Mistä kyse?
Anna Leonowicz käsittelee vuonna 2006 ilmestyneessä artikkelissaan “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” kahden päällekkäisen teeman esittämisen mahdollisuuksia ja toisaalta hankaluuksia yhdessä kartassa. Artikkelissa kohotetaan ja selvennetään huonosti tunnetun ja toisinaan hankalasti tuotetun kahden muuttujan kartan mainetta. Idea on yksinkertainen, mutta sekä laatijaltaan että lukijaltaan enemmän vaativa. Kahden muuttujan kartassa vahvuus löytyy muuttujien välisen suhteen selitettävyydessä, mutta heikkoutena hankala tulkita yksittäisen ilmiön jakautumista kartalla.
Ensimmäiset ajatukseni..
En ensin ollut äärimmäisen innostunut tekstistä (oksennustautisten lasten kanssa elämä ei jätä montaa tuntia nukkumiselle, eikä mikään näin ollen kiinnosta liiemmin), ja asiaan paneutuminen vaati ekstra kovan ponnistuksen. Onneksi kieli oli suhteellisen helppoa, kiitos edellisen lukemani A. Sokalin artikkelin ”Transgressing the Boundaries: Towards a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity”, josta kukaan ei voi saada selkoa (no, niinhän olikin siis tarkoitus). Eli jos tuntuu että painit joskus englanninkielisen artikkelitekstin parissa, lukaise muutama kappale Sokalia ja alkuperäiseen luettavaan on huomattavasti helpompi palata. Lupaan. Kuitenkin yrittäessäni ymmärtää kunnolla kirjoittajan (kiinnostavaksi osoittautuvaa) sanomaa, harmittelin kuvan sijoitusta artikkelissa. En henkilökohtaisesti pidä siitä, että kuva(t)/diagrammi(t)/taulukko seuraavat vasta tekstin lopussa ja kesken tekstin pitää siirtyä katselemaan kuvaa muualle. Varsinkin kun kyseessä oleva kuva oli koko kupletin juoni, kuva joka havainnollisti kaikkein parhaiten koko tekstin sisällön, ja oli vasta viimeisenä. Kuva oli toki, ja aivan syystä, suurikokoinen ja tilaa vievä (hankala sijoittaa keskelle), mutta itse olisin sijoittanut sen ennemmin vaikka tekstin alkuun kuin loppuun.
Diagrammi vai karttaselite?
Kun teksti paljon kuvan avustuksella aukeni, myös selitetty legendan ero selvisi paremmin. Mieleeni tuli jollain aikaisemmalla kurssilla tehty kolmiodiagrammi (kuva 1.), jolla esitettiin kolmen eri komponentin osuus yhdestä subjektista (prosentteina). Vaikka kyseisessä kahden teeman kartassa legendaa luetaan vain kahdelta akselilta, on se tavanomaisuudesta poikkeava kuten kolmiodiagrammikin, ja vaatii hieman totuttelua. Onnistuneella värien käytöllä karttatulkinta on mielestäni kuitenkin suhteellisen helppoa, eikä ongelmana ollut muuta, kuin scattergramissa esitetyt pisteet. Olivatko ne yksittäisiä havaintoja kuten oletin? Niillä ei kuitenkaan kartan luettavuuden kannalta ole merkitystä, joten en jaksanut niillä päätäni vaivata (monella pahasti univajeisella yöllä varustettuna). Tärkeintä legendasta on ymmärtää ilmiöiden esiintyminen päällekkäin, joka on pienellä vaivannäöllä helpohkosti löydettävissä kartasta. Itse mielsin legendan perusteella niin, että värit diagonaaliviivan vastakkaisissa kulmissa osoittavat toisen ilmiön korostuneisuutta paikalla toiseen nähden (helpommin sanottuna muuttujien suhdetta). Keskellä (lineaarisen riippuvuuden linjalla) muuttujien yhteys on korkein.
Kaksoisteemakartan legenda muistutti minua kolmiodiagrammin lukuohjeesta, eräänlainen legenda sekin.
