Siin se o.

funny-GIS-picKiroilematta paras. Kiitos kurssista, sekä opettavainen että mielenkiintoinen! Ja pahoittelut myöhästymisestä, joskus vaan käy niin ettei osaa. Eikä pysty (liian hyvä aihe).

 

Ukraina/Ukraine ja zhy eiku zhzhyz eiku zchyzh eiku äh.

Haluan, en halua, pystyn, en pysty..

Kurssikerran suurimpana vaikeutena oli ehdottomasti päätöksen tekeminen. Päätös siitä mitä haluaa kartalla esittää, mitä tietoa ja ennenkaikkea MISTÄ. Luin perinteisesti viikonloppu-Hesariani ja pyörittelin erilaisia mielenkiintoisia ajatuksia mielessäni, kaikki kiinnostaisi, ja mikään ei kiinnosta – jos et tiedä tunnetta, ole onnellinen.

Olin pyöritellyt ajatuksia niin läheltä kuin kaukaa, päätin hylätä monta varmasti hyvää ajatusta ihan vain siksi, että armas kotimaa on jo ruodittu tehtävissä, eikä Afrikkakaan ole täysin huomiotta jäänyt. Mielenkiintoni kohdistui ensin niin Korean suuntaan kuin Venäjällekin, mutta lukemattomien ja taas lukemattomien silmäpusseja kasvattavien hetkien jälkeen ihmeellisen interinetsin parissa totesin että ei helluntai, eihän näistä mitään tietoa ole esitettävänä! Ja mikäs muu se sitten oli aiheissa ollut? Tietenkin Ukraina. Ukrainassa mielenkiintoista on suhde Venäjään, varsinkin huomioiden Krimin niemimaa; tietämättömille paikkaa voisi kutsua Ukrainan Ahvenanmaaksi.

Ja nyt jo kaduttaa omalla tavallaan, väännän ja käännän karttaesityksiä ja yritän parhaani mukaan etsiä äärettömän mielenkiintoista dataa Ukrainasta ja samalla hetkellä paikanpäällä ihan oikeasti alkaa tapahtumaan – kunnolla. No, tulipa valittua mediaseksikäs aihe, enemmän sattumalta kuin tahallaan. Kuuminta hottia Ukrainasta tuli vasta kurssikerran aloituksen jälkeen. Mutta koska kuumin hotti on parasta ikinä, niin tässä sitä sitten on: poliittista ja etnistä palaa Ukrainasta maalattuna karttaesityksiin.

missä ollaan kartta

Ukraina kartalla

Natiivit vastaan etniset ryhmät

Tällä hetkellä Ukrainassa kiehuu ja kuohuu, saattaapi olla että myös rajat pienenevät. Kiistoja selvittänee osaltaan Ukrainan selkeä jakautuminen länsi – itä akselilla (tai etelä/pohjoinen, koillinen/lounas) enemmän kansallismielisten ja venäjämielisten (ja äidinkielenään puhuvien) kesken. Koska kiehunnan aihepiiriä läheltä liippaavaa dataa oli saatavilla, tarkastelen ensimmäisessä kartassa sekä eri osa-alueiden etnisyysprosentteja että vuoden 2007 parlamentinvaalien äänestetyintä puoluetta (Wikipedia a.).

eka VALMIS vaalit

Alueet joilla venäläistaustaisia asukkaita on enemmistö, on äänestetyin puolue ollut useimmissa Party of regions, joka mm. puolustaa etnisten venäläisten oikeuksia Ukrainassa (Wikipedia b.). Alueet joissa enemmistö on natiiveja ukrainalaisia, oli äänesetyin puolue Yulia Tymochenko Bloc.

Luottamus, rikos ja varattomuus

Tarkastelipa Ukrainaa lähes millaisten muuttujien tahansa kautta, vaikuttaisi siltä, että jonkinasteinen itä-länsi -jakauma on aina läsnä. Tarkastelin myös Kurssiblogi//Darian karttoja sattumalta myös Ukrainaa koskien, ja huomasin muun muassa työttömyysprosentin käyttäytyvän samalla tavalla; työttömyyttä esiintyy enemmän läntisessä (ja pohjoisessa) osassa Ukrainaa ja vähemmän itäisessä osassa. Olisi ollut mielenkiintoista esittää omalla kartalla myös tuo työttömyysprosentti ja verrata sitä muihin kartoillani oleviin muuttujiin, mutta mielenkiintoista tästä tuli toki näinkin!

VALMIS_luottamus ja rikollisuus

Rikkollisuusaste vaikuttaa myös hyvin jakautuneelta. Erikoisena huomiona se, että jos rikollisuusastetta vertaa Kurssiblogi//Darian karttaan työttömyydestä, ovat alueet joilla työttömiä on enemmän itseasiassa pienemmällä rikollisuusasteella varustettuja.

Tästä kartasta kuitenkin sananen; mitä suurempi luotto asukkailla on paikallishallintoon ja paikallisviranomaisiin, sitä pienempi rikollisuusaste vaikuttaisi olevan. Luotto hallitukseen on kaikilla alueilla kohtalaisen vähäinen.

Valmis_luotto pressaan ja tulot

Seuraava jakautunut kartta käsittelee vähätuloisten jakautumista sekä luottoa hallintoon. Länsiosassa Ukrainaa kuukausipalkaksi keskimäärin alle elintason vaativan määrän tienaa huomattavasti suurempi osa kuin itäosissa maata. Merkitsevästi huonotuloisempia on huomattavasti vähemmän maan länsiosissa. Luottamus paikallisviranomaisiin ei siis valitettavasti näytä tuovan hyväpalkkaisia töitä, ja parempipalkkaiset työläiset luottavat keskimäärin vähemmän paikallisviranomaisiin.

Valmis_rikos ja vähemmän

Kaiken kaikkiaan jakautuneisuus kahden jo edellä tarkastellun teeman tiimoilta; rikollisuusaste sekä huonotuloisten jakautuminen. Itä-länsi -jako alkaa olla jo itsestään selvä ja muutaman kerran liikaakin toisteltu, mutta myös tosiseikka. Vaikuttaisi siltä, että Ukrainan jakaa natiivien ja venäläisten välinen muuri, jonka jakaa keskellä maata kulkeva vaihettumisvyöhyke. Itäpuolella, jossa venäläiset ovat enemmistö, on rikollisuusaste korkeampi, mutta toisaalta palkkatulot tippuvat vain harvalla huolestuttavan alas.

Ukrainan kaivosteollisuus painottuu itäisen Ukrainan alueelle (Wikipedia c), johon myös kaupungit ovat rakentuneet. Kaupunkien väestömäärät ovat suuria, joten myös rikollisuusaste voi osittain selittyä tällä.

Ukrainan tilanne on tällä hetkellä kuumaakin kuumempi, otsikoissa lienee eniten toki Krimin kysymys, mutta jos tilannetta katsoo tarkemmin, en ihmettelisi vaikka Venäjän intressit Ukrainan parempituloisille kaivosalueille kasvaisivat myös. Valtaosa väestöstä näillä alueilla on jo venäjänkielisiä, joten jos ei minkään muun varjolla uutta kansanäänestystä saada aikaan, niin vähintään venäläisten liittäminen Venäjään voisi sellaisena toimia. Putinhan on kuitenkin niin kova jätkä, että jopa kuolleet häntä äänestää. Ainakin noin suunnilleen. Tietenkin toivon että rakas naapurimaa jättäisi kukkoilut vähälle ja politiikka sujuisi suuremmitta ongelmitta.

Post scriptum

Vaikeinta oli päättää aihe. Seuraavaksi vaikeinta oli löytää tarvittava data ja vääntää datasta löytyvät paikannimet samankaltaisiksi, jotta Map Infokin ne ymmärtää. Ja kolmanneksi vaikeinta oli saada viimeinen tehtävä tehtyä. Ja jättää kaikki epäolennainen pois… 17 tehdystä kartasta 5 jäi- ja nyt nekään eivät näytä hyvälle. Lisäksi poden huonoa omaa tuntoa. En yleisesti toivo pahaa kenellekään, enkä myöskään tahtoisi pahoittaa kenenkään mieltä tahallaan. Yritin ja yritin jättää niin suurimmat arvostelunikin kuin nenäkkyytenikin tästä kirjoituksesta pois; kuuman aiheen valitseminen voi tarkoittaa myös monen herkille varpaille astumista. Tämä ei siis ole tavoitteeni.

Kolmannen maailmansodan alkua odottaen

Sara

Kurssikerta 6: Kylmästä lämpimään ja MapInfo (Not Responding)

Muista aina, liikenteessä..

Kurssikerta aloitettiin jalkautumalla maastoon ja keräämällä GPS-pisteitä, jotka sitten vietiin Exelin kautta MapInfoon. Ryhmämme keräsi pisteitä, joissa oli suojatiet varustettuna liikennevaloilla. Pisteiden kerääminen oli helppoa ja kivaakin, sillä ulkoilun lisäksi pääsi tutustumaan hieman paremmin muutamaan ryhmäläiseen. Pisteitä kirjatessamme luokkahuoneen lämmössä ymmärrykseen tuli paremmin mitä pisteiden lukuarvot tarkoittivat; kirjasimme yhden pisteen exeliin väärin ja piste sijoittui noin 700 m kauemmas etelään kuin pitäisi, ja näin opimme mitä tarkoittaa numeroiden paikat kartalla. Näppärä ja opettavainen mokaus.

Opettajan suuret saappaat

Varsinaiseen tehtävään kuului kolmen kartan luominen MapInfolla erilaisista hasardeista. Tehtävänanto on mielenkiintoinen; astu opettajan saappaisiin, ja niinhän olisi tarkoitus tulevaisuudessa tehdäkin, mutta mainintaa ei ollut siitä, minkä ikäisiä tai tietotasoisia opetettavana olisi. Luomani kartat toimivat kuitenkin selkeinä ja hyvinä perusasioiden opettamiseen jo tällaisenaan sekä myös pohjakarttana, jolle voisi lisätä erilaisia tietoja kuten tsunamien vaikutusalueita, maanjäristyksistä suurimmat tai taloudellisesti vahingollisimmat yms. Lukiessani muita blogeja, kiinnitin huomion esimerkiksi fox’s blogissa näppärään huomioon tulivuorien esittämisestä kartalla “Koska peruskoulussa tulivuoret jaetaan kerrostulivuoriin (stratovolcanoes) ja kilpitulivuoriin (shield volcanoes), laitoin kartalle ainoastaan nämä tulivuorityypit ja merkitsin ne eri värisellä symbolilla.” Tämä on mielestäni erittäin hyvä huomio juuri siihen, mitä hieman pohdinkin: kartan tulee esittää kohdeyleisölle tarpeellista tietoa sen vaatimassa muodossa.

Omiin karttoihin merkitsin yli 6 Richterin asteikolla mitatut maanjäristykset sekä tsunamit viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta. Kartoista pelkät tsunamit- esityksen jätin pois ja tein sen sijaan tulvakartan, sillä mielestäni ensin maanjäristysten, sen jälkeen tsunamien ja viimeisenä näiden molempien esittäminen on jo hieman liian toistelevaa. Tsunamit on helppo erottaa kartasta, jossa molemmat hasardit ovat esitettyinä, eikä erillistä karttaa tähän nyt tarvittu.

järistyksettsunamijajärsityts-724x1024Kuinka MapInfon saa sekaisin

Kohtuullisen suurella suorituskyvyllä varustettu koneeni hurisee ja pörisee minuutti toisensa jälkeen, MapInfo (Not Responding) ja alan heittää opettajanuran haaveistani romukoppaan. Tämä oli ihan totta yksinkertainen tehtävä. Siihen asti kunnes halusin lisätä kartalle tulva-alueet ja tsunamit ja muita hasardeja. Kaikkea ei kai tarvitsisi tehdä?! Mutta kun minä haluan.

Ajatus taustalla on seuraava: seisminen ja vulkaaninen toiminta noudattelee paljon mannerlaattojen reunojen muotoa, mutta millaisia muotoja noudattavat muut hasardit? Tsunamit liittyvät sekä seismiseen että vulkaaniseen toimintaan, mutta kiinnostuksen vuoksi halusin myös tulva-alueita tarkasteluun. Ja koska pelkkä tulva-alueiden pisteiden luonti ei sekoittanut MapInfoa tarpeeksi, päätin luoda pisteille luokat, joista selviää kyseisen tulvan levinneisyysalue neliökilometreissä. Ja tadaa, saihan sen koneen kiroamaan ja mapinfon not respondig-tilaan.

tulvat_neliöittäin-724x1024Äärimmäisen kiinnostavaa olisi tutkia kaikkia näitä karttoja päällekäin ja löytää kartalta alueet joita luonnonvoimat koettelevat kaikkein eniten; kaikilla tai lähes kaikilla hasardikartoilla. Näiden karttojen päällekäisyyden vertaamista esimerkiksi kaupunkien sijainteihin sekä valtioiden vaurauteen, olisi mielenkiintoista, sillä uskon että yhteyksiä olisi nähtävissä. Puhumattakaan jos tilanteeseen lisäisi erilaisia ilmastonmuutoksen skenaarioita.. Siinä vasta tutkimisen aihetta opiskelijoille 🙂 Tulvakarttojen vertaileminen olisi erittäin mielenkiintoista myös ajallisesti tehdyillä kartoilla, sillä toisin kuin seismisyys ja vulkaanisuus, tulvien esiintymiseen vaikuttaa myös paljon ihmistoiminta (rakentaminen, patoaminen, ym).

Mapping_flood_with_Envisat_s_radar_node_full_image

Tulvia koskevia sivustoja on paljon, ja erittäin mielenkiintoista kuvamateriaalia on myös saatavilla. Yllä oleva kuva on ESA:n sivulta sateliittikuva tulva-alueesta. Jos käyttäisin MapInfolla nyt tekemiäni karttoja opetuksessa, liittäisin mukaan myös mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi yllä olevia kuvia tapahtumista, tai pyytäisin opiskelijoita itse etsimään alueeseen liitettäviä kuvia. Todellinen kuva on kuitenkin usein havainnollistavampi sekä kiinnostavampi kuin pelkkä pistekartta.

tsunamikuva

Sivusto jossa voi tarkastella erilaisia hasardeja.

Internet on täynnä erilaisia tietokantoja sekä mahtavia havainnekuvia ja esityksiä erilaisista hasardeista. Kaikkien tietojen tuominen MapInfoon ei kuitenkaan ole mahdollista tai tarpeellistakaan. Tsunameja tarkastellessa NOAA-sivustolta löytyy erittäin havainnollistava palvelu, jossa on helppo valita tapahtumia erilaisten muuttujien suhteen, sekä zoomailla karttaa eri tasoille. Tsunamien lisäksi palvelusta löytyy mm. tulivuorenpurkaukset. Erityistä plussaa antaisin karttaan merkityistä litosfäärilaattojen rajoista! Tämän palvelun kartassa on lisäksi merenpohjan muotoja, joita olisin kaivannut omaankin karttaani.

Tyytymättömyys on maailman palkka. Vai oliko se kiittämättömyys?

Ongelmia karttojen kanssa: symbolit liian suuria lopullisessa kartassa, jokaisella kartalla kävi näin. Layout-ikkuna on edelleen hämäävä eikä käyttö kaikkein loogisinta. Maanjäristykset oli tarkoitus esittää molemmissa kartoissa samanvärisellä symbolilla tiedon seuraamisen helpottamiseksi, mutta koska kikkailin liikaa niin leukaanhan siinä vain sattui.

Tulvat- kartassa ongelmana on hieman tyhmät luokat (vaikka ne itseasiassa sopii histogrammin perusteella ihan hyvin), mutta jokainen muutos tässä kartassa olisi tarkoittanut monien (kymmenien) minuuttien Not Responding-odottelua, joten tyydyin näihin. Tulkinta kartalta on erittäin haastavaa aivan liian suurten sumboleiden vuoksi. Lisäksi esimerkiksi tulvia ajatellen kartoilla voisi hyvinkin olla sekä joet että korkeuserot näkyvissä (ja usko pois, yritin kyllä kaikkea rasterikartoista exel-muotoisiin tietoihin, mutta kaadoin niin mäppärin kun hermonikin yrittäessäni tehdä niistä itse karttaa. Ja ongelmaksi muodostui myös niiden koordinaattipisteiden luonti, enhän minä nyt herranjestas niissä onnistunut!)

Niin helppoa tehtävää ei olekaan, ettenkö voisi sen tavalla tai toisella terrorisoida. Muuten sanoisin että seuraavalla kerralla sitten, että se ihan viimeinen on vain sitä mitä pyydetään, vailla valvottuja öitä. Mutta varmaan valehtelisin. Joten viimeiseen asti turhaa yrittämistä ja vielä turhempaa mokaamista. Mutta yritetty kuitenkin on!

Linkit:

Blogitehtävä: Päivän kuuma sana ERIYTYMINEN. Ja vieläkö mietit miksi?

Jenkkilässä kaikki on vähän suurempaa ja vapaampaa.

Ei saa…keli, on ihan eka ajatus tästä! Siis miksi tämmöistä on oikeestaan olemassa..? Kun puhutaan eriytymisestä yms.. Pyritäänkö tässä ihan tahallaan siihen? Kyse on siis The New York Timesin ylläpitämästä sivusta, jossa pääset tarkkailemaan erilaisin muuttujin kaupunkeja ja niiden kortteleita USA:ssa. Sivulla on maininta: “Browse local data from the Census Bureau’s American Community Survey, based on samples from 2005 to 2009. Because these figures are based on samples, they are subject to a margin of error, particularly in places with a low population, and are best regarded as estimates“, mutta mielestäni tätä ei todellakaan ole painotettu tarpeeksi.

Kun estimaatit ovat näinkin suurpiirteisiä, niin mihin ihmeeseen näillä ihan oikeasti pyritään? Tieteellistä näyttöä en näe tälle, ja jotenkin viimeisenkin uskottavuuden tieteelliseen verhoiluun vie mahdollisuus ”jaa sosiaalisessa mediassa”. Jenkkilässä kaikki on vähän suurempaa.

Jo pelkästään tämä nimi, every city, every block, on minusta aika kamalaa. Tulee tosi häijysti mieleen isoveli-valvoo tyyppinen sivusto. Oikea tosielämän Bigbrother- ja tämä todella huolestuttaa minua. Jos kaikilla kansalaisilla, ympäri maailman, on tällaiseen pääsy, en ihmettelisi vaikka “hieman” äärevästi ajattelevat saattaisivat käyttää näitä tietoja erittäinkin pahasti väärin, sanotaanko nyt vaikka terrori-iskua suunnitellessaan. Ja kun miettii millainen järjestelmä Jenkkilässä on, en epäilisi vaikka myös esimerkiksi vakuutusyhtiöt käyttäisivät näitä tietoja ei-niin-kivasti hyväkseen..

SWOT, arvioi tästä nyt sitten jotain hyvää

Mitä hyötyä näistä sitten on? En ihan suoraan sanoen osaa sanoa. Ketä nämä palvelevat, noin niin kuin avoimena tietona? Mikä tässä on ajatus? Ihan ensimmäisenä ajattelen valkoista pakoa ja muita vastaavia ongelmia, puhumattakaan siitä terrorismista.. Asuntoja etsiessä voisit nopeasti vilkaista millaiselle alueelle haluaisit muuttaa.. naapureiden etnistä ja koulutuksellista taustaa myöten. Onko tämä nyt ihan ok?

Vahvuudet: kattava määrä dataa, selkeästi esitetty, informatiivinen, liian pienen otoskoon sisältänyt kortteli sentään on jätetty pois laskuista, ettei ihan henkilötasolle päästä, selkeä ja helposti käytettävä.

Heikkoudet: kuka päivittää, kuinka usein, mistä tiedot peräisin, mihin voidaan käyttää ja miksi, kuinka data on kerätty (kyseessä jonkinlainen otanta, miten suoritettu?). Ja tässä on paljon jo valmiiksi asenneladattua tietoa; homoparit, etninen tausta…ihan totta. Mikä tässä nyt on ollut tarkoitus? Jäätävää kyyläystä nyt ihan oikeasti ainakin. Voisin kuvitella että jos sama olisi mahdollista myös Suomessa, olisi kyyläyskulttuuri vielä kamalampaa, ei meillä mutta naapurin Pena..

Mahdollisuudet: Kukaan ei liene voi enää viimeistään tässä vaiheessa väittää, ettei rodullinen tausta vaikuta tulotasoon (käypä selailemassa huviksesi..), tässä siis mahdollista nähdä opetuksellista arvoa, mutta vielä myöskin antaa toivottavasti mahdollisuuden puuttua tulevaisuudessa asioiden muuttamiseksi. Myös mainostuksen ja palveluiden kohdentamiseen tässä voisi olla mahdollisuudet.

Uhat: kuinka helppo hakkeroitua? Ehdoton uhka on väärinkäytökset, myös disinformaatio jota kartta tarjoaa. Ja kuinka ihminen tätä tutkittuaan voi olla välittämättä näistä “tiedoista” vaikka ne ovat vain numeroita ja vieläpä karkeita yleistyksiä! Aina ne vaikuttavat, valitettavasti.

Pidän huomattavasti enemmän Suomen mallista, jossa dataa saa käyttöön vain tarkoin arvioidut tahot, joilla on selvillä oleva ja järkevä tarkoitusperä. Kartanlukutaitokun on aina kartan katsojasta kiinni, en millään tahoisi ihan kenen tahansa päästä tutkimaan esimerkiksi juuri itsekin selailemaan päässyttä tietoa, jossa olisin itsekin kohteena.

Lähteet:

 

 

Kurssikerta 5. Sitä tikulla silmään ken vanhoja muistelee. Mutta bufferi osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi!

Sovellettava, hyödyllinen bufferointi. Mutta onko dementia iskemässä?

Kurssikerta 5:lle olin varautunut keskimäärin kuuden nenäliinapaketin kanssa, odotin itkua ja hammasten kiristystä, sillä tämän kerran piti olla kaikista haastavin. Kuitenkin illan tunnit vierähtivät suhteellisen kevyesti, vaikka hankaluuksiakin tietenkin syntyi. Muut kurssilaiset ovat onneksi myös rohkaistuneet kyselemään toisiltaan, ja ihana kollektiivisen oppimisen tunnelma syntyi ja myös kantoi läpi bufferointien.

Jostain syystä isoin ongelma oli se, etten aina tiennyt millä tasolla liikun. Itse buffereiden luominen ja niistä kyselyiden tekeminen ei niinkään ollut se ongelma, mutta jos halusin valita tietyt kohteet bufferin sisältä, onnistuin hukkaamaan sekä järkeni että ajatukseni. Ja kosmeettisten objektien tallentaminen omiksi aiheikseen, siinä oli uusi muistettava!

Mielestäni oli äärimmäisen mielenkiintoista tehdä bufferointitehtäviä, sillä kerrankin erilaiset sovellusmahdollisuudet eivät tuntuneet vain ”ihan kiva kartta”-mahdollisuuksilta, vaan tällähän voisi olla ihan oikeaa hyötyä! Ensimmäisenä (bilsan sivuaineen vaikutus) tulin pohtineeksi erilaisten suojelualueiden määrittämiseen liittyvää mahdollisuutta. Vilkaisu muiden bilsalaisten blogeihin viesti samaa, mm. Paikkatieto: biologiblogissa pohdittiin näin ” [bufferilla] luonnonsuojelu-alueiden koon ja muodon suunnittelu: habitaatin reunoilla olosuhteet eivät ole samanlaisia kuin habitaatin sisäosissa, ja mitä pienempi luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan ja mitä kapeampi se on muodoiltaan, sitä suurempaan osaan koko luonnonsuojelualueen pinta-alasta tämä reunavaikutus kohdistuu”, mutta äkkiä mieleen juolahtivat myös ongelmat; buffereilla voisi helposti laskea tuhoalueita, sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia, niin suojelu kuin tuhoamistarkoituksessakin. Huomasin myös, että olisin hyvin voinut hyödyntää edellisten kesien vihersuunnittelutyössä tätä puskurointityökalua, ja koska olen jatkamassa samaa hommaa taas, olen hurjan tyytyväinen tällaisen löytymisestä!

Ja koska itsekin olen toivoton älypuhelimen näppäilijä (vai olisiko oikeampi termi hiplaaja), ymmärrän hyvin kuinka suuret markkinamahdollisuudet bufferoinneilla voidaan/voitaisiin saavuttaa. En siis näe lainkaan epätodennäköisenä, että kauppiksen opiskelijoilla olisi vähintäänkin tulevaisuudessa (ellei jo ole) tarjolla gis-kursseja, sillä mikä onkaan tehokkaampaa kuin täsmämarkkinointi gis-tietojen pohjalta! Bufferoinnin erilaisilla sovelluksilla on varmasti esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa mahdollinen iso jalansija, sillä mitä tahansa teetkin, on sillä vaikutus johonkin. Mikäli vaikutusalueen kattavuus tunnetaan, on MapInfolla helppo tarkastella sen alueelle jääviä kohteita. Huomioiden kuitenkin että kaikkihan on vain lopulta teoriaa ja laskelmaa, ei absoluuttista totuutta!

Kuitenkin tunnilla tehdyt itsenäiset työt onnistuivat vielä aika kevyesti, ja itsenäisesti suoritettavaan/-viin viimeisiin tehtäviin lähdin lippu korkealla. Itsenäiset tehtävät olivat enemmänkin vanhojen tietojen soveltamista, eikä tätä uutta taitoa, bufferointia, tarvittu. Harmi sikäli, että tämä bufferityökalu on mielenkiintoinen ja mielelläni oppisin sitä lisää.. mitähän kaikkea muuta erittäin hyödyllistä Mäppärin siskuksista voi vielä löytyäkään!?

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Näin kävi. Ei yllättävää sikäli. En suoranaisesti ymmärrä miksi en tehnyt koulu- tai uima-allastehtävää, vaikka niitä selaillessa näyttivät ne selkeiltä. (Okei, koulupiiritehtävä oli pakko jättää pois, sillä olisin taas eksynyt aiheesta, enkä millään olisi valmistunut koskaan. Ihan vain siksi, että tiedän kyseisen koulun kouluunottopiiriin kaavailluista muutoksista, enkä mitenkään olisi osannut olla räpeltämättä niiden kanssa.) Ja päädyin niihin putkiremontteihin.

Tässä tullaan kohtaan mitä osaan Mäppärillä. Paljon. Tai no, aika paljon. Perus suomalaisena (ei Perussuomalaisena kuitenkaan) olisi niin paljon helpompi luetella vain ne mitä EN osaa, mutta yritän. Osaan päivittää taulukoita toisista tietokannoista tai saman taulukon sisällä ja pidän tätä ominaisuutta (sekä taitoa) erittäin tärkeänä. Osaan tehdä kyselyn haluamastani aiheesta hyvin, tai no keskimäärin yhtä hyvin kuin juuri luistelemaan opetteleva lapsi luistelemisen; välillä mennään eteenpäin, sitten jo unohdettiin minne oltiin menossa ja sitten ollaan mahallaan. Mutta eteenpäin ja kokoajan oppien! En siis suoranaisesti edelleenkään ymmärrä Query-valikon alla olevien selectin ja SQL selectin eroa (saa selventää asian vaikka kommentoimalla, mikäli tämän on jo sisäistänyt), joskin pelkällä selectillä pärjäilen yleisesti hyvin. Query-toiminnot ovat ehdottomasti parhaat mitä Mäppäristä löytyy; ilman selectiä olisi pulassa kaiken datan kanssa mitä käsissä on, sillä ilman kunnollista rajaamista ei tiedon käsittelyssä ja esittämisessä olisi juuri järkeä. Kuitenkaan on mahdotonta sanoa mikä olisi absoluuttisesti paras väline MapInfossa; tärkeysjärjestys määräytyy tietenkin kulloisenkin tehtävän kautta!

Se, miksi olen edelleen luistelemaan opettelevan tasolla johtuu siitä, että tunnun aina toisinaan unohtavan mitä olin tekemässä, missä ja miksi. Queryjä on auki samanaikaisesti noin kymmenen, enkä aina muista teinkö jo jonkin vaiheen vai en. Välillä räpellys on ollut sillä tasolla, että voi miettiä onko luistelemaan opetteleva kakara muistanut laittaa molemmat luistimet ylipäätään jalkaan. Kun taas toisinaan jo sirklataan kovaakin etu- ja takaperin. Se, että teen asiat aivan liian monimutkaisesti muistuttaa jotenkin lasten palikkapeliä välillä kohdallani, yritän selvästi tunkea ympyrää kolmion kolosta. Ja ihmettelen mikä menee vikaan. Miljoonan yrityksen jälkeen oikea palikka ja kolo kohtaavat. Useimmiten.

Datan käsittely on ehdottomasti tärkeintä, mitä Mäppärillä pitää opetella. Sillä jos mietitään vain kartan tekoa, ei siinä tarvitse kummemmin pohtia suoriutuakseen jos nyt ei ihan olympialuistelutasolla, niin pitkään harrastaneen veroisesti kuitenkin. Mutta se, että ymmärtää datan visuaalisen esityksen takana ja esittää sen luotettavasti, siinä tarvitsisi muutakin kuin tepsutella sulaneella jäällä vain toinen luistin jalassa.. Mäppäri on kiva kartan tekoon, mutta pelottava vaikutusväline jos tekijä ei tunne asiaansa.

Edelleen on MapInfossa piirteitä joista en pidä. Layout-ikkuna on edelleen rasittava. Inhoan kartan sovittelua ikkunaan, sillä karttaa voi siirtää vain karttaikkunassa. Ja kun kartan on sovittanut kohdalleen, on mittakaava tai joku muu aivan ketuillaan. Pyrin nykyään asettamaan ensin kartan kohdalleen ja sitten vasta luomaan mittakaavan. Haluaisin myös mm. nimetä tuottamiani kyselyitä (query X, browser Y) selventääkseni itselleni mitä olen tehnyt. Ne kuuset ja katajat vasta eteen tulevatkin kun hommaa tekee kotona. Kotikoneella toimiessa en pysty esimerkiksi pienentämään pylväsdiagrammeissa pylväitä alle 1 cm mittaiseksi. Myöskään kaikki taulukot eivät päivity, vaikka tiedän tekeväni oikein. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kerta kaikkiaan se ei ainakaan tue luistelemaan opettelevaa kärsimätöntä sisäistä lastani.

