Toiseksi viimeisellä kurssikerralla päästiin tutustumaan paikkatiedon keräämiseen käytännössä. Tunnin aikana tehtiin pienimuotoinen tutkimus Kumpulan lähiseudun viihtyvyydestä. Kuten Justus Poutanen blogissaan mainitsi, jännitystä tutkimukseen toi juuri aikaisemmin anarkistien valtaama puutalo alueella.(1) Data kerättiin pistemuodossa, jonka jälkeen se esitettiin taustakartalla. Tunnilla opeteltiin havainnollistamaan dataa myös interpoloimalla se, eli olemassa olevien pisteiden avulla arvioitiin ilmiöiden yleisyyttä muilla alueilla.
Tuntitehtävässä puolestaan tutkittiin hasardeja maantieteen opettajan näkökulmasta. Päätin harjoitella interpolointityökalun käyttöä ja hyödyntää sitä ensimmäisessä kartassa. Kartassa 1. nähdään yli 7 magnitudin maanjäristykset Aasian ja Oseanian alueella vuodesta 2000. Kartassa on myös esitetty interpoloimalla maanjäristysten voimakkuuksia. Huomattavaa on myös valkoisella esitetyt mannerlaattojen rajat(2). Kartan selkeyttä voisi vielä parantaa mainitsemalla valkoisten viivojen esittävän mannerlaattojen rajoja, sillä opetustilanteessa oppilaat eivät välttämättä tunnista niitä. Maanjäristyksen minimivoimakkuutta olisi myös voinut alentaa, jotta pisteitä olisi saanut kartalle enemmän ja näin rajojen ja pisteiden korrelaatiota olisi ollut helpompi tarkastella, kuten Emilia Ihalaisen blogissa(3) kurssikerran 6. kartasta 1. nähdään. Koska pisteitä on kartalla vain vähän, ei myöskään interpolaatio tee siitä havainnollisempaa. Voimakkaiden maanjäristysten tarkasteluun alueella kartta sopii kuitenkin hyvin.
Kuvassa 2. nähdään merkittäviä tulivuorenpurkauksia samalla alueella, kuitenkin pidemmällä aikavälillä. Tätä karttaa olisi myös voinut selkeyttää lisäämällä mannerlaattojen rajat, sillä valkoisella esitetyistä valtionrajoista ei ole kartan havainnollistamisessa juurikaan hyötyä. Jotta kartta sopisi opetuskäyttöön, tulisi sen tulkitsijan ymmärtää VEI -indeksin merkitys tai ainakin sen perusteet. Tulivuorikartan olisi voinut myös yhdistää maanjäristyksiin, kuten Iiina Rusanen teki blogissaan(4). Toisaalta pisteiden voimakkuuksien esittäminen molempien muuttujien osalta samalla kartalla tekisi siitä todennäköisesti vaikealukuisen. Karttaa ja pisteiden sijaintia on kuitenkin helppoa verrata kuvan 1. karttaan, jolloin huomataan korrelaatiota niin maanjäristysten, tulivuorten sekä mannerlaattojen rajojen välillä. Rajakohdissa huomataan myös esiintyvän huomattavan voimakkaita maanjäristyksiä sekä purkauksia. Korrelaatiota voidaan pitää järkevänä, sillä maanjäristykset johtuvat laattojen liikkeestä ja tulivuoret muodostuvat alueille, jossa magmaa on lähellä maanpintaa.
Kuvassa 3. nähdään löytyneitä meteoriitteja vuodesta 2000 koko maailman tasolla. Huomattavaa on, että kartan meteoriittien tarkkaa sijaintia ei välttämättä tiedetä, löydetty tarkoittaa tietoa siitä, että meteoriitti on iskenyt alueelle. Kartasta huomataan useita alueita, joilla meteoriitteja on erityisen paljon, esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Australian itärannikot sekä luoteinen Afrikka. Pohjoisilla leveyksillä meteoriitteja on puolestaan vähän. Kartasta voidaan huomata maapallon syrjäseuduilla olevan vähän meteoriitteja, mitä voidaan yksinkertaisesti selittää sillä, että korkean väkiluvun alueella meteoriitteja yksinkertaisesti havaitaan ja löydetään helpommin. Toisaalta lähes asumattomalta Antarktikselta on löydetty useita meteoriitteja ja tiheään asutusta Kiinasta ja Intiasta vain vähän. Koska meteoriittipisteitä on paljon, karttaa voisi selkeyttää esittämällä niitä pisteiden sijasta interpoloituna rasterimuodossa. Opetuskäyttöä ajatellen kartta on kuitenkin sopivan yksinkertainen sekä helppolukuinen.
Lähteet:
(1)J. Poutanen. Vain toinen päivä toimistolla. https://blogs.helsinki.fi/pjustus/ (luettu 21.3.2019)
(2)Nordpil – Tectonic Plates GIS Data https://nordpil.com/resources/tectonic-plates-gis-data/ (luettu 24.2.2019)
(3)E. Ihalainen. Viikko 6 – Hasardit. https://blogs.helsinki.fi/ihem/ (luettu 24.2.2019)
(4)I. Rusanen. Opetusmateriaalia luomassa. https://blogs.helsinki.fi/iinarusa/ (luettu 24.2.2019)