Politiikkaa ja erotiikkaa – Glasnost-kokoelma on katsaus Neuvostoliiton loppuvuosiin

”Viron on oltava vapaa!”, Atmoda-lehti julisti vuonna 1989.

Mihail Gorbatšovin noustua Neuvostoliiton johtoon 1985 maassa aloitettiin perestroika, jonka tavoite oli uudistaa poliittista ja taloudellista järjestelmää. Toinen merkittävä käsite oli glasnost (julkisuus, avoimuus), jonka myötä valtion kontrolli mediasta löystyi. Lehdet alkoivat kirjoittaa aiemmin vaietuista ongelmista, uudistusmielisten lehtien painosmäärät kasvoivat, ja uusia lehtiä perustettiin. Lehtien yhteenlaskettu levikki oli vuonna 1984 185 miljoonaa, mutta vuoteen 1989 mennessä se oli noussut jo 230 miljoonaan.

Slааvilaisеn kirjaston Glasnost-kokoelman luettelo sisältää tiedot yksittäiskappaleina hankituista perestroikan ja glasnostin kauden lehdistä. Kokoelmaan kuuluu 944 nimekettä Neuvostoliitossa ja Venäjällä ilmestyneitä lyhytikäisiä sanoma- ja aikakauslehtiä, erilaisten yhdistysten ja ryhmittymien tiedotuslehtiä sekä lentolehtisiä.

Merkuri-lehteä kirjoitettiin kirjoituskoneella.

Kokoelmaan ei kuulu käytännöllisesti katsoen lainkaan aineistoa perestroikan alkuajoilta eli vuosilta 1985–1986. Vain 10 % aineistosta (87 kohdetta) on peräisin vuosilta 1987–1989 eli ohjatun perestroikan ajalta. 90 % aineistosta (874 kohdetta) on peräisin perestroikan liberaalilta ja radikaalilta kaudelta, vuosilta 1990–1992. Kokoelman painotuotteet kattavat laajan maantieteellisen alueen Murmanskista Novosibirskiin, mutta sen ytimen muodostavat Leningradissa, Moskovassa ja Baltian maissa painetut sanomalehdet ja lentolehtiset.

Matkalaukkukaupalla lehtiä

Kokoelman keräämiseen ovat osallistuneet niin slaavilaisen kirjaston työntekijät kuin Helsingin yliopiston opettajat ja tutkijatkin. Slaavilaisen kirjaston silloinen johtaja Jarmo Suonsyrjä suuntasi suurten matkalaukkujen kanssa Leningradiin, missä hänellä oli yhteistyökumppaneita kaupungin eri kirjastoissa. Nämä apulaiset keräsivät Suomea varten painettua todistusaineistoa glasnostista ja perestroikasta. Suonsyrjä tiesi Leningradissa paikat, joissa epävirallisia painotuotteita myytiin. Yksi niistä oli Nevan valtakadulla Gostinnyi Dvor -tavaratalon vieressä, missä Suonsyrjä päivysti säännöllisesti.

Sensuurin vapautuminen synnytti myös eroottisia julkaisuja, kuten Ještšo-lehden.

Epäviralliset lehdet painettiin huonolle paperille ja monistettiin offset-menetelmällä, monistuskoneella tai kopiokoneella, mutta siitä huolimatta painosmäärät olivat pienet ja hinnat korkeat. Esimerkiksi tunnettu radikaali lehti Merkuri, jonka julkaisi Leningradin demokraattinen kulttuuriliike, oli kirjoitettu kirjoituskoneella. Tämä lehti, jota nykyään pidetään suurena harvinaisuutena, sisältyy Glasnost-kokoelmaan. Sen sijaan Baltian maissa painetut lehdet, kuten Latvian kansanrintaman julkaisema Atmoda-sanomalehti, olivat melko helposti ja huokeasti saatavilla sekä Leningradissa että Moskovassa. Atmodan levikki oli 30 000 kappaletta ja se painettiin Latvian kommunistisen puolueen keskuskomitean painossa.

Linkki Glasnost-kokoelmaan

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *