Helsingin käsityöläiset vuonna 1917

Kirjoittajat: Sinikka Luukkanen ja Leena Saarinen

Syyskuun Kirja-Suomi teemaviikolla “Elämä kirjassa” muistellaan elettyjä vuosia ja luetaan toisten elämistä. Koska kävimme läpi 100 vuotta sitten kirjoitettuja elämäkertoja jo keväällä, niin teimme pienen sukelluksen Kansalliskirjaston digitoimiin aikakauslehtiin.  Helsingin kuvalehti julkaisi 1917 kokonaisen sarjan nimellä Suomen käsiteollisuudenharjoittajain ammattikuvasto. Kuvasto sisältää kaikkiaan 70 helsinkiläisen pienyrittäjän lyhyet elämäkerrat ja heidän liiketoimintansa esittelyn. On räätäleitä, vaattureita, ompelimon omistajia, yksi modisti, on kenkäkäuppiaita, kenkien valmistajia ja suutareita.

Pääkaupunki veti puoleensa lahjakkaita ihmisiä eri puolilta Suomea. Varsinkin vaatturit olivat perehtyneet tulevaan elämäntehtäväänsä jo lapsina, nuorimmat olivat olleet opissa jo 10-vuotiaina. Jatkokoulutukseen monet hakeutuivat Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Berliiniin, Lontooseen tai New Yorkiin asti, josta Helsinkiin palattiin halliten viimeisimmät tekniikat ja muotivirtaukset.

Elämän vakiituessa monet ansioituivat myös yhteiskunnallisina vaikuttajiana jopa valtiopäivämiehinä ja kaupunginvaltuutettuina, useimmat ammattiyhdistysliikkeissä, raittiusseuroissaja ja urheiluseuroissa.

Liikkeet sijaitsivat hyvillä paikoilla nykyisen Helsingin keskustan alueella. Naisten ja Herran räätäliliike Chic de Paris oli liikkeiden par excellence. Liikkeen omistaja herra William Sutinen oli laajalti Eurooppaa kierrettyään avannut liikkeen osoitteeseen P. Esplanaadinkatu 35. Kansainvälisesti tunnettuna edelläkävijänä se sai alansa ainoan ranskalaisen kunnialegionan ristin. William Sutisen ja muutaman muun tässä esimerkkinä esille tuodun käsiteollisuudenharjoittajan lisäksi ehdottaman maininnan ansaitsevat ne kolme naispuolista liikkeenomistajaa, jotka ainoina kelpuutettiin mukaan Käsiteollisuudenharjoittajain ammattikuvastoon.

Neiti Sofia Vesanen oli hakenut oppinsa Berliinistä asti ja suorittanut taitavuusdiplomin arvosanalla recht gut. Myöhemmin Fredrikinkadulle perustamassaan naistenavaatteita valmistavassa liikkeessä hän työllisti peräti 15 apulaista. (lähde)

Alma Hartikainen

Rouva Alma Hartikainen alkoi työskennellä hattu-alalla 18-vuotiaana. Palveltuaan alalla yhteensä yli 22 vuotta hän avasi oman muotiliikkeen Helsingissä 1909. Liike oli aikojen kuluessa laajentunut ja hauska valikoima erittäin aistikkaasti päällystettyjä, monen muotoisia ja värisiä hattuja täytti koko huoneiston. Englannista, Ranskasta, Tanskasta ja Ruotsista saapuneet kuvut päällysti rouva Hartikainen itse nauhoilla ja kukkasilla käyttäen ohjeinaan tuoreimpia saatavilla olevia muotilehtiä. (lähde)

J.S. Böckerman

Julius Sigfried Böckermanin erikoisalaa olivat kuuluisat englantilaiset konttorituolit ja sohvat, joihin vajosi kuin untuviin ja joissa tuntui istuvansa täysin turvattuna vaikka kranaatteja sataisi. Herra Böckermanin alaan kuuluivat myöskin verhojen asettelu ym. koristelutyö. Hänen monivuotinen kokemuksensa takasi työn huolellisuuden ja aistikkuuden. Apulaisten lukumäärä kohosi kiireisimpänä aikana kahdeksaan henkeen.” (lähde )