Sohjoisen kentän yhdellä luistimella opetteleva lapsukainen odoteltuaan kuitenkin löysi sen toisenkin luistimen ja kenttäkin jäätyi mukavasti, lopputuloksena ihan mukiinmenevä karttaesitys putkiremonttialttiudesta Helsingissä. Ongelmia a) absoluuttisten pylväiden (remppatalojen lkm) esitys ei onnistu koska kotikone b) absoluuttisten määrien numeraalinen esitys ei onnistu, koska sama syy. Värien haalentuminen hämmentää, alunperin kartalla oli huomattavasti selkeämmät alaluokkien värit! Hämmennyksen ja raivon jälkeen päätän, etten tarvitse näitä lukuja ja sävyjä. Eikä merkityt talotkaan näytä hyvälle kartalla, tässäkin uskon kotinoneen olevan ongelman ydin. Päädyn vain prosenttiosuuksiin (jotka ovat kuitenkin hieman harhaanjohtavia niin erilaisten kaupunginosien kokonaisten talomäärien takia!). Eikä se idiootti taulukkokaan näy html-muodossa, joten olkoon kuvana!

Hiljalleen lippu takaisin salkoon, täällähän on tuloksiakin!

tauluk

Putkireonttisetti_valmis

Putkiremonttialtteimmat kaupunginosat Helsingissä. 60-70-luvut olivat lähiörakentamisen aikaa, ja nyt vanhentuvat kerrostalolähiöt löytyvätkin kartalta alttiina kohteina.
Huomionarvoista on tässä karttaesityksessä prosenttiosuuksilla merkityt alueet, absoluuttinen alttiiden talojen määrä voi vaihdella runsaastikin saman luokan välillä.

Opin siis antamaan hieman periksi myös omille henkisille tavoitteilleni. Monen tunnin ja valvotun yön jälkeen. Mutta kuitenkin! Ehkä tässä kuitenkin on oppiminen kaikkein tärkeintä, eikä miljoonan prosentin onnistumiskerroin!

Lähteet:

Kurssikerta 4. Griddailusta ikäkriisiin

Griddaaminen ja ikäkriisi

Kurssikerralla tutustuimme ruuduittaiseen tiedon esitykseen pääkaupunkiseudun aineistoa hyväksi käyttäen. Kartan tekeminen ei ollut tällä kertaa kovinkaan vaikeaa, tai siis ei olisi ollut, jos olisin voinut pitäytyä siinä helpossa vaihtoehdossa. Mutta koska kuten aina, oli pakko mennä soveltamaan. Lopputuloksella että ensimmäinen karttani on täysin sieltä, siis vailla infoa. Mutta sen sijaan että olisin itse tällä kertaa ”mokannut”, johtuu kartan huono ulkoasu puutteellisesta datasta jota oli tarjolla. Olisin niin kovin halunnut tehdä kartan, josta selviää maankäyttö ja sen jälkeen lisätä pisteinä esim. pientaloalueet, näyttäen pohjakartan samalla taustalla. Mutta en siis epäonnistunut täysin, en vain tarkastanut kuinka paljon dataa maankäytöstä oli tarjolla. Laskin käyttämääni gird-taulukkoon sarakkeen maankäytölle, tein teemakartan ja hups… tietoa puuttui niin paljon, ettei mitään tuloksia ole saatavissa aikaan. Kuinka hirvittävän harmillista. Minä olisin tahtonut juuri tämän. Siinä se kartanteko sitten meni sillä tunnilla. Pyörittelin dataa, mikään ei kiinnostanut tarpeeksi, auttelin naapuria… ja siirryimmekin jo seuraavaan tehtävään (aloitusta seuraavalle kurssikerralle). Ja tässä kohden haluan vielä pyytään kertaalleen anteeksi kurssitovereilta sitä hillitöntä kikatuskohtausta, jonka sain mokaillessani kartan kanssa. Nöyrin anteeksipyyntö.

GRIDI_YRITYSTuskailua aineiston kanssa ikäkriisin siivin

Ja sitten kotona alkoi se valinnan vaikeus! Vaihtoehtoja oli mielessä sata; sukupuolten jakautuminen, vaikka niitä vakiintumisikäisiä! Ei löytynyt sukupuolijakaumaa. No entäs; olen ollut 25 v. tuolla hetkellä ja nyt kolmenkympin kriisissä (ai, oletkin jo varmaan huomannut), joten kuinka paljon on ollut vastaavia ikätovereita? Ja kuinkas kävikään; väkiluku on iän mukaan 24 vuoteen asti, mutta 25 eteenpäin ikäryhmässä (25-29 jne.), en siis saa vain oman ikäisiäni. Tietenkään, koska mikään ei mene niin kuin ihan suoraan ajattelin. Ja MapInfo tökkii kotikoneella. Kaikki nyt menee mönkään.

Ideoin valmiiksi vähän kaikkea; kerrostalot ja ulkomaalaiset. Tai ruotsinkieliset. Tai joku ikäryhmä! Ei löydy kerrostaloja tai mitään muitakaan taloja, unohdetaan. Miten se aina on niin, teen keskimäärin 20 karttaa, ennenkuin tyydyn mihinkään. Mutta kun on niin vaikea tyytyä siihen helppoon ratkaisuun. Joskin sillä saisi aivan varmasti huomattavasti nopeammin sen kartan tehtyä, ja mitä luultavimmin ehkä jopa selkeämmän ja hienommankin esityksen. Niin, eikä kukaan sitä eroa edes huomaa, eikä liiemmin ketään varmasti kiinnosta lopulta onko kartassa ruotsinkielisten osuus, vanhusten jakautuminen vai kolmekymppisten ikäkriiseilijöiden jakautuminen pääkaupunkiseudulla. Joten, miksi nähdä se mieletön vaiva? Koska mikään ei saa olla liian helppoa. Lapsillekin yritän opettaa, että kun yrität itse, teet huolella ja ajatuksella, niin opit. Tai sitten vaan olen ärsyttävä ikäkriisissä tempoileva pilkunviilaaja.

Valmis karttakin, sitten lopulta!

kartta_24_vuotiaat_MUOKKAANoniin, kaikella innolla ja ideoinnilla pyörittämäni taulukot ja niistä muka hienot kartat eivät toimineet. Siis en vain joko löytänyt kiinnostavaa dataa, osannut valita sitten kuitenkaan karttaan sopivaa osaa datasta tai sitten en vain jotenkin muka osannut laskea haluamaani aineistoa. Loppujen lopulta tyydyin karttaan, johon laskin 24–vuotiaiden osuuden västöstä 500 m x 500 m -–ruuduin. Tämä siksi, että en suostunut päästämään enää irti ikäkriiseilystä. Joten kartassa vuoden 2009 osuus 24-vuotiaista, jotka siis tänä vuonna täyttävät 29 tai 30 (laskennat tehty syyskuussa -09). Ja myönnän, ihan ensimmäinen tarkoitus oli laittaa absoluuttinen määrä. Pieni kämmi, ja lopulliseen jäikin osuus (joka oli tarkoitettu isommalle, 25-29-v. joukolle).

Luokkia on viisi (luonnolliset luokat, sillä jakauma oli hyvin epämääräinen), värit olisivat saaneet erota silti toisistaan vielä enemmän syystä joka PAK14 – kurssiblogi Henri Frestadiuskin oli huomannut “Näin pienellä ruudukolla yhden värin käyttö olisi tuonut ongelmia kartan tulkittavuuteen.”. Kartalta poistin kaiken ylimääräisen kuntarajojen ulkopuolelta, ne vain turhaan sekoittivat ulkonäköä (siinä ainoa mihin kartassa olen edes tyytyväinen, samalla tilaa jäi pohjoisnuolelle sekä mittakaavalle). Kartta olisi voinut sisältää edes hieman nimistöä, jolloin sitä voisi olla helpompi tulkita (joskin nimistön miettiminen hyvin tarkkaan, sekoittaa helposti). Nimistössä esim. kaupunginosien nimeäminen sekavaa, sillä ruudut eivät noudata mitään olemassa olevia rajoja ja saattaa aiheuttaa hämmennystä tulkinnassa (niin, olisihan silloin fiksua pienentää ruutukokoa).

Vuonna 2009 24-vuotiaita on asunut ylipäätään eniten Kehä III:n sisäpuolella sekä pääradan varrella. Erittäin korkeita suhdelukuja saavat muutamat yksittäiset ruudut eivät suinkaan kerro siitä, että alueella olisi suuri keskittymä 24-vuotiaita, vaan näissä ko. ruuduissa väkiluku on muutenkin hyvin pieni (P-Espoo & P-Vantaa). Edes absoluuttinen lukuarvo ei olisi poistanut tätä “harhaa” kartalta, joskin olisi ollut tilannetta kuvaavampi. Ruutumuotoinen kartta ei todellakaan ole toimivin esittämään suhteellisia arvoja, ja koska itselleni ainakin tulee välittömästi mieleen ruutukarttaa katsoessa ruudun absoluuttinen mitattu arvo, oli tyhmää yrittää käyttää näitä suhteellisia arvoja. Jos ei muuta niin tämä karttaesitys sen mielestäni osoittaa: tulkinta on hankalaa ja helposti menee aivan metsään. Absoluuttisten arvojen etu olisi ollut verrattuna suhteellisiin arvoihin se, että suhteelliset arvot saatavat antaa vaikutelman että ruudussa on hyvin paljon 24-vuotiaita, vaikka todellisuudessa esiintymä saattaa olla absoluuttisesti hyvinkin pieni. Vaikka toisaalta suhteelliset arvot ilmaisevat ikäänkuin asian esiintymisen voimakkuutta, ei tällä ruutukoolla suhteellinen arvo kannata, ei ainakaan esittämässäni aiheessa.

