Pelejä ja pelureita

Kansalliskirjaston Galleriassa avautui 8.2. näyttely Nopista bitteihin – 200 vuotta suomalaista pelaamista. Sain kunnian pitää tervetulopuheen, mikä tarjosi mahdollisuuden pohtia pelien ja pelaamisen merkitystä elämässämme ja kulttuuriperintönä.

Talvihuvitukset peli

Talvihuvitukset. n. 1920.
Kuva: Kansalliskirjasto / Marko Oja

Pelit ja pelaaminen koskettavat meitä kaikkia. Monella nuorella ja aikuisellakin pelaaminen nielaisee suuren osan vapaa-ajasta. Kasvavalle osalle suomalaisia pelaaminen tai pelien suunnittelu on ansiotulon lähde, onhan ala parhaillaan kehittymässä yhä merkittävämmäksi työllistäjäksi ja verotulojen tuottajaksi. Osalle taas pelit ovat nostalgiaa – lämpimiä muistoja lapsuudesta tai omien lasten ja ystävien kanssa vietetyistä hauskoista peli-illoista.

Vaikka pelit näkyvät vahvasti ajassa ja arjessa, niitä harvemmin tarkastellaan osana historiaa ja kulttuuriperintöä. Tämän puutteen voimme nyt korjata. Kansalliskirjaston näyttely Nopista bitteihin kertoo suomalaisen pelaamisen kehittymisestä kolmella vuosisadalla. Esillä ovat pelit, pelaajat, pelivälineet ja pelimuistot 1800-luvulta nykypäivään.

Suhtautuminen peleihin ja pelaamiseen on vaihdellut eri aikakausina ja eri kulttuureissa. Korttipeli oli vielä sata vuotta sitten enemmän tai vähemmän syntistä. Tänään vanhempien ja lasten korttipelihetki katsotaan kivaksi yhteiseksi toiminnaksi, jopa älyllisten virikkeiden antajaksi, kun taas moralistin silmä katsoo ankarasti pelikoneitten ääreen kiinnittyneitä lapsia ja nuoria. Tulevaisuudessa näiden pelureitten luultavasti huomataan olevan erinomaisia koodaajia tai muuten innovatiivisia osaaja. Ei silti huolta tapojen löystymisestä, sillä moraalinvartijan tuikea katse löytänee kyllä uusia kohteita – sellaisia, joita emme vielä edes osaa aavistaa.

Julkaisuina ja tuotteina pelit heijastavat aina omaa aikaansa, sen ilmiöitä ja arvoja. Viime viikolla saatoimme lukea Helsingin Sanomista uudesta venäläisestä lautapelistä, jonka aiheena oli Salisburyn hermomyrkkyisku. Suomalaiseen pelivalikoimaan kuuluu mm. sisällissodan jälkimainingeissa laadittu Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 –peli, jonka voi muuten ladata vapaasti käyttöönsä Kansalliskirjaston Doria-palvelussa. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016052012608

Liian tosikkomaisesti ei kuitenkaan kannata suhtautua poliittisiin tai ideologisesti värittyneisiin peleihin. Eivät ne välttämättä yksioikoisesti muokkaa maailmankuvaamme, vaan tarjoavat mahdollisuuden eläytyä myös vastapuolen asemaan. Luulenpa, että moni reilun kaupan tuotteita ostava tiedostava suomalainen on lapsuudessaan hyvinkin imperialistisessa hengessä vaeltanut Afrikan kartalla jäljittäen timantteja ja väistellen roistoja. Näyttelymme pelit avaavat ikkunoita erilaisiin maailmoihin – voimme valita rintamalinjamme ensimmäisessä maailmansodassa, osallistua löytöretkiin, eläytyä arkisempiin asