mainitsee blogissaan⁽²⁾

Kuvassa 1. nähdään tehtävässä tuotettu kartta. Kartassa merkittävimmät muuttujat ovat valuma-alueen tulvaherkkyyttä kuvaava tulvaindeksi sekä maan alueiden järvien prosenttiosuus maapinta-alasta. Karttaa tutkittaessa huomataan tulvaherkkyyden olevan korkeinta rannikkoalueilla. Erityisen korkea tulvaindeksi on rannikkoalueiden kaupunkiseuduilla, kuten Oulun ja Helsingin alueella. Tämä voi johtua kaupunkimaisemassa käytetyistä materiaaleista, esimerkiksi asfalttiin peitetty maa ei varastoi tulvivaa vettä. Korkea järvisyysprosentti puolestaan painottuu itä-Suomen alueille, kun taas länsi-Suomen rannikkoseuduilla järvisyysprosentti on matalampaa. Muuttujien välillä huomataan kartan mukaan olevan yhteys, alueilla jossa järvisyys on suurempi, on tulvaindeksi pienempi. Näin toteaa myös Johanna Mölsä bloginsa⁽³⁾ tulvaindeksikartassa. Korrelaatio on järkevä myös maalaisjärjellä mietittynä, alueilla, jossa järviä on paljon, tulvaveden kerääntyvät niihin ja tulvaindeksi pienenee. Länsi-Suomen alueiden korkeaa tulvaideksiä voidaan siis selittää myös alueiden alhaisella järvisyydellä.

Alkuperäisen QGis:illä tuotetun kartan suurin heikkous kartan analysoijalle on järvisyyden prosenttiosuuksien puuttuminen. Totesin pitkän pähkäilyn jäljeen prosenttien lisäämisen ohjelmalla olevan ymmärrykseni yläpuolella. Päätin tehdä pylväiden tulkitsemisesta hieman selkeämpää lisäämällä pylväiden korkeudelle prosenttiosuuksien selitteen ulkoisella kuvankäsittelyohjelmalla. Pylväiden keskinäisen suhteen kuvaamiseen myös alkuperäinen kartta sopii kuitenkin hyvin. Huomasin myös järvisyyttä kuvaavien pylväiden sulautuvan taustan väreihin liian paljon, mikä tekee kartasta hieman vaikealukuisen. Karttapohjalla käsitellyistä aineistoista jätin valuma-alueiden rajat esittämättä kartalla tehdäkseni kartasta miellyttävämmän näköisen. Kartan katsojaa saattaa hämmentää myös siinä käytetty termistö, esimerkiksi tulvaideksi ei käsitteenä ole asiaan perehtymättömälle kovinkaan selkeä.

Lähteet:

⁽¹⁾A. Naumanen. Vettä ja metallimusiikkia. https://blogs.helsinki.fi/alexnaum/ (katsottu 21.3.2019)

⁽²⁾A. Järvinen. Kolmas kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/adjarvin/ (katsottu 21.2.2019)

⁽³⁾J. Mölsä. Kurssikerta 3. https://blogs.helsinki.fi/johannmo/ (katsottu 3.3.2019)