Matka jatkuu geoinformatiikan ihmeelliseen maailmaan

Kurssi toisella viikolla jatkettiin QGIS-ohjelmaan syventymistä, tällä kertaa erilaisten projektioiden ja pinta-alan vääristymien kautta. Olikin hyvä, että vaikka olimme jo edellisellä viikolla käyneet läpi perusasioita QGIS:n käytöstä, olivat myös tämän viikon ohjeet yhtä selkeitä. Viikossa ehtii unohtua yllättävän paljon asioita ohjelmasta, jota on käytetty vasta vain vähän.

Ensimmäinen kurssikerralla tehty kartta (kuva 1) esittää Mercatorin projektion ja ETRSTM35-koordinaatiston eroja pinta-alan esittämisessä. Olen tässä tehtävässä ilmoittanut pinta-alojen suhteet lukuina, mutta suhteen olisi voinut esittää vaikkapa prosentteina, kuten esimerkiksi Janne Turunen (Turunen 2022) blogitekstissään on alat ilmoittanut. Itse päädyin myös käyttämään eri värejä pinta-alojen erojen ilmoittamiseen, kun Turunen taas on päätynyt käyttämään yhden värin ero sävyjä. Tästä huomaa, että kurssin tehtävät voi toteuttaa hyvin monella ero tavalla noudattaen samaa tehtävänantoa.

Kuvan 1 kartasta huomataan, että Mercatorin projektio vääristää pinta-aloja melkoisesti etenkin pohjoisessa Suomessa. Kyseinen projektio on oikeasuuntainen, joten napojen läheiset alueet näkyvät paljon suurempina verrattuna kolmiulotteiseen maapalloon. Pahimmillaan Mercator vääristää pinta-aloja kahdeksankertaisesti todellisuuteen nähden.

Kuvassa 2 on esitettynä puolestaan toisen vertailuun valitun karttaprojektion, Winkel tripel -projektion, pinta-alojen suhde ETRSTM35-koordinaatistoon. Kartasta voi huomata, että Winkel tripel vääristää pinta-aloja Mercatorin tavoin pohjois-etelä-suunnassa, mutta vääristymän suuruus pienenee pohjoiseen mentäessä toisin kuin Mercatorissa. Winkel tripel kehitettiin pyrittäessä minimoimaan kaikki kolme projektioihin liittyvää vääristymää: suunnat, etäisyydet ja pinta-alat. Vääristymät ovatkin Mercatoriin verrattuna hyvin pieniä ja vaihtelevat Suomen alueella pienellä vaihteluvälillä.

Viimeisenä otin vertailuun mukaan Bonnen projektion. Kyseinen projektio eroaa muista kahdesta tarkastelun kohteena olleesta projektiosta siinä, että Bonnessa pinta-alojen vääristymät muuttuvat itä-länsi-suunnassa, pohjois-etelän sijaan. Pienin vääristymä verrattuna ETRSTM35-koordinaatistoon on pohjois-etelä-suuntaisella kaistaleella, joka kulkee Suomen keskeltä. Tästä itään ja länteen liikuttaessa vääristymä kasvaa. Kuitenkin pinta-alojen vääristymän ero on hyvin pieni verrattuna Mercatorin projektioon.

QGIS-taitoni kehittyvät koko ajan ja olen huomannut edistymistä jo kahden kurssikerran jälkeen, vaikka vieläkään ohjelman kanssa toimiminen ei ole kovin helppoa. Toisen viikon tehtävät olivat mielenkiintoisia ja projektioita oli melko helppo verrata keskenään sen jälkeen, kun olin omaksunut tavan, jolla vertailu toimii. Oli hyvä, että vertailu toistettiin useampaan kertaan, koska niin QGIS:n kanssa toimiminen tulee tutummaksi.

Lähteet:

Janne Turunen (27.1.2022). Geoinformatiikan mystiset menetelmät: QGIS osa kaksi – syvemmälle kaninkoloon, https://blogs.helsinki.fi/janneturunen/ (viitattu 31.1.2022)