Sovellettava, hyödyllinen bufferointi. Mutta onko dementia iskemässä?

Kurssikerta 5:lle olin varautunut keskimäärin kuuden nenäliinapaketin kanssa, odotin itkua ja hammasten kiristystä, sillä tämän kerran piti olla kaikista haastavin. Kuitenkin illan tunnit vierähtivät suhteellisen kevyesti, vaikka hankaluuksiakin tietenkin syntyi. Muut kurssilaiset ovat onneksi myös rohkaistuneet kyselemään toisiltaan, ja ihana kollektiivisen oppimisen tunnelma syntyi ja myös kantoi läpi bufferointien.

Jostain syystä isoin ongelma oli se, etten aina tiennyt millä tasolla liikun. Itse buffereiden luominen ja niistä kyselyiden tekeminen ei niinkään ollut se ongelma, mutta jos halusin valita tietyt kohteet bufferin sisältä, onnistuin hukkaamaan sekä järkeni että ajatukseni. Ja kosmeettisten objektien tallentaminen omiksi aiheikseen, siinä oli uusi muistettava!

Mielestäni oli äärimmäisen mielenkiintoista tehdä bufferointitehtäviä, sillä kerrankin erilaiset sovellusmahdollisuudet eivät tuntuneet vain ”ihan kiva kartta”-mahdollisuuksilta, vaan tällähän voisi olla ihan oikeaa hyötyä! Ensimmäisenä (bilsan sivuaineen vaikutus) tulin pohtineeksi erilaisten suojelualueiden määrittämiseen liittyvää mahdollisuutta. Vilkaisu muiden bilsalaisten blogeihin viesti samaa, mm. Paikkatieto: biologiblogissa pohdittiin näin ” [bufferilla] luonnonsuojelu-alueiden koon ja muodon suunnittelu: habitaatin reunoilla olosuhteet eivät ole samanlaisia kuin habitaatin sisäosissa, ja mitä pienempi luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan ja mitä kapeampi se on muodoiltaan, sitä suurempaan osaan koko luonnonsuojelualueen pinta-alasta tämä reunavaikutus kohdistuu”, mutta äkkiä mieleen juolahtivat myös ongelmat; buffereilla voisi helposti laskea tuhoalueita, sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia, niin suojelu kuin tuhoamistarkoituksessakin. Huomasin myös, että olisin hyvin voinut hyödyntää edellisten kesien vihersuunnittelutyössä tätä puskurointityökalua, ja koska olen jatkamassa samaa hommaa taas, olen hurjan tyytyväinen tällaisen löytymisestä!

Ja koska itsekin olen toivoton älypuhelimen näppäilijä (vai olisiko oikeampi termi hiplaaja), ymmärrän hyvin kuinka suuret markkinamahdollisuudet bufferoinneilla voidaan/voitaisiin saavuttaa. En siis näe lainkaan epätodennäköisenä, että kauppiksen opiskelijoilla olisi vähintäänkin tulevaisuudessa (ellei jo ole) tarjolla gis-kursseja, sillä mikä onkaan tehokkaampaa kuin täsmämarkkinointi gis-tietojen pohjalta! Bufferoinnin erilaisilla sovelluksilla on varmasti esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa mahdollinen iso jalansija, sillä mitä tahansa teetkin, on sillä vaikutus johonkin. Mikäli vaikutusalueen kattavuus tunnetaan, on MapInfolla helppo tarkastella sen alueelle jääviä kohteita. Huomioiden kuitenkin että kaikkihan on vain lopulta teoriaa ja laskelmaa, ei absoluuttista totuutta!

Kuitenkin tunnilla tehdyt itsenäiset työt onnistuivat vielä aika kevyesti, ja itsenäisesti suoritettavaan/-viin viimeisiin tehtäviin lähdin lippu korkealla. Itsenäiset tehtävät olivat enemmänkin vanhojen tietojen soveltamista, eikä tätä uutta taitoa, bufferointia, tarvittu. Harmi sikäli, että tämä bufferityökalu on mielenkiintoinen ja mielelläni oppisin sitä lisää.. mitähän kaikkea muuta erittäin hyödyllistä Mäppärin siskuksista voi vielä löytyäkään!?

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Näin kävi. Ei yllättävää sikäli. En suoranaisesti ymmärrä miksi en tehnyt koulu- tai uima-allastehtävää, vaikka niitä selaillessa näyttivät ne selkeiltä. (Okei, koulupiiritehtävä oli pakko jättää pois, sillä olisin taas eksynyt aiheesta, enkä millään olisi valmistunut koskaan. Ihan vain siksi, että tiedän kyseisen koulun kouluunottopiiriin kaavailluista muutoksista, enkä mitenkään olisi osannut olla räpeltämättä niiden kanssa.) Ja päädyin niihin putkiremontteihin.

Tässä tullaan kohtaan mitä osaan Mäppärillä. Paljon. Tai no, aika paljon. Perus suomalaisena (ei Perussuomalaisena kuitenkaan) olisi niin paljon helpompi luetella vain ne mitä EN osaa, mutta yritän. Osaan päivittää taulukoita toisista tietokannoista tai saman taulukon sisällä ja pidän tätä ominaisuutta (sekä taitoa) erittäin tärkeänä. Osaan tehdä kyselyn haluamastani aiheesta hyvin, tai no keskimäärin yhtä hyvin kuin juuri luistelemaan opetteleva lapsi luistelemisen; välillä mennään eteenpäin, sitten jo unohdettiin minne oltiin menossa ja sitten ollaan mahallaan. Mutta eteenpäin ja kokoajan oppien! En siis suoranaisesti edelleenkään ymmärrä Query-valikon alla olevien selectin ja SQL selectin eroa (saa selventää asian vaikka kommentoimalla, mikäli tämän on jo sisäistänyt), joskin pelkällä selectillä pärjäilen yleisesti hyvin. Query-toiminnot ovat ehdottomasti parhaat mitä Mäppäristä löytyy; ilman selectiä olisi pulassa kaiken datan kanssa mitä käsissä on, sillä ilman kunnollista rajaamista ei tiedon käsittelyssä ja esittämisessä olisi juuri järkeä. Kuitenkaan on mahdotonta sanoa mikä olisi absoluuttisesti paras väline MapInfossa; tärkeysjärjestys määräytyy tietenkin kulloisenkin tehtävän kautta!

Se, miksi olen edelleen luistelemaan opettelevan tasolla johtuu siitä, että tunnun aina toisinaan unohtavan mitä olin tekemässä, missä ja miksi. Queryjä on auki samanaikaisesti noin kymmenen, enkä aina muista teinkö jo jonkin vaiheen vai en. Välillä räpellys on ollut sillä tasolla, että voi miettiä onko luistelemaan opetteleva kakara muistanut laittaa molemmat luistimet ylipäätään jalkaan. Kun taas toisinaan jo sirklataan kovaakin etu- ja takaperin. Se, että teen asiat aivan liian monimutkaisesti muistuttaa jotenkin lasten palikkapeliä välillä kohdallani, yritän selvästi tunkea ympyrää kolmion kolosta. Ja ihmettelen mikä menee vikaan. Miljoonan yrityksen jälkeen oikea palikka ja kolo kohtaavat. Useimmiten.

Datan käsittely on ehdottomasti tärkeintä, mitä Mäppärillä pitää opetella. Sillä jos mietitään vain kartan tekoa, ei siinä tarvitse kummemmin pohtia suoriutuakseen jos nyt ei ihan olympialuistelutasolla, niin pitkään harrastaneen veroisesti kuitenkin. Mutta se, että ymmärtää datan visuaalisen esityksen takana ja esittää sen luotettavasti, siinä tarvitsisi muutakin kuin tepsutella sulaneella jäällä vain toinen luistin jalassa.. Mäppäri on kiva kartan tekoon, mutta pelottava vaikutusväline jos tekijä ei tunne asiaansa.

Edelleen on MapInfossa piirteitä joista en pidä. Layout-ikkuna on edelleen rasittava. Inhoan kartan sovittelua ikkunaan, sillä karttaa voi siirtää vain karttaikkunassa. Ja kun kartan on sovittanut kohdalleen, on mittakaava tai joku muu aivan ketuillaan. Pyrin nykyään asettamaan ensin kartan kohdalleen ja sitten vasta luomaan mittakaavan. Haluaisin myös mm. nimetä tuottamiani kyselyitä (query X, browser Y) selventääkseni itselleni mitä olen tehnyt. Ne kuuset ja katajat vasta eteen tulevatkin kun hommaa tekee kotona. Kotikoneella toimiessa en pysty esimerkiksi pienentämään pylväsdiagrammeissa pylväitä alle 1 cm mittaiseksi. Myöskään kaikki taulukot eivät päivity, vaikka tiedän tekeväni oikein. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kerta kaikkiaan se ei ainakaan tue luistelemaan opettelevaa kärsimätöntä sisäistä lastani.

Sohjoisen kentän yhdellä luistimella opetteleva lapsukainen odoteltuaan kuitenkin löysi sen toisenkin luistimen ja kenttäkin jäätyi mukavasti, lopputuloksena ihan mukiinmenevä karttaesitys putkiremonttialttiudesta Helsingissä. Ongelmia a) absoluuttisten pylväiden (remppatalojen lkm) esitys ei onnistu koska kotikone b) absoluuttisten määrien numeraalinen esitys ei onnistu, koska sama syy. Värien haalentuminen hämmentää, alunperin kartalla oli huomattavasti selkeämmät alaluokkien värit! Hämmennyksen ja raivon jälkeen päätän, etten tarvitse näitä lukuja ja sävyjä. Eikä merkityt talotkaan näytä hyvälle kartalla, tässäkin uskon kotinoneen olevan ongelman ydin. Päädyn vain prosenttiosuuksiin (jotka ovat kuitenkin hieman harhaanjohtavia niin erilaisten kaupunginosien kokonaisten talomäärien takia!). Eikä se idiootti taulukkokaan näy html-muodossa, joten olkoon kuvana!

Hiljalleen lippu takaisin salkoon, täällähän on tuloksiakin!

Putkiremonttialtteimmat kaupunginosat Helsingissä. 60-70-luvut olivat lähiörakentamisen aikaa, ja nyt vanhentuvat kerrostalolähiöt löytyvätkin kartalta alttiina kohteina.
Huomionarvoista on tässä karttaesityksessä prosenttiosuuksilla merkityt alueet, absoluuttinen alttiiden talojen määrä voi vaihdella runsaastikin saman luokan välillä.

Opin siis antamaan hieman periksi myös omille henkisille tavoitteilleni. Monen tunnin ja valvotun yön jälkeen. Mutta kuitenkin! Ehkä tässä kuitenkin on oppiminen kaikkein tärkeintä, eikä miljoonan prosentin onnistumiskerroin!

Lähteet:

• Paikkatietotaito: biologiblogi: KK 5: Bufferointia ja menneiden aikojen muistelua <https://blogs.helsinki.fi/hpjarvis/> Viitattu 18.2.2014