Asenne. McInho. MapInfo.

Nyt muistan miksi tuo MapInfo tuntui joskus niin hankalalta. Koska siinä on erilaisia kommervenkkejä, joita en ole oppinut. Kuten sellainen hienous, jonka tässä tätä kirjoittaessani ja kuvia esikatsellessani huomaan, olen onnistunut tallentamaan muka kartan kuvan, sen itse tehtävän, ihan pelkkänä legendana. Miten, en ole aivan varma. Kuvittelisin, että mahdollisesti valittuna on ollut jotenkin legendanmuokkausikkuna ja kun olen tallentanut, onkin koko kartan sijaan se tallentunut?? Vai hetkinen, voikos sellainen olla mahdollistakaan? Tämä, tämä oli juuri se syy, johon minun ja MapInfon kiihkeä romanssi on töyssähtänyt ennenkin. Emme vain ymmärrä toisiamme. Mutta huoli pois, samaa mieltä olin edellisellä CorelDraw’n käyttöä harjoittavalla kurssilla, kunnes loppukurssista koin jo tarpeelliseksi tehdä karttoja kotona ohjelmalla ”ihan vain huvin vuoksi”. Ehkä McInho vielä avautuu.

Ja avautuu se, olen päättänyt. Koska hyvällä ohjeistuksella (kiitos Arttu!) sain erittäin siedettävästi tehtyä harjoitus- ja tehtäväkartat, ja ainoa ihan oikea ongelma syntyi tallennuksessa, käyttö lähtee vielä uusille urille! Ja koska mistään ei opi niin paljon kuin mokaamisesta. Ja oi kyllä, sen minä kyllä osaan. Ja opin. Joten sovitaanpa niin, että laitan harjoituskartan sekä histogrammin jo näkyviin ja sitten se ihan oikea kartta 0-14 –vuotiaiden osuudesta koko maassa kunnittain tulee kunhan se on tehty. Uudelleen. Ja nythän se on siis tehty, ja löytyy omalta paikaltaan! Voisi sanoa että kiroillen tehty uudelleen, mutta pyrin ajattelemaan että oppien tehty uudelleen. Uskokaa, mahtavat kurssitoverit, positiivinen asenne auttaa! Ja vaikkei auttaisikaan, muille tulee hyvä mieli.

Se ensimmäinen kerta

Siis kaiken kaikkiaanhan ensimmäinen kurssikerta meni hienosti! Elämä tuntui keskiviikkoiltana raskaalta ja pelkäsin joko nukahtavani tai kikattavani hysteerisesti kahdeksaan saakka. Pelkäsin totaalista sähläystä, jonka hyvin voisin saada aikaan. Osittain siksi että löysin kohtalotoverini Jonnen, joka kertoo blogissaan ” …tutustuessani johonkin uuteen ohjelmistoon tai laitteeseen oppimisprosessini etenee “hmm, mitäköhän tapahtuu jos painan tästä napista…” “. Pelkäsin siis McInho-lisänimettyä ohjelmaa, mutta onneksi jo Corelia käyttäneenä ymmärsin jo huomattavasti enemmän mitä ohjelma haluaa. Ja se mitä en ymmärtänyt, uskomattoman kärsivällisesti ja hyvin ohjein varustettu opastus auttoi ymmärtämään. (Ehkä taustalla vaikutti lisäksi vielä elämäni ensimmäinen joogatunti aamulla tai juuri ennen kurssikertaa ollut (myös ensimmäinen laatuaan minulle) bodypump, pitää muistaa tehdä tämä joka keskiviikko). No okei, olihan se tallennus, se tallennus. Mutta ei kaikkea kerralla 😀

Ensimmäisen kerran hienous ei ollut ainoastaan McInhon muuttuminen MapInfoksi, vaan myös muiden kurssilaisten kanssa oppiminen. Oli ihanaa huomata etten ollut ainoa, joka ei osannut heti, enkä ollut ainoa joka uskalsi kysyä. Niin, sen monta kertaa tekemisen lisäksi uskon, että kysymällä oppii. Ihan oikeasti. Arttu saattaa olla jo toista mieltä tästä asiasta, kysymysten tulva ei jotenkin ikinä lopu kohdallani.

Histogrammityökalu oli helppokäyttöinen, vaikkakin ”lähentävä ja loitontava” liu’utuspalkki oli erikoinen. Tavallaan ymmärrän idean, mutta samaan aikaan rehellisyyden nimissä en. Miksi histogrammia voi tarkastella sillä tavalla? Nyt jos joku osaa sanoa tähän hyvän ja selkeän vastauksen muutamalla lauseella, olen kuulolla! Muutoin siis työkalu oli oiva, ja auttoi valitsemaan karttatehtävään luokkia. Olen ollut aikalailla tilastomatikkakammoinen, enkä siksikään ollut ihan varma kuinka innoissani voin leikkiä olevani histogrammeista ja muista tilastolta haiskahtavista tehtävistä, mutta muutaman ylimääräisen ajan näihin tutustuttuani (ja laskennalliset noin keskimäärin ajatuksella suoritettuani) huomasin, että ei tämä maailmanlopun kysymys olkaan. Harjoitusta vaan!

Kuva 1. Histogrammityökalulla tuotettu histogrammi 0-14-vuotiaiden osuudesta kunnittain.

En viitsi enää kerrata jo varmaan jokaisessa muussa blogissa esiin tullutta ”teimme ensimmäisenä harjoituskartan jne.”, sen menettelytavan tiedämme jo. Harjoituskartasta tuli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin selvä ja helposti tulkittava. Värien ym. käyttö luonnistui suhteellisen hyvin Corel-harjoitusten ansiosta, eikä suuria kikkailuita joutunut tekemään. Kartan objekteista mittakaavan siirtoa karttakuvan päältä kartan alle olisin kaivannut vielä lisätietoa. Kyseisessä kartassahan mittakaava mahtuu hyvin olemaan sotkematta mitään, mutta miten käy kartan, jossa tyhjää tilaa ei ole?

Kuva 2. Harjoituskartta nro 1. Kaikenkaikkiaan tasapainoinen ja mukava kartta. Ilman legendaa kuitenkin täysin hyödytön.

Ensimmäistä karttaa (kuva 2.) lisätessä huomasin hirvittävän hyvän tallentamistaitoni onnistuneen jälleen. Mieleni teki taputtaa itseäni olalle ja tarjota kahvit ja pullat. Ihan vain kostoksi, sillä en kykene juomaan kunnolla enää kahvia ja pullakin lihottaa. Hitsin torvelo!! No, mitenkäs se menikään, tee uudestaan ja opi paremmin!? Selvä. Senhän minä tein, sillä tästä kuvasta voimme tulkita vain ja ainoastaan että kyseessä on jotain, mitä on arvoiltaan paljon lähinnä Sipoon ja Kantakaupungin alueella ja vähän Pohjois-Helsingissä.
Sanoo, ei paljon. Legendan merkitys!!!

Kuva 3. Kyllä maalla on mukavaa, kun tilaa riittää. Nyt on kartta ja legenda saatu samaan kuvaan.

Lopulliseen legendalla varustettuun kuvaan (kuva 3.) otin asukastiheyden eri kaupunginosissa. En valinnut samaa kuin edellisessä kartassa siitä yksinkertaisesta syystä, etten muista mitenkään päin mitä aihetta kartassa silloin käytin. Tämä on siis ihan hyvä. Punainen väri sopii mielestäni hyvin kuvaamaan asukastiheyttä, joten valitsin sen ja siitä eri asteet. Pidän yhden värin eri vahvuuksien käytöstä, sillä se ei aseta luokkia eri arvoon (esim vihreän ja punaisen värin käyttö saattaa vaikuttaa erilailla kartan tulkintaan).

Kartalta on nähtävissä Sipoon alueiden huomattavasti pienempi väestöntiheys ja kantakaupungin västökeskittymä. Erittäin vaaleat arvot saavat alueet (muualla kuin Sipoossa) selittyvät suurimmalta osalta teollisuuskeskittymä alueilla (mm. Roihupelto, Herttoniemen Teollisuusalue ja Tattarisuo) sekä hyvin metsäisillä alueilla kuten Haltiala.

Kuva 4. Lopullinen kartta kuvaa 0 – 14 –vuotiaiden osuutta kunnittain.

Lopulliseen karttaan valitsin siis 0–14 –vuotiaiden osuuden väestöstä. Luokittelutapana käytin luonnollisia luokkavälejä. Kartta on mielestäni selkeä ja helposti luettavissa. Värit sopivat karttaan hyvin ja väriasteikko erottaa alueet selkeästi toisistaan. Lapsiperheitä on eniten Etelä-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla kaistaleella sekä suurten kaupunkien tuntumassa. Tälle keskeiselle ja läntiselle kaistaleelle osuvat joidenkin suurten kaupunkien lisäksi alueet, joilla on keskimääräistä enemmän lestadiolaisia perheitä (joissa on keskimääräistä suurempi lapsiluku). Eteläisen Suomen keskittymässä suurimmassa osassa lienee muutoinkin väliluvultaan suuret kaupungit.

Karttaa katsoessa voisi todeta Itä- ja Pohjois-Suomen olevan pienimuotoisessa pulassa tulevien kuntalaisten suhteen, mikäli vertaa selvästi lapsiperheitä vetävään Etelä-Suomeen ja rannikkoseudulle. Suurten kaupunkien vetovoima voi perustua sekä lapsiperheiden palveluihin, sekä siihen, että lapsiperheiden vanhemmat ovat useimmiten työikäisiä ja vetovoimana toimii näin myös työpaikat. Suuremmilla kaupungeilla voi olla paremmat resurssit tarjota näitä palveluita perheille. Mielenkiintoista olisi ollut tehdä myös kartta vanhusväestön määrästä viereen (tai päällekäin), joilloin voisi kivasti vertailla näiden molempien sijoittumista kuntiin.

Hienosäätöähän kartan ulkoasuun voisi tehdä loputtomiin, mutta selvästi suurimmat ongelmat kohdallani liittyy kuitenkin layout-ikkunan käyttöön. Ja siihen tallentamiseen. Mutta enpä nyt ota suurimpia murheita vielä tästä layout-ogelmasta, sillä yksi harjoitus- ja yksi tehtäväkartta eivät vielä lienee riittävästi anna kokemusta hyvin sujuvaan käyttöön, kyllä se sieltä vielä alkaa luonnistua!

Ja vielä muutama sanainen raportointiin kohdistuvasta ihastuksesta ja hämmennyksestä

Blogin pitäminen on minulle varsin vierasta, en ole aiemmin vastaavaa tehnyt, enkä kovin aktiivisesti seurannutkaan muita blogeja. Pohdin jo ennen ensimmäistä kurssikertaa samaa kuin Kaisan blogissa on mietitty ” Ensimmäisenä kirjoitetut blogit saavat varmasti eniten lukijoita ja siten viittauksia. Tärkeää olisi myös, että ehtii ensimmäisenä kirjoittaa jonkun hienon ajatuksen, jota muut voisivat siteerata omissa blogeissaan. Kuulostaa tutkimusmaailmaan sopivalta!”. Mietin paljon sitä, millä saisin oman blogini muille muistiin ja toisaalta erittäinkin paljon sitä, kuinka käydä kaikkia muita blogeja läpi ja löytää kiinnostavat jutut. Heti ensimmäisessä kirjoituksessani astuin jo varmasti metsään, tekstiä tulisi ja tulisi. Jos pääsit jutun loppuun asti, onnittele itseäsi. Lupaan säästää sanoja huimasti tulevissa teksteissä. Syytetään sitä jooga-pump-innostusta tästäkin!

Lähteet:

• Histogrammityökalu (2014). <http://illuminations.nctm.org/Activity.aspx?id=4152 >
• Kaisan blogi; Korkeakoulutetuista ja kiinnostavuudesta. <https://blogs.helsinki.fi/khkoivis/> Luettu 26.1.14
• Jonnen kurssiblogi – PAK 2014; Kurssikerta 1. <https://blogs.helsinki.fi/jonnealk/> Luettu 26.1.14