Koska kartta esittää nyt suhteellisia arvoja, en hurjan suuria osaa kartalta tulkita. Kartalla on esimerkiksi Otaniemen kohdalla keskittymä (sekä muutamissa muissa kaupunginosissa), muutoin määrät näyttävät olevan suhteellisen samankaltaisia; josta voi ehkä korkeintaan kertoa, että tuolloin 24-vuotiaita on ollut suhteellisesti saman verran muuhun väestöön nähden lähes kaikkilla asuinalueilla Kehä III:n sisäpuolella. Kyseessä ei liene mikään suuri ikäluokka. Rauhassa saamme kolmekymppisiämme vietellä 😀

Kaikenkaikkiaan vietin aivan liikaa kartanteon parissa. En ole enää lainkaan tyytyväinen kartalla esitettävään asiaan, enkä värien selkeyteen. Mietin myös samaa kuin Viivin blogissa on huomattu “Karttatulosteita tarkasteltaessa huomasin myös, että ruudukkoa olisi voinut pienentää, jotta eri kaupunginosien erot näkyisivät paremmin. Myös pääkaupukiseudun sijasta tutkimusalueetta olisi voinut rajata pienemmäksi. 500 metrin ruudukko on aika karkea ja visuaalisesti aika ylimalkainen.” Tässä sen näkee, kompastuin omaan nokkeluuteeni innostuessani siitä maankäytöstä ja turhautuessa kotikoneella kikkailuun. Ehkä muistan sen seuraavalla kerralla. Kuitenkin sen sijaan että tekisin heti uuden toimivamman kartan, jätän tämän ei niin onnistuneen tänne, koska jos jotain, niin epäonnistumisista oppii. Oppii sen, miten olisi pitänyt tehdä ja mikä sekä miksi on puutteellista kartassa. Hyvinkin opettavaista, ehkä enemmänkin kuin vain “helpolla” tehty kartta ilman takapuoli edellä puuhun -oppimista.

Lähteet:

Kurssikerta 3. Timantit on ikuisia. Eikä ne tulvatkaan minnekään katoa.

Timantit on ikuisia, ja toisiakos se ärsyttää.

Teimme harjoituksen, jossa yhdistettiin erilaisia tietokantoja yhteen eri lähteistä, sekä päivitimme olemassa olevaa dataa. Lopputulos oli kiltisti esitetty kurssiblogissa Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia kuvana, jossa Afrikan kartalle on sijoitettu timanttikaivoksia, konfliktialueita laajuuksineen sekä öljykenttiä. Ohessa pohdintaa kartasta ja sen pohjalla olevan datan käyttömahdollisuuksista.

afrikka_kartta

Kuva kurssiblogissa sijaitsevasta Afrikan kartasta.

Tutkia voisi samalle alueelle osuvan konfliktin ja timanttikaivantojen löytymisen ja aloituksen ajoitusta, esim. vuoden sisään kaivantojen löytymisestä ja viiden vuoden sisään aloituksesta. Mikäli konflikti osuu ajallisesti yhteen kaivosten kanssa, voisi olla mielekästä katsoa millaisen tuottavuusluokittelun kaivos on saanut. Mikäli kyseessä on erittäin tuottava toiminta, voisi katsoa konfliktin levinneisyyttä. Tai ylipäätään verrata ajallisesti yhteensopivia tuloksia ja konfliktien laajuuksia käyttäen tuottavuusluokitteluja hyväksi (jos tuottavuus korkea, onko konfliktin laajuus korkea, korrelaatioita?). Erittäin kiinnostavana pitäisin tuloksia niistä konflikteista, jotka sopivat ajallisesti löytämisen ja kaivannon aloittamisen välille. Ajatus taustalla on tietenkin kiista siitä, kuka ja miten luonnonvaroja saa/ei saa käyttää..

Jos konfliktit ovat olleet jo ennen kaivantojen löytymistä tai aloitusta, ei liene mielevää ajatella konfliktien suoranaisesti johtuvan näistä luonnonvaroista, vaan jostain muusta (erilaisten kulttuuristen ryhmien yhteentörmäys [varsinkin ottaen huomioon Afrikan sisällä, jossa monet valtioiden rajatkin ovat lähinnä tekemällä tehtyjä siirtomaavallan aikaisia näennäisiä rajoja], uskonto, kapina valtiovaltaa vastaan, yms.). Tästä hyvänä esimerkkinä oli oheislukemistossakin tarjottu artikkeli Population Size, Concentration, and Civil War. A Geographigally Disaggregated Analysis., jonka mukaan valtioilla voi olla riskitekijöitä konflikteihin, joita ovat muun muassa kaupunkien tai muiden väestökeskittymien koko, sekä niiden sijainti maan pääkaupunkiin nähden (lähempänä rajaa olevilla riski suurempi kuin lähellä pääkaupunkia olevilla) sekä alueella olevat tieverkot ja niiden kunto. Tietenkin, jos lisätään artikkelin ajatus väestökeskittymistä sekä niiden etäisyydestä, ja jos vielä lisättäisiin tähän luonnonvaroja hyödyntävien kaivosten (esimerkiksi ne timanttikaivokset) sijainnit, voisi syntyvästä kuvaajasta saada vieläkin enemmän irti. Tai sitten kyseessä olisi kuvaaja niin täynnä informaatiota, että itkisin spontaanisti. Mutta mielenkiintoinen ajatus silti.

Öljyn suhteen toimisin samalla tavalla, samoin muuttujin. Ja eipäskun, voisiko vielä saada tietoa mikä (monikansallinen) suuryhtiö on missäkin kaivelemassa!? Ihan vaan taas että saisi itkun aikaan..

Tuhansien järvien maa, tulviakin ne puskuroivat.

Kurssikerran itsenäisesti tehtävä työ oli mielenkiintoinen. Sai (no okei, piti jopa) tehdä ihan itse! Ja sehän sujui varsin kivasti jo. Ei mitenkään poikkeuksellista siltikään, kuten aina ennenkin, suurimmat ongelmat tuntuivat syntyvän a) tallennuksen ja b) kartan ulkonäköön liittyvien seikkojen kanssa. En ymmärrä kuinka vaikeaa voi muka olla tuon tallentelemisen ymmärtäminen?! Milloin olen tallentanut vain jonkun dataa sisältävän taulukon (hyvässä lykyssä jonkin pienen kyselyosuuden) ja milloin tehdyssä kartasta puuttuu objekteja, koska olen valikoinut ne…ööö..jostain. Mitä ei ole. Olen toivoton. Tabit ja worit, ja mitä niitä nyt on.. Näitä lukuun ottamatta työskentely oli jo mielekästä ja palkitsevaa. Tanssahdellen kotiin kampukselta, näitä kokemuksia lisää!

Lopputulos on kartta, jossa näkyvät aluejakojen sisällä järvisyysprosentti (pylväinä) sekä tulvaindeksi (väripinnoin). Halusin avata edes hieman mitä tulvaindeksi merkitsee jo kartan legendaan. Tulvaindeksi sinänsä toki antaa osviittaa, että jollain paikalla tulvii enemmän tai vähemmän, mutta edes hieman avattuna oletan siitä saatavan edes hiukan enemmän irti.

valuma_värikorjaus

Luokkia valitsin viisi, sillä se on vielä hyvin erotettavissa. Jakauma meille oli tehty jo valmiiksi histogrammiksi, mutta silti vein sen itse histogrammityökaluun ja päädyin sen perusteella valitsemaan luonnolliset luokat. Kyllä, aineisto oli paljon vinon jakauman mukainen, mutta sisälsi silti hyppyjä. Joten ei, en pitänyt tavasta jolla se jätti mm. tulvivimman alueen pois, kun käytti vinon jakauman luokitteluun sopivia luokkia. Siispä kohtelu epämääräisenä ja luonnolliset luokat.

Kartan värimaailman valitsin sinertäväksi, pylväät selvästi enemmän vihertävänä. Kartalta muutin rantaviivan värin mustasta harmaaksi, jolloin katse kiinnittyy enemmän itse kartan sisältöön, eikä niinkään lähde hakemaan esim. valtioiden rajoja. Myös jokien ja järvien värin haalensin. Monta kertaa mietin pitäisikö jokien ja järvien kuultaa väripinnan läpi, mutta se mielestäni lähinnä sekoitti kartan ulkoasua. Legendan tein kaksiosaiseksi, sekä muutin sitä vielä hieman paintissa (esim. erikokoiset pylväät legendaan), se kun on nopeaa ja ohjelma tuttu. 🙂

Kartalta oli mielestäni hyvin helppo huomata heti, että tulvaindeksin ollessa pieni järvisyysprosentti on suuri. Tässä huomaa järvien “puskurointikyvyn” eli mahdollisuuden varastoida vettä paremmin kuin jokien. Sama on huomattu mm. Minnin Blogissa “Jokien kyky varastoida vettä ei ole järvien tasoinen ja tulvat ovatkin todennäköisesti yleensä tulosta jokien tulvimisesta.  Näillä alueilla sademäärät lienevät muutenkin suurempia meren läheisyyden vuoksi.” Lähellä rannikkoa olevat alueet (Pohjanmaa ja etelärannikko) ovatkin siis selvästi tulvaherkempiä. Tässä olisi nyt ollut tietenkin hyvä tuki analyysille niiden järvien ja jokien näkyminen kartalla. Olen idiootti! Jokien ja järvien lisäksi valuma-alueen koko näyttää vaikuttavan tulvaherkkyyteen (mitä pienempi, sitä tulvaherkempi).

 Opittua ja pohdituttavaa

Osaan jos yritän! Tarvitsen malttia. Olen positiivinen ja onnistun. Ja kun teen monta kertaa saman (koska en tallentanut tai jotain muuta vastaavaa), opin ihan varmasti. Ihan totta. Niin siinä on käynyt. Harmittelen nyt vain sitä, etten laittanut niitä hiiskatin jokia ja järviä näkyville. Sen OLISI voinut tehdä vaikka niin, että olisi laittanut ne haaleammalla sinisellä kuin mitä ne alkuperäisesti olivat. Olenpa ainakin oppinut huomaamaan puutteita tekemisissäni, hyvä alku kai sekin 😉

Nyt mietin vain sitä, miten minusta voi tulla koskaan hyvä opettaja, jos vastausten sijaan minulla on vain kysymyksiä? Miljoonittain kysymyksiä..

Lähteet:

Kurssikerta 2; Punainen tupa ja perunamaa.

Kurssikerran työniloa

Kakkoskerran karttatehtävä on toistaiseksi ollut minulle ehdottomasti hankalin. Olen viettänyt usean ja taas usean hetken miettien millä aiheilla voisi olla oikeasti tekemistä toistensa kanssa, ja millaisin tavoin sen voisi kartalla esittää. Ole ehkä joissain asioissa hieman turhankin pilkuntarkka, enkä ollut tyytyväinen vain sellaisiin tuloksiin, jotka mielestäni olisivat olleet muutenkin aivan liian ilmiselviä (esimerkiksi avioliittojen määrä ja perheiden määrä jotka korreloi varsin hienosti, muttei yllättävästi). Muutamalla hyvin arvattavalla asiayhteydellä saattoi löytyä yksi – kaksi kuntaa, jotka poikkesivat muista, mutten usko, että olisin saanut niistä silti kovin erityistä analyysia aikaiseksi. Mikään ei kelvannut, en osannut päättää, mieltä painaa ja ahdistaa –en siis todellakaan saanut karttaa tehtyä tunnin aikana. Tätä tehtävää siis hankasin ja hinkkasin, putsasin ja puunasin, kotona (puhumattakaan sen MapInfon lataamisesta kotikoneelle; siinä tehtävässä isonkin naisen saa itkemään!), kunnes löysin sen, mistä ihan todella ajattelin voivani sanoakin muutaman sanan ja mikä näyttää kartassakin tarpeeksi selkeältä.

Ihan alkuperäisesti lähdin kokeilemaan kahden muuttujan koropleettikarttoja enimmäkseen, sillä pidin niin ideasta ja olisin halunnut tuottaa sellaisen itse. Kuitenkin tässä ongelmaksi muodostui sekä aineisto, josta en löytänyt tähän sopivia kiinnostavia aiheita että en kokenut syntynyttä karttaa ikinä tarpeeksi selkeäksi. Ja kahden muuttujan koropleettikarttaan olisin ehdottomasti halunnut tehdä Corelilla ehostusta (väri+rasterin olisin vaihtanut ainoastaan väreiksi ja tehnyt itse legendan), mutta kokeilujakso koneella meni jo, enkä jaksanut nähdä vaivaa vielä senkin latailemiseksi uudestaan jotenkin ja melkein ainakin laillisesti (tai liikkuakseni kampukselle). Joten tyydyin (ihan mielelläni kuitenkin) koropleetti + ympyrädiagrammiratkaisuun.

Itkua ja hammasten kiristystä. Ja KARTTA.

Kaiken räpeltämisen jälkeen kartan teemoiksi valitsin pien- ja rivitaloasumisen osuuden kunnittain koropleettina, sekä taloudellisen toiminnan (alkutuotanto, jalostus, palvelut, muu toiminta) ympyrädiagrammeina. Oletin, että pien- ja rivitaloasuminen on suurempaa kunnissa, joissa alkutuotanto on suurta. Myös maaseutumaisten kuntien taloudellisen toiminnan jakautuminen oli mielestäni kiinnostavaa, sekä nähdä mahdollinen suurkaupunkien vaikutus tälläkin kartalla.

histogrammi KK2

Luokkia valitsin 4, sillä näin informaatio pysyy vielä hyvin luettavissa, mutta on kuitenkin kattavampi kuin kolmella luokalla. Luokittelun valitsin histogrammin perusteella. Jakauma näytti sekä vinolta- että epämääräiseltä. Koska aineistossa on epämääräisiä koloja ja paremmin epämääräiseen jakaumaan sopivia hyppyjä, valitsin (monen selkeyttävän kokeilun kautta) luonnolliset luokat.

Samalla idealla kuin mitä otsikkokin henkii (punainen tupa ja perunamaa), valitsin punaisen värin eri sävyt kuvaamaan pien- ja rivitaloasumisen määrää. Pohdin onko punainen liian aggressiivinen väri, mutta päädyin että tässä kyseisessä ainestossa niin ei ole (en itse käyttäisi punaista väriä silloin, kun esitettävä asia on mahdollista nähdä negatiivisessa sävyssä, esim. esitettäessä rikollisuutta).

Ympyrädiagrammin tekeminen oli helppoa, sillä histogrammia ei tekemiseen tarvittu. Säädin lopullisessa kartassa ympyrät niin, että ne ovat saman kokoisia, sillä en niinkään ollut kiinnostunut alueiden välisistä kokoeroista, vaan ilmiöiden suhteesta. Näin kartta pysyy myös selkeämpänä, eikä katse kiinnity isoihin ympyröihin enemmän kuin muihin. En osannut kuitenkaan poistaa legendasta sitä ympyröiden kokoa kuvaavaa osaa, joten tein sen ihan suvereenisti Paintissa, sillä Corelia ei siis ollut käytettävissä. Myös Christan blogissa oli huomioitu sama ympyrädiagrammeja koskeva ongelma ”Ajattelin ensin tehdä ympyräkartogrammin ikäluokkien jakaantumisesta, mutta äkkiä tässä prosessissa tuli Corelia ikävä.”.

Mutta ogelmia löytyy MapInfon kartan ulkonäön säätämisen kanssa silti, sillä en ainakaan itse löytänyt paikkaa, josta ympyrädiagrammien paikkaa voisi kartalla siirtää. Nyt tässä esityksessä joudunkin siis tyytymään siihen, että esimerkiksi Jyväskylän ja Muuramen piirakat ovat päällekkäin. Hirvittävän rasittavaa. On ehkä ihan pakko kyllä jokin kerta mennä kokeilemaan kuinka Corelilla onnistuisi tällaisen kartan muokkaaminen, sillä onhan tuo tyhmää, että kartan luettavuus kärsii ilman, että voin siihen puuttua. Lisäksi tyhmää on legendan luomisessa tarvittava kikkailu otsikoissa ja muutenkin koko aiheen esiin tulossa. Typerä ohjelma.

Hiivatisti pallukoita, mutta hetkinen, onhan tässä jotain järkeäkin!

KK2_kartta

Karttasta on havaittavissa suuret kaupungit alueina, joilla on vähiten pien- ja rivitaloasutusta. Näille (sekä muille kahteen pienimpään luokkaan kuuluville kunnille) löytyy yhteinen piirre tarkastellessa ympyrädiagrammeja: kaikkien näiden kuntien taloudellinen toiminta koostuu pääasiallisesti palvelun lisäksi jalostuksesta. Tilanne näkyy samalla tavalla tarkastellessa kuntia, joiden taloudellisesta toiminnasta huomattava osa koostuu alkutuotannosta; näissä kunnissa pien- ja rivitaloasumisen osuus on suurinta.

Poikkeuksellisia kuitenkin ovat etelässä pääkaupunkiseudulla Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, joilla palveluiden lisäksi ei ole juuri muuta kuin jalostusta, mutta sitäkin hyvin vähän (suhteessa muihin vastavam luokan pien- ja rivitaloasutusalueisiin). Tämä luultavammin kuitenkin selittyy pääkaupunkiseudun rakenteella, jossa asutus on tiivistä ja palvelut suuressa osuudessa, eikä tuotantolaitoksille ole juuri tilaa, vaan ne rakennetaan pääkaupunkiseudun ympäryskuntiin.

Kartan pohjoisosan yllättäjiä ovat Pyhäntä ja Sievi, jotka ovat hyvinkin pien- ja rivitalovaltaisia, mutta silti hyvin suuri osa taloudellisesta toiminnasta perustuu jalostukseen. Nopeahko vilkaisu nettiin paljastaa Pyhännästä sen nimenomaisen panostuksen yrittäjyyteen sekä alueen luonnonvaroja (pääasiassa puuta) hyödyntävään teollisuuteen. Silti Pyhäntä on onnistunut pysymään maaseutumaisena kuntana, jossa pien- ja rivitaloja riittää. Palveluiden määrä taas on suhteellisen pieni, mutta palveluita riittänee Haapaveden-Siikalatvan seutukuntaan kuuluvalle Pyhännälle naapurustostakin. Sievin tarina on hyvin saman kaltainen, maaseutumainen kunta, jossa yrittäjyyttä ja teollisuutta arvostetaan (mm. Sievin Jalkine!). On hienoa nähdä, että kaikki kunnat eivät ole homogeenisiä, vaan poikkeuksiakin on. Jokaiselle jotain!

Yleistäen voisi sanoa että kunnissa, joissa suuret kaupungit sijaitsevat, on pien- ja rivitaloasuminen vähäistä, sekä näiden kuntien taloudellinen toiminta koostuu palveluista ja palveluiden ohella jalostuksesta. Mikäli siis havittelet pientaloasumista, muttet ajatellut perustaa uraasi palveluiden tai teollisuuden parissa, on hyvä varautua vähintään kireisiin asuntomahdollisuuksiin (ja luultavasti kysynnän kasvattamaan hintaan). Lisäksi pien- ja rivitalopainotteisten kuntien painopiste on pohjoisosassa tarkasteltavaa karttaa (koko Suomen tilanteessa olisi varmasti samoin).

Karttaan olen muuten kohtalaisen tyytyväinen, mutta puutteita huomasin kuitenkin karttaa tarkastellessa uudemman kerran; legendasta puuttuu koropleettitulkintaa helpottavat prosentit joko numeroiden perästä tai legendan otsikosta sekä mittakaavajana, joka on lipsahtanut 50 km:n sijaan 49.99 km:n.