Jos kahden muuttujan kartasta halutaan katsoa vain toisen muuttujan olemusta, tuo se karttanlukuun lisähaasteen. Huomasin hpjarvs’s blogia selatessani saman asian pohdituttaneen “…tämä [yksittäisen ilmiön tarkastelu] lisää yhden kokonaan uuden askeleen tiedon tulkitsemiseen kartalta: ensin tulee sijoittaa alueen väri legendaan oikealle äkohdalle ja tämän jälkeen jättää toinen väri huomioimatta.”. Tämä tekee mielestäni kartasta vain kiintoisamman, mutta tietenkin varsinkin tottumattomalle myös hankalan. Pohdinkin olisiko kuitenkin kaikkein selvintä tehdä vastaavanlaisissa kahden teeman koropleettikartoissa kaksi erilaista legendaa; toinen artikkelissakin esitetty lukuohjeen kaltainen ja viereen totutun kaltainen, jossa jokainen värisävy on avattu kirjoitettuna.
Miten tekisin itse, ainakin nyt tietämäni valossa?
Legendasta olisin itse vaihtanut x- ja y-akseleiden otsikoiden sijainnit, mielestäni olisi ollut selkeämpää laittaa ne käytettävien prosenttiosuuksien viereen. Näin silmän ei olisi tarvinnut pompsahdella katsomassa kumpaa pysty- ja vaakarivillä tarkoitettiinkaan.
Kun kyseisen oloisia kahden teeman yhdistettyjä karttoja pohdin (ja toivottavasti opin tuottamaan sekä tietenkin vielä paremmin tulkitsemaan), uskon että oikein suunnatulle yleisölle (ja hyvin tuotettuna) on tällä esitystavalla kysyntää. Tällaista karttaa tehtäessä on kuitenkin oltava äärimmäisen varovainen visuaalisuuden kanssa, kaiken kaikkiaan kartasta saatava tieto pohjautuu ennen kaikkea tässä esitystavassa eniten visuaalisuuden takaamaan luettavuuteen. Kenelle tahansa tällainen karttaesitys tuskin silti sopii, sillä (artikkelin tutkimukseen viitaten) ensimmäisen vuoden maantiedon opiskelijoillakin oli hankaluuksia lukea karttaa, vaikka heillä olettaisi olevan edes jonkin verran keskivertokansalaista enemmän ymmärrystä, tai vähintäänkin kiinnostusta, karttoja kohtaan. Eikä kieltämättä tilastomatematiikastakaan/ -tieteestäkään haittaa ole, sillä legendahan on enemmän diagrammi kuin totuttu karttaselite!
Mikäli haluaisin ehdottomasti tehdä juuri kahden ilmiön kuvaamista koskevan yhden teemakartan tavallisille kansalaisille suunnattuna, panostaisin 110% visuaalisuuteen ja 220% legendaan. Yksinkertaistettuun legendaan. Lähes tulkoon idioottivarman, josta ympäröisin lineaarisen viivan vastakkaiset kulmat ja kirjoittaisin niiden sisään tässä muuttuja x hallitsee, tässä muuttuja y… jne. Ja maininta ettei valkoinen väri suinkaan tarkoita, ettei kohdassa ole mitään/jompikumpi puuttuu (kysymys joka heräsi vain silmäillessä karttaa). Voisikin miettiä voisiko jokin lähes, muttei täysin väritön toimiakkin vielä paremmin.
..ja elämää suurempia asioita tästä heräsi myös!
Eniten opin tässä sen, että oma tietoni ja kartanlukutaitoni on sekä heräilemässä kohmeestaan että innostumassa uusista ideoista. Ja vielä enemmän sen, että tulevana opettajana haluan todellakin panostaa oppilaiden kartanlukutaitoon jo paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin mitä itse olen kokenut, sekä huomattavasti monipuolisemmilla keinoilla.
Lähteet:
- Hpjarvis’s blog; Kurssikerta 2: Artikkelipohdintaa. <https://blogs.helsinki.fi/hpjarvis/>. Viitattu 28.1.14
- Kolmiodiagrammi <http://cc.oulu.fi/~petuisku/Mineralogia/MinPer2.htm>. Viitattu 28.1.14
- Leonowicz, A., 2006. Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42(1), p. 33-37
- Sokal, A. Transgressing the Boundaries: Towards a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity. Social Text 46/47, s. 217-252 (spring/summer 1996) <http://www.physics.nyu.edu/sokal/transgress_v2/transgress_v2_singlefile.html>