Kolmannella viikolla siirryimme karttojen visuaalisesta käsittelystä paikkatietokantojen maailmaan. Kahdella ensimmäisellä kurssikerralla MapInfon käyttäminen tuntui jopa yllättävän vaivattomalta, mutta tällä viikolla asiat menivät välillä yli ymmärryksen ja usko meinasi loppua…onnistuin hävittämään vaivalla tuottamani tietokannat pariinkin otteeseen. Näin jälkeen päin ajateltuna vahingossa deletoimisesta oli myös hyötyä, koska jouduin tekemään jotkin työvaiheet uudestaan, jolloin ne jäivät paremmin mieleeni. Tulevilla kurssikerroilla olisi varmasti hyödyllistä toistaa oppimani asiat muutamaan kertaan, jotta jo vanhoilla kurssikerroilla opetettuja asioita ei tarvitse kysellä tulevaisuudessa uudestaan.
Aloitimme kurssikerran yhdistelemällä eri tietokantoja ja lisäämällä uutta informaatiota jo olemassaoleviin tietoihin. Harjoituksen pohjana käytimme Afrikan manteretta ja siihen liittyviä tietoja, kuten Internetin käyttäjät, öljyvarat, timanttikaivokset ja konfliktit. Osana tämän viikon blogitehtävää oli pohtia, mitä kaikkea tietokannan perusteella voidaan päätellä, jos siihen yhdistetään lisäinformaatioita (mm. timanttikaivoksien aloitusvuosi, konfliktien aloitusvuosi ja laajuus, öljykenttien löytämisvuosi ja tuottajuus, internet-käyttäjien määrä). Afrikka on maailmanlaajuisesti tunnettu monista arvostetuista luonnonvaroistaan. Mantereella on lukuisia öljykenttiä ja timanttikaivoksia, joiden avulla valtioiden on mahdollista vaurastua. Monilla mailla on kuitenkin epävakainen ja korruptoitunut hallinto, ja vauraus jakautuu hyvin epätasaisesti. Monia sisällissotia on rahoitettu niin sanotuilla “veritimanteilla”, jotka ovat mahdollistaneet edistynyttä asevarustelua. Siksi olisikin hyvin mielenkiintoista tarkastella teemakarttaa, jossa kuvattaisiin öljykenttien ja timanttikaivosten sijoittumista suhteessa konfliktialueisiin. Toisaalta, timantit ja öljyvarat tarjoavat avaimen hyvinvointiin ja vaurauteen, kun niistä saatuja tuloja ohjataan oikein. Kuten Vilja Jokinen blogissaan toteaa, olisi kiinnostaavaa tarkastella, onko timantti- ja öljykaivosten aloitusvuosilla ja internet-käyttäjien määrällä riippuvuusuhdetta. Öljyvaroista voisi myös tehdä kartan, jossa kuvataan öljykenttien ja konfliktien sijoittumista sekä öljyn hintaa eri vuosina. Öljyn hinnan vaihtelu aiheuttaa monille Afrikan maille suuria ongelmia, koska se tarjoaa pääosan valtioiden tuloista. Öljynhinnan lasku saattaa luoda öljynporausmaissa epävakaat olot, jolloin myös konfliktien mahdollisuus kasvaa.
Suomen valuma-alueiden järvisyys ja tulvaherkkyys
Kurssikerran toisena missiona oli laittaa tunnilla opitut asiat käytäntöön. Kahta tietokantaa yhdistämällä ja tietoja lisäämällä sain aikaan teemakartan, jossa tulvaherkkyys on kuvattuna koropleetteina ja järvisyys pylväinä. Pyrin tekemään kartasta suhteellisen vaaleasävyisen, jotta pieniarvoisetkin pylväät erottuvat taustastaan. Kartasta voidaan nähdä, että järviä esiintyy eniten Itä- ja Keski-Suomessa (eli siis Järvi-Suomen maisema-alueella), Pohjois-Lapissa (Inarijärvi) ja Kuusamon alueella. Suomen rannikkoalueilla, erityisesti Pohjanmaalla, järviä on niukasti. Järvillä on tulvahuippuja tasaava vaikutus, joten kartan kaksi muuttujaa korreloivat negatiivisesti keskenään; järvisyyden noustessa tulvariski alenee ja päinvastoin. Järvien vähäisyyden ja jokien runsauden vuoksi Pohjanmaalla tulvii normaalisti joka vuosi. Muun muassa vuonna 2013 alueella kärsittiin ennätystulvista, kun runsaslumisen talven jälkeen lämpötilat nousivat nopeasti (Yle, 2013). Pohjanmaa on perinteistä viljelysseutua ja alueella on tehty paljon ojituksia ja metsien hakkuuta. Sitovan kasvillisuuden puute ja ojitukset lisäävät veden virtausnopeutta jokiin, mikä nostaa tulvahuippuja. Keväisin lumien sulaessa jokiin saattaa muodostua “jääpatoja”, mikä on ongelma sekä sisämaassa että erityisesti rannikolla runsaslumisen talven jälkeen. Yksi pitkän aikavälin tulvariskeistä Pohjanmaalla johtuu isostaattisesta kohoamisesta; glasiaalikaudella jään alaspäin painamat alueet kohoavat hiljalleen ylöspäin. Kohoaminen on suurempaa Perämeren alueella kuin Suomen maa-alueilla, minkä johdosta Pohjanmaan jokien lasku meriin hidastuu ja tulvahuiput kasvavat (Geologia.fi). Tulevaisuudessa riskikartoituksessa on otettava huomioon myös ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset; lämpötilan noustessa merenpinta kohoaa sulamisvesien sekä lämpölaajenemisen vaikutuksesta ja sateet runsastuvat. Kyseinen ilmiö tulisi edelleen nostamaan rannikkoalueiden tulvariskiä.
Kartasta voidaan melko nopealla silmäyksellä havaita, että runsasjärvisillä sisämaa-alueilla tulvaindeksi on alhainen ja vähäjärvisillä rannikkoalueilla korkea. Järvisyysprosenttia on kuitenkin vaikea tarkastella alueilla, joissa se on alhaimmillaan, koska pylväät ovat hyvin pieniä. Siksi karttaa selkeyttäisi pylväiden lisäksi niiden ohelle kirjoitetut prosenttimäärät.
Kuten alussa mainitsin, tällä viikolla kaikki uudet opittavat asiat tuntuivat toivottoman haastavilta, mutta lopulta sain kuitenkin vaadittavat tehtävät aikaiseksi, mikä nosti fiilistä kurssista huomattavasti! Kohti ensi viikkoa!
Lähteet:
YLE (2013). Pohjanmaan tulvat saattavat hipoa ennätyksiä yle.fi/uutiset/3-6584639 Luettu 6.2.2017
Geologia.fi (2011). Maankohoaminen ja vesistöjen muutokset http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-30-30/2011-12-21-12-39-11/2011-12-21-12-39-51/maankohoaminen-ja-vesistoejen-muutokset Luettu 6.2.2017
Jokinen, Vilja (2017) Kurssikerta 3: Datan käsittelyä ja päävaluma-alueet Suomessa. 2.2.2017 https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/ Luettu 6.2.2017