Kurssikerrasta 2 opittua

Ja kaikenkaikkiaan ihan eniten tässä opittiin se, että valitsi käytännössä minkä tahansa aiheen (valittavana olleista), aina huomio kiinnittyy suurten kaupunkien esiintuloon kartalla. Ja vaikka se ensin ärsytti (“niin muttakun tässä on tää kaupunki, niin tottakai siellä on paljon x:ää!” *kiroilua*), sitten paksuun kalloon upposi, että niinhän sen vaan kuuluu olla. Eikä MapInfon lataamisesta tarvitse itkeä, ihan vaikka vain siksi, ettei se mitään auta kuitenkaan. 😀

Linkit:

 

Artikkeli 1; Kaksi teemaa ja karttaselitekin lähempänä diagrammia..mutta huoli pois!

Mistä kyse?

Anna Leonowicz käsittelee vuonna 2006 ilmestyneessä artikkelissaan “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” kahden päällekkäisen teeman esittämisen mahdollisuuksia ja toisaalta hankaluuksia yhdessä kartassa. Artikkelissa kohotetaan ja selvennetään huonosti tunnetun ja toisinaan hankalasti tuotetun kahden muuttujan kartan mainetta. Idea on yksinkertainen, mutta sekä laatijaltaan että lukijaltaan enemmän vaativa. Kahden muuttujan kartassa vahvuus löytyy muuttujien välisen suhteen selitettävyydessä, mutta heikkoutena hankala tulkita yksittäisen ilmiön jakautumista kartalla.

Ensimmäiset ajatukseni..

En ensin ollut äärimmäisen innostunut tekstistä (oksennustautisten lasten kanssa elämä ei jätä montaa tuntia nukkumiselle, eikä mikään näin ollen kiinnosta liiemmin), ja asiaan paneutuminen vaati ekstra kovan ponnistuksen. Onneksi kieli oli suhteellisen helppoa, kiitos edellisen lukemani A. Sokalin artikkelin ”Transgressing the Boundaries: Towards a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity”, josta kukaan ei voi saada selkoa (no, niinhän olikin siis tarkoitus). Eli jos tuntuu että painit joskus englanninkielisen artikkelitekstin parissa, lukaise muutama kappale Sokalia ja alkuperäiseen luettavaan on huomattavasti helpompi palata. Lupaan. Kuitenkin yrittäessäni ymmärtää kunnolla kirjoittajan (kiinnostavaksi osoittautuvaa) sanomaa, harmittelin kuvan sijoitusta artikkelissa. En henkilökohtaisesti pidä siitä, että kuva(t)/diagrammi(t)/taulukko seuraavat vasta tekstin lopussa ja kesken tekstin pitää siirtyä katselemaan kuvaa muualle. Varsinkin kun kyseessä oleva kuva oli koko kupletin juoni, kuva joka havainnollisti kaikkein parhaiten koko tekstin sisällön, ja oli vasta viimeisenä. Kuva oli toki, ja aivan syystä, suurikokoinen ja tilaa vievä (hankala sijoittaa keskelle), mutta itse olisin sijoittanut sen ennemmin vaikka tekstin alkuun kuin loppuun.

Diagrammi vai karttaselite?

Kun teksti paljon kuvan avustuksella aukeni, myös selitetty legendan ero selvisi paremmin. Mieleeni tuli jollain aikaisemmalla kurssilla tehty kolmiodiagrammi (kuva 1.), jolla esitettiin kolmen eri komponentin osuus yhdestä subjektista (prosentteina). Vaikka kyseisessä kahden teeman kartassa legendaa luetaan vain kahdelta akselilta, on se tavanomaisuudesta poikkeava kuten kolmiodiagrammikin, ja vaatii hieman totuttelua. Onnistuneella värien käytöllä karttatulkinta on mielestäni kuitenkin suhteellisen helppoa, eikä ongelmana ollut muuta, kuin scattergramissa esitetyt pisteet. Olivatko ne yksittäisiä havaintoja kuten oletin? Niillä ei kuitenkaan kartan luettavuuden kannalta ole merkitystä, joten en jaksanut niillä päätäni vaivata (monella pahasti univajeisella yöllä varustettuna). Tärkeintä legendasta on ymmärtää ilmiöiden esiintyminen päällekkäin, joka on pienellä vaivannäöllä helpohkosti löydettävissä kartasta. Itse mielsin legendan perusteella niin, että värit diagonaaliviivan vastakkaisissa kulmissa osoittavat toisen ilmiön korostuneisuutta paikalla toiseen nähden (helpommin sanottuna muuttujien suhdetta). Keskellä (lineaarisen riippuvuuden linjalla) muuttujien yhteys on korkein.

Kaksoisteemakartan legenda muistutti minua kolmiodiagrammin lukuohjeesta, eräänlainen legenda sekin.

Kaksoisteemakartan legenda muistutti minua kolmiodiagrammin lukuohjeesta, eräänlainen legenda sekin.

Jos kahden muuttujan kartasta halutaan katsoa vain toisen muuttujan olemusta, tuo se karttanlukuun lisähaasteen. Huomasin hpjarvs’s blogia selatessani saman asian pohdituttaneen “…tämä [yksittäisen ilmiön tarkastelu] lisää yhden kokonaan uuden askeleen tiedon tulkitsemiseen kartalta: ensin tulee sijoittaa alueen väri legendaan oikealle äkohdalle ja tämän jälkeen jättää toinen väri huomioimatta.”. Tämä tekee mielestäni kartasta vain kiintoisamman, mutta tietenkin varsinkin tottumattomalle myös hankalan. Pohdinkin olisiko kuitenkin kaikkein selvintä tehdä vastaavanlaisissa kahden teeman koropleettikartoissa kaksi erilaista legendaa; toinen artikkelissakin esitetty lukuohjeen kaltainen ja viereen totutun kaltainen, jossa jokainen värisävy on avattu kirjoitettuna.

 

Miten tekisin itse, ainakin nyt tietämäni valossa?

Legendasta olisin itse vaihtanut x- ja y-akseleiden otsikoiden sijainnit, mielestäni olisi ollut selkeämpää laittaa ne käytettävien prosenttiosuuksien viereen. Näin silmän ei olisi tarvinnut pompsahdella katsomassa kumpaa pysty- ja vaakarivillä tarkoitettiinkaan.

Kun kyseisen oloisia kahden teeman yhdistettyjä karttoja pohdin (ja toivottavasti opin tuottamaan sekä tietenkin vielä paremmin tulkitsemaan), uskon että oikein suunnatulle yleisölle (ja hyvin tuotettuna) on tällä esitystavalla kysyntää. Tällaista karttaa tehtäessä on kuitenkin oltava äärimmäisen varovainen visuaalisuuden kanssa, kaiken kaikkiaan kartasta saatava tieto pohjautuu ennen kaikkea tässä esitystavassa eniten visuaalisuuden takaamaan luettavuuteen. Kenelle tahansa tällainen karttaesitys tuskin silti sopii, sillä (artikkelin tutkimukseen viitaten) ensimmäisen vuoden maantiedon opiskelijoillakin oli hankaluuksia lukea karttaa, vaikka heillä olettaisi olevan edes jonkin verran keskivertokansalaista enemmän ymmärrystä, tai vähintäänkin kiinnostusta, karttoja kohtaan. Eikä kieltämättä tilastomatematiikastakaan/ -tieteestäkään haittaa ole, sillä legendahan on enemmän diagrammi kuin totuttu karttaselite!

Mikäli haluaisin ehdottomasti tehdä juuri kahden ilmiön kuvaamista koskevan yhden teemakartan tavallisille kansalaisille suunnattuna, panostaisin 110% visuaalisuuteen ja 220% legendaan. Yksinkertaistettuun legendaan. Lähes tulkoon idioottivarman, josta ympäröisin lineaarisen viivan vastakkaiset kulmat ja kirjoittaisin niiden sisään tässä muuttuja x hallitsee, tässä muuttuja y… jne. Ja maininta ettei valkoinen väri suinkaan tarkoita, ettei kohdassa ole mitään/jompikumpi puuttuu (kysymys joka heräsi vain silmäillessä karttaa). Voisikin miettiä voisiko jokin lähes, muttei täysin väritön toimiakkin vielä paremmin.

..ja elämää suurempia asioita tästä heräsi myös!

Eniten opin tässä sen, että oma tietoni ja kartanlukutaitoni on sekä heräilemässä kohmeestaan että innostumassa uusista ideoista. Ja vielä enemmän sen, että tulevana opettajana haluan todellakin panostaa oppilaiden kartanlukutaitoon jo paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin mitä itse olen kokenut, sekä huomattavasti monipuolisemmilla keinoilla.

Lähteet:

Päivitetty pelkoa ja inhoa MapInf…eikun eihän se niin paha ollutkaan!

Asenne. McInho. MapInfo.

Nyt muistan miksi tuo MapInfo tuntui joskus niin hankalalta. Koska siinä on erilaisia kommervenkkejä, joita en ole oppinut. Kuten sellainen hienous, jonka tässä tätä kirjoittaessani ja kuvia esikatsellessani huomaan, olen onnistunut tallentamaan muka kartan kuvan, sen itse tehtävän, ihan pelkkänä legendana. Miten, en ole aivan varma. Kuvittelisin, että mahdollisesti valittuna on ollut jotenkin legendanmuokkausikkuna ja kun olen tallentanut, onkin koko kartan sijaan se tallentunut?? Vai hetkinen, voikos sellainen olla mahdollistakaan? Tämä, tämä oli juuri se syy, johon minun ja MapInfon kiihkeä romanssi on töyssähtänyt ennenkin. Emme vain ymmärrä toisiamme. Mutta huoli pois, samaa mieltä olin edellisellä CorelDraw’n käyttöä harjoittavalla kurssilla, kunnes loppukurssista koin jo tarpeelliseksi tehdä karttoja kotona ohjelmalla ”ihan vain huvin vuoksi”. Ehkä McInho vielä avautuu.

Ja avautuu se, olen päättänyt. Koska hyvällä ohjeistuksella (kiitos Arttu!) sain erittäin siedettävästi tehtyä harjoitus- ja tehtäväkartat, ja ainoa ihan oikea ongelma syntyi tallennuksessa, käyttö lähtee vielä uusille urille! Ja koska mistään ei opi niin paljon kuin mokaamisesta. Ja oi kyllä, sen minä kyllä osaan. Ja opin. Joten sovitaanpa niin, että laitan harjoituskartan sekä histogrammin jo näkyviin ja sitten se ihan oikea kartta 0-14 –vuotiaiden osuudesta koko maassa kunnittain tulee kunhan se on tehty. Uudelleen. Ja nythän se on siis tehty, ja löytyy omalta paikaltaan! Voisi sanoa että kiroillen tehty uudelleen, mutta pyrin ajattelemaan että oppien tehty uudelleen. Uskokaa, mahtavat kurssitoverit, positiivinen asenne auttaa! Ja vaikkei auttaisikaan, muille tulee hyvä mieli.