V. Lehto

V. Lehto alkoi harjoitella räätälin ammattia 10-vuotiaana kotipitäjässään Jämsässä ja täältä hän joutui kuudentoista ikäisenä pääkaupunkiin. Kultaiset unelmat lännen rikkauksista viettelivät hänet Amerikkaan. New Yorkissa V. Lehto työskenteli kolme vuotta Fox’in, Carlsson’in, Bell’in ja Merwin’n ensiluokkaisisssa liikkeissä. Tämän jälkeen hän harjoitti opintoja leikkuuakatemiassa ”The Jno. J. Mitchell C:o. Cuttung School of the city of New York saaden taitavuusdiplomit naisten ja miesten vaatetusleikkurina vuonna 1905.
Sittemmin hän avasi oman menestyksellisen liikkeensä Yrjönkadulla. (lähde)

Saatuaan alkuopetusta Kuopion käsityökoulussa antautui Selma Tamminen  (o.s. Hytönen) ompelijaksi 23-vuoden ikäisenä. Kuopiosta hän muutti Jyväskylään, ja sieltä pääkaupunkiin. Helsingissä nelisen vuotta työskenneltyään joutui hän naimisiin, jolloin liike lakkautettiin. Miehensä kuoltua äkkiarvaamatta hän avasi liikkeensä uudelleen osoitteeseen Tehtaankatu 3. (lähde)

William Sutinen – Chic de Paris

William Sutinen – Chic de Paris ”Kas, tuolla akkunan ääressä parin hienon hienoa, ulkolaista kaunotarta parhaillaan valitsemassa itselleen kävelypukukangasta! Puhe käy vilkkaasti ja se on puhdasta Pariisin ranskaa. Tyynenä ja arvokkaana herra Sutinen itse edustaa liikettään ranskan kielellä, tuon tuostakin viitaten pöydällä olevaan, tuoreimpaan ranskaiseen kuosilehteen… Puhekieleksi muuttuu nyt saksa, jota herra Sutinen yhtä moitteettomasti käyttää. Tulee politiikkaa, tulee päivän polttavimmat kysymykset … ”
”Olenko Helsingissä, vai olenko Pariisissa -? Voi turkanen kuitenkin, olisinkohan Berliinissä? ” arvuutteli 100 vuotta sitten artikkelin kirjoittaja, joka oli keskellä Helsinkiä, Pohjoisesplanadi 35:ssä, jossa edelleenkin on tarjolla kansainvälistä luksusta. (lähde)

Loström

Jalkineliike O.y. Loström oli pääkaupungin vanhin ja tunnetuin jalkineliike vuonna 1917. Omistajavaihdosten jälkeen liike siirtyi Karl Wikholmille ja jatkoi menestystään. Valikoimaan kuului myös lääkärin määräyksestä valmistettavia ortopedisia jalkineita. Parhaimmillaan liikkeen apulaisten lukumäärä nousi kolmeenkymmeneen henkeen ja vuosivaihto useampaan tuhanteen markkaan. (lähde)

J. H. Alkunen

Opiskeltuaan Tukholmassa ja Berliinissä J.H. Alkunen muutti Helsinkiin, jonne hän perusti aluksi satulasepän- ja verhoilijanliikkeen. Vähitellen tuotanto keskittyi pääasiassa ortopedisiin välineisiin. Apulaisten lukumäärä vaihteli 7 á 10 henkeen. Liike oli tunnettu laadukkaista tuotteistaan, joita oli palkittu kansainvälisissä näyttelyissä asti.
J.H. Alkunen toimi valtiopäivämiehenä säätyvaltiopäivillä ja jäsenenä kaupunginvaltuustossa sekä useissa luottamustehtävissä. Hän herätti henkiin jo hiipuneen Satulaseppäin ammattiyhdistyksen ja toimi palkintotuomarina ammattinäyttelyissä. (lähde)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *