Kurssikerralla tutustuttiin karttaruudukkojen tuottamiseen sekä rasteriaineistojen käsittelyyn. Ensimmäisessä tehtävässä opittiin piirtämään karttaruudukko sekä laskemaan ruutuihin osuvia datapisteitä. Tuloksena syntyi kartta ruotsinkielisten prosenttiosuuksista koko väestössä 100×100 ruudukon alueella. Kotitehtävässä pääsin taas kerran kokeilemaan QGISin kykyä kaatua syystä tai toisesta, ohjelma ei nimittäin kestänyt alle 18-vuotiaiden asukkaiden määrän yhteenlaskua. Luovutin lapsien määrän laskemisen suhteen ja otin sen sijaan tarkasteluun yli 85-vuotiaat asukkaat. Jostain syystä en onnistunut laskemaan myöskään yli 85-vuotiaiden asukkaiden määrää suhteutettuna kokonaisväestöön ohjelman kaatumatta, vaikka attribuuttitaulukosta olikin karsittu kaikki turha tieto pois. Hyvänä puolena turhauttavassa kokemuksessa oli rautainen treeni ruudukkoihin sekä laskutoimituksiin liittyvissä toiminnoissa. Ohjelma oli kaatunut kurssikerran harjoituksessa myös muilla kurssilaisilla, esimerkiksi Christa Tauro mainitsee siitä blogissaan.(1)
Kuvasta 1. nähdään siis pääkaupunkiseudun yli 85-vuotiaiden asukkaiden kokonaismäärä. Koska ruudut ovat saman kokoisia, voidaan aineistoa kuitenkin esittää kartalla myös absoluuttisena. Kartta ei myöskään käyttömahdollisuuksiltaan ole täysin mieletön, sillä siitä voidaan esimerkiksi tarkastella pääkaupunkiseudulla alueita, jossa todennäköisesti on paljon myös muita vanhuksia. Näille alueille on siis järkevää keskittää myös vanhuksia hyödyttäviä palveluita.
Kartan informatiivisuutta olisi voinut kuitenikin parantaa esimerkiksi laskemalla kaikkien eläke-ikäisten määrän. Myös pienemmästä ruutukoosta olisi voinut olla hyötyä, vaikka kartasta huomataankin 100×100 ruudukolla selkeitä alueellisia eroja. Kuten kartasta huomataan, vanhukset sijoittuvat enimmäkseen lähelle Helsingin keskustaa, osittain myös siksi että alueella on paljon muunkin ikäisiä asukkaita. Suurimmaksi osaksi vanhukset sijoittuvat suurien teiden varsille, mutta kuten karta koilliskulmasta huomataan, myös alueellisia poikkeuksia löytyy.
Kuten Katja Pulkkinen kertoi blogissaan(2), myös minulle tuli ongelmia koordinaattijärjestelmien kanssa. Jostain syystä QGIS näyttää laittavan automaattisesti OTF -toiminnon päälle, mikä puolestaan aiheuttaa datan käsittelyssä ongelmia. Jouduin myös vaihtamaan projektion oikeaksi yksittäisile tasoille. Apua löytyi taas kerran QGISin käyttäjämanuaalista(2) ja sain OTF:n pois päältä.
Toisessa tuntitehtävässä käsiteltiin puolestaan rasteriaineistoja. Käsiteltynä aineistona oli korkeusmalli Pornaisten alueesta. Tunnilla opeteltiin yhdistämään rasteriaineistot toisiinsa sekä piirtämään sille korkeuskäyrät sekä rinnevalovarjostus. Kuvassa 2. on esitettynä peruskarttalehdellä 4322L. QGISillä piirretyt korkeuskäyrät ruskealla sekä paikkatietopalvelu PaITulista(3) haetut korkeuskäyrät punaisella. Kun verrattiin korkeuskäyriä PaITulista haettuun peruskarttalehteen, huomataan ohjelman piirtämien korkeuskäyrien olevan huomattavasti tarkempia. PaITulin aineisto on yksinkertaistanut olemassaolevia käyriä sekä jättänyt joitakin muodostumia kokonaan pois, kuten kuvassa näkyvän Lampisuon korkeuskäyrät. Korkeuskäyrät eivät myöskään kulje täysin samassa tasossa toisiinsa nähden.
Lähteet:
(1)C. Tauro. Vektorista rasteriin. Neljännen kurssikerran päänsärky https://blogs.helsinki.fi/chritaur/ (luettu 21.3.2019)
(2)K. Pulkkinen. Rastereiden parissa (Kurssikerta 4). https://blogs.helsinki.fi/kzpulkki/ (luettu 9.2.2019)
(3)QGIS 2.18 User Guide – Working with Projections https://docs.qgis.org/2.18/en/docs/user_manual/working_with_projections/working_with_projections.html#define-on-the-fly-otf-crs-transformation (luettu 9.2.2019)
(4)PaITuli latauspalvelu. https://avaa.tdata.fi/web/paituli/latauspalvelu (luettu 9.2.2019)