Kuka Thesleff ja kenet hän oli ampumassa? Draama näyteltiin Niemenjoen keskelle ankkuroidulla lautalla Tilsitin kaupungin edustalla heinäkuussa 1807. Tilsit, nykyään Sowetsk nimisenä tosin, sijaitsee Kaliningradin oblastissa. Tilsitin sopimuksen nimellä kulkeva rauhansopimus päätti ns. Neljännen liittokunnan sodan, jossa Napoleon löi Preussin, Saksin ja Venäjän joukot vuosina 1806-1807. Venäjän keisari Aleksanteri I:n kanssa hän solmi rauhan Tilsitin lautalla.

Lautalla oli mukana myös kapteeni Alexander Amatus Thesleff, Viipurista, joka oli astunut keisarilliseen sotapalvelukseen jo 14 vuotiaana vuonna 1793, korpraaliksi Nevan jalkaväkirykmenttiin. Vuosia myöhemmin Helsingissä hän kertoi halunneensa ampua Napoleonin, koska tämä oli käyttäytynyt lautalla epäkunnioittavasti keisari Aleksanteri I ja tämän seuruetta kohtaa ottamatta hattua päästään.  Aseveljet olivat kuitenkin saaneet hänet  toisiin ajatuksiin.

Niin, Tilsitissähän Napoleon painosti keisari Aleksanterin julistamaan sodan Ruotsille ja hyökkäämään Suomeen, tunnetuin seurauksin. Harvoin muuten hävityn sodan seuraukset ovat olleet niinkin positiiviset kuin Suomen kohdalla vuonna 1808. Mitä jos Thesleff olisikin ampunut Napoleonin?

Thesleff suoritti näyttävän sotilasuran Venäjän keisarillisessa armeijassa osallistuen niin Suomen sotaan vuosina 1808-1809 kuin Napoleonin vastaisiin sotatoimiiin Euroopassa. Hän oli mukana mm. Pariisin valtauksessa vuonna 1814. Suomeen Thesleff siirtyi kenraalimajurina vuonna 1819 ensin armeijan komentotehtäviin ja  myöhemmin siviilihallintoon. Vuosina 1832-1846 hän toimi kenraalikuvernöörin sijaisena, ruhtinas Alexander Menshikowin poissa ollessa, senaatin puheenjohtajana ja Suomeen sijoitettujen keisarillisen armeijan komentajana sekä Helsingin yliopiston varakanslerina 1828-1830 ja 1832. Huolimatta siitä, että hän ei itse puhunut suomea hän myötävaikutti siihen, että Helsingin yliopistoon perustettiin Suomen kielen professuuri myöhemmin 1850-luvulla. Thesleff sai pyynnöstään eron tehtävistään v. 1847 ja palasi Viipuriin ja perimäänsä Juustilan kartanoon.

Kansalliskirjasto on vastaanottanut  Jarl Thesleffin lahjoituksena kenraali Thesleffin (1778-1847) kirjaston. Lahjoitus täydentää vuosina 1990 ja 2006 kirjaston käsikirjoituskokoelmiin lahjoitettua  Thesleffin arkistoa ja sotapäiväkirjoja.
Juustilan kartanossa aina vuoteen 1939 säilytetyt arkisto ja kirjasto luovat harvinaisen yhtenäisen henkilöhistoriallisen  kokonaisuuden ja lähteen yhden Suomen autonomian ajan merkkihenkilön elämään. Arkisto sisältää mm. Thesleffin päiväkirjan ja piirroksia Kiinaan ja Mongoliaan vuonna 1805 suuntautuneelta tiedustelumatkalta,  samoin kuin  hänen päiväkirjansa vuosilta 1813-1814, Napoleonin vastaiselta sotaretkeltä. Kirjasto taas avaa oven ajan lukemisen historiaan sisältäen  valistuksen ajan sekä tieteellistä että matka- ja kaunokirjallisuutta.

Kenraalin kirjasto odottaa vielä luettelointiaan, mutta aikaisemmin lahjoitettuun arkistoaineistoon voi tutusta Kansalliskirjaston erikoislukusalissa. Arkistoaineiston sisällöstä saa lisätietoa luettelosta 435.

Lettres de La Marquise de M*** au comte de R**. Par Mr de Crebilon, le Fils.

Grebilon fils eli Claude-Prosper Jolyot de Grébilion (1707-1777) oli ranskalainen valistuksen ajan kirjailija. Grebillon pojaksi häntä kutsuttiin erotukseksi isästä, omana aikanaan kuuluisasta runoilijasta ja näytelmäkirjailijasta Prosper Jolyot de Crébillon’sta.

Kirjeen muotoon laadittu romaani kuvaa erään suhteen kulun sen alusta aina traagiseen loppuun saakka. Romaani, joka varmuuden vuoksi painettiin sensuurin ulottumattomissa Amsterdamissa, oli Grebillonin läpimurtoteos hänen ollessaan vasta 25 vuotias. Grebillon vietti aikaansa niin Bastiljissa kuin maasta karkoitettunakin romaaniensa heikosti verhotun poliittisen satiirin takia.