Se ensimmäinen kerta

Siis kaiken kaikkiaanhan ensimmäinen kurssikerta meni hienosti! Elämä tuntui keskiviikkoiltana raskaalta ja pelkäsin joko nukahtavani tai kikattavani hysteerisesti kahdeksaan saakka. Pelkäsin totaalista sähläystä, jonka hyvin voisin saada aikaan. Osittain siksi että löysin kohtalotoverini Jonnen, joka kertoo blogissaan ” …tutustuessani johonkin uuteen ohjelmistoon tai laitteeseen oppimisprosessini etenee “hmm, mitäköhän tapahtuu jos painan tästä napista…” “. Pelkäsin siis McInho-lisänimettyä ohjelmaa, mutta onneksi jo Corelia käyttäneenä ymmärsin jo huomattavasti enemmän mitä ohjelma haluaa. Ja se mitä en ymmärtänyt, uskomattoman kärsivällisesti ja hyvin ohjein varustettu opastus auttoi ymmärtämään. (Ehkä taustalla vaikutti lisäksi vielä elämäni ensimmäinen joogatunti aamulla tai juuri ennen kurssikertaa ollut (myös ensimmäinen laatuaan minulle) bodypump, pitää muistaa tehdä tämä joka keskiviikko). No okei, olihan se tallennus, se tallennus. Mutta ei kaikkea kerralla 😀

Ensimmäisen kerran hienous ei ollut ainoastaan McInhon muuttuminen MapInfoksi, vaan myös muiden kurssilaisten kanssa oppiminen. Oli ihanaa huomata etten ollut ainoa, joka ei osannut heti, enkä ollut ainoa joka uskalsi kysyä. Niin, sen monta kertaa tekemisen lisäksi uskon, että kysymällä oppii. Ihan oikeasti. Arttu saattaa olla jo toista mieltä tästä asiasta, kysymysten tulva ei jotenkin ikinä lopu kohdallani.

Histogrammityökalu oli helppokäyttöinen, vaikkakin ”lähentävä ja loitontava” liu’utuspalkki oli erikoinen. Tavallaan ymmärrän idean, mutta samaan aikaan rehellisyyden nimissä en. Miksi histogrammia voi tarkastella sillä tavalla? Nyt jos joku osaa sanoa tähän hyvän ja selkeän vastauksen muutamalla lauseella, olen kuulolla! Muutoin siis työkalu oli oiva, ja auttoi valitsemaan karttatehtävään luokkia. Olen ollut aikalailla tilastomatikkakammoinen, enkä siksikään ollut ihan varma kuinka innoissani voin leikkiä olevani histogrammeista ja muista tilastolta haiskahtavista tehtävistä, mutta muutaman ylimääräisen ajan näihin tutustuttuani (ja laskennalliset noin keskimäärin ajatuksella suoritettuani) huomasin, että ei tämä maailmanlopun kysymys olkaan. Harjoitusta vaan!

Kuva 1. Histogrammityökalulla tuotettu histogrammi 0-14-vuotiaiden osuudesta kunnittain.

En viitsi enää kerrata jo varmaan jokaisessa muussa blogissa esiin tullutta ”teimme ensimmäisenä harjoituskartan jne.”, sen menettelytavan tiedämme jo. Harjoituskartasta tuli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin selvä ja helposti tulkittava. Värien ym. käyttö luonnistui suhteellisen hyvin Corel-harjoitusten ansiosta, eikä suuria kikkailuita joutunut tekemään. Kartan objekteista mittakaavan siirtoa karttakuvan päältä kartan alle olisin kaivannut vielä lisätietoa. Kyseisessä kartassahan mittakaava mahtuu hyvin olemaan sotkematta mitään, mutta miten käy kartan, jossa tyhjää tilaa ei ole?

Ei liene yllätä että huomaan NYT tästä puuttuvan legendan. Muokkaukseen :D

Kuva 2. Harjoituskartta nro 1. Kaikenkaikkiaan tasapainoinen ja mukava kartta. Ilman legendaa kuitenkin täysin hyödytön.

Ensimmäistä karttaa (kuva 2.) lisätessä huomasin hirvittävän hyvän tallentamistaitoni onnistuneen jälleen. Mieleni teki taputtaa itseäni olalle ja tarjota kahvit ja pullat. Ihan vain kostoksi, sillä en kykene juomaan kunnolla enää kahvia ja pullakin lihottaa. Hitsin torvelo!! No, mitenkäs se menikään, tee uudestaan ja opi paremmin!? Selvä. Senhän minä tein, sillä tästä kuvasta voimme tulkita vain ja ainoastaan että kyseessä on jotain, mitä on arvoiltaan paljon lähinnä Sipoon ja Kantakaupungin alueella ja vähän Pohjois-Helsingissä.
Sanoo, ei paljon. Legendan merkitys!!!

Nyt on kartta ja legenda saatu samaan kuvaan.

Kuva 3. Kyllä maalla on mukavaa, kun tilaa riittää. Nyt on kartta ja legenda saatu samaan kuvaan.

Lopulliseen legendalla varustettuun kuvaan (kuva 3.) otin asukastiheyden eri kaupunginosissa. En valinnut samaa kuin edellisessä kartassa siitä yksinkertaisesta syystä, etten muista mitenkään päin mitä aihetta kartassa silloin käytin. Tämä on siis ihan hyvä. Punainen väri sopii mielestäni hyvin kuvaamaan asukastiheyttä, joten valitsin sen ja siitä eri asteet. Pidän yhden värin eri vahvuuksien käytöstä, sillä se ei aseta luokkia eri arvoon (esim vihreän ja punaisen värin käyttö saattaa vaikuttaa erilailla kartan tulkintaan).

Kartalta on nähtävissä Sipoon alueiden huomattavasti pienempi väestöntiheys ja kantakaupungin västökeskittymä. Erittäin vaaleat arvot saavat alueet (muualla kuin Sipoossa) selittyvät suurimmalta osalta teollisuuskeskittymä alueilla (mm. Roihupelto, Herttoniemen Teollisuusalue ja Tattarisuo) sekä hyvin metsäisillä alueilla kuten Haltiala.

kartta_lasten osuusKuva 4. Lopullinen kartta kuvaa 0 – 14 –vuotiaiden osuutta kunnittain.

Lopulliseen karttaan valitsin siis 0–14 –vuotiaiden osuuden väestöstä. Luokittelutapana käytin luonnollisia luokkavälejä. Kartta on mielestäni selkeä ja helposti luettavissa. Värit sopivat karttaan hyvin ja väriasteikko erottaa alueet selkeästi toisistaan. Lapsiperheitä on eniten Etelä-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla kaistaleella sekä suurten kaupunkien tuntumassa. Tälle keskeiselle ja läntiselle kaistaleelle osuvat joidenkin suurten kaupunkien lisäksi alueet, joilla on keskimääräistä enemmän lestadiolaisia perheitä (joissa on keskimääräistä suurempi lapsiluku). Eteläisen Suomen keskittymässä suurimmassa osassa lienee muutoinkin väliluvultaan suuret kaupungit.

Karttaa katsoessa voisi todeta Itä- ja Pohjois-Suomen olevan pienimuotoisessa pulassa tulevien kuntalaisten suhteen, mikäli vertaa selvästi lapsiperheitä vetävään Etelä-Suomeen ja rannikkoseudulle. Suurten kaupunkien vetovoima voi perustua sekä lapsiperheiden palveluihin, sekä siihen, että lapsiperheiden vanhemmat ovat useimmiten työikäisiä ja vetovoimana toimii näin myös työpaikat. Suuremmilla kaupungeilla voi olla paremmat resurssit tarjota näitä palveluita perheille. Mielenkiintoista olisi ollut tehdä myös kartta vanhusväestön määrästä viereen (tai päällekäin), joilloin voisi kivasti vertailla näiden molempien sijoittumista kuntiin.

Hienosäätöähän kartan ulkoasuun voisi tehdä loputtomiin, mutta selvästi suurimmat ongelmat kohdallani liittyy kuitenkin layout-ikkunan käyttöön. Ja siihen tallentamiseen. Mutta enpä nyt ota suurimpia murheita vielä tästä layout-ogelmasta, sillä yksi harjoitus- ja yksi tehtäväkartta eivät vielä lienee riittävästi anna kokemusta hyvin sujuvaan käyttöön, kyllä se sieltä vielä alkaa luonnistua!

Ja vielä muutama sanainen raportointiin kohdistuvasta ihastuksesta ja hämmennyksestä

Blogin pitäminen on minulle varsin vierasta, en ole aiemmin vastaavaa tehnyt, enkä kovin aktiivisesti seurannutkaan muita blogeja. Pohdin jo ennen ensimmäistä kurssikertaa samaa kuin Kaisan blogissa on mietitty ” Ensimmäisenä kirjoitetut blogit saavat varmasti eniten lukijoita ja siten viittauksia. Tärkeää olisi myös, että ehtii ensimmäisenä kirjoittaa jonkun hienon ajatuksen, jota muut voisivat siteerata omissa blogeissaan. Kuulostaa tutkimusmaailmaan sopivalta!”. Mietin paljon sitä, millä saisin oman blogini muille muistiin ja toisaalta erittäinkin paljon sitä, kuinka käydä kaikkia muita blogeja läpi ja löytää kiinnostavat jutut. Heti ensimmäisessä kirjoituksessani astuin jo varmasti metsään, tekstiä tulisi ja tulisi. Jos pääsit jutun loppuun asti, onnittele itseäsi. Lupaan säästää sanoja huimasti tulevissa teksteissä. Syytetään sitä jooga-pump-innostusta tästäkin!

 

Lähteet: