Kurssin ensimmäinen katsaus QGIS:iin

Kurssin ensimmäisellä luentokerralla tutustuttiin QGIS-ohjelman toimintaan ja tehtiin kartta Itämeren ympärysvaltioiden typpipäästöistä (kuva 1). QGIS-ohjelman toiminta oli jo entuudestaan tuttu aiemmalta kurssilta, mutta kartan tekeminen palautti mieleen toimintaperiaatteita ja muistutti, miten QGIS toimiikaan. Esimerkiksi attribuuttitaulun muokkausta ja laskutoimitusten tekemistä ei muistaakseni ennen oltu harjoiteltu, mutta nyt hallussa on perusteet monimutkaisempiin oppeihin QGIS:llä visualisoimisesta. Tällä kertaa tiedostot avautuivat paljon vaivattomammin kuin aikaisemmin, oletettavasti siksi, että ohjeet olivat selkeät ja taustalla oli jo jonkinlaisia perusteita QGIS:n käytöstä.

Kuvan 1 kartta kuvaa typpipäästöjä ja ilmiantaa Puolan suurimpana saastuttajana Itämeren alueella. MTK:n mukaan Puolassa asuu noin 45% koko Itämeren valuma-alueen väestöstä, mikä saattaa osaltaan selittää Puolan suurta typpikuormaa. Maatalous saa aikaan suuren osan typpipäästöistä ja valuma-alueen valtioista Puolan maa-alasta suurin osa (60%) on viljeltyä. Typpipäästöjä valuu myös Ruotsista ja Venäjältä. Esimerkiksi Ruotsilla on varsin pitkä rantaviiva Itämerellä, joten se selittää typpipäästöjen suuruutta. Aineistoissa oli myös typpipäästöjä kuvaava piste jokaisen valtion kohdalla. En itse jättänyt kyseistä pistettä, mutta esimerkiksi Anna Makkonen on pisteen karttaan jättänyt. En tiedä pitikö piste jättää karttaan, mutta tehty mikä tehty.

Kun kurssikerralla oli perehdytty QGIS:n toimintaan, kotona oli tarkoitus visualisoida koropleettikartta aineiston perusteella. Kun olin ladannut ja avannut kunta-aineiston ohjelmalla, oli visualisoiminen varsin helppoa. Tein kartan Suomen kesämökkien jakautumisesta eri kuntiin (kuva 2), koska se vaikutti mielenkiintoiselta aiheelta. Kesämökit ovat varsin yleisiä suomalaisten keskuudessa, mutta oli kiinnostavaa nähdä, mitkä alueet ovat suosituimpia vapaa-ajanviettopaikkoja.

Kartasta voidaan huomata, että suosituinta aluetta kesämökeille on muun muassa Varsinais-Suomen itäosat, Kanta-Häme sekä Etelä- ja Pohjois-Savo. Myös Pohjois-Pohjanmaan itäosissa on jonkin verran mökkejä. Suurin osa Suomen asutuksesta on keskittynyt Etelä-Suomeen, joten myös mökkien sijoittuminen eteläiseen Keski-Suomeen ei ole yllätys. Matkaa kesämökille ei usein haluta olevan monia tunteja, vaan usein ihmiset tahtovat ajomatkan olevan korkeintaan muutama tunti. Joinain viikonloppuinakin on mukava käydä mökillä.

Kuitenkin vapaa-ajanviettopaikan usein tahdotaan olevan rauhallisessa paikassa, ehkä jopa vesistön lähellä. Näistä syistä moni mökki on jonkin matkan päässä suurista asutuskeskuksista, mutta ei kuitenkaan liian kaukana. Läntisessä Suomessa ei ole juurikaan kesämökkejä, mikä saattaa osittain johtua suurten vesistöjen puutteesta. Järvi-Suomen alueella mökkejä on huomattavasti enemmän.

Kartta on melko yksinkertainen, mutta se esittää informaation selkeästi. Visuaalisesti oikean yläkulman pohjoisnuoli erottuu ehkä hieman liian selkeästi, mutta ainakin lukija tietää, missä pohjoinen on. Luokkia ei ole liian paljoa, mutta etenkin pienin luokka on varsin suuri. Toisaalta, jos luokkia olisi lisätty enemmän, olisi luettavuus voinut kärsiä hieman, koska eri värisävyjä olisi ollut kartalla ehkä liikaa.

Lähteet: MTK; Itämeri, ravinnekuormitus ja tilan muutos (20.9.2021)

Anna Makkonen (31.1.2022). Annmakko’s blog: Kurssin starttaaminen https://blogs.helsinki.fi/annmakko/2022/01/ (viitattu 24.3.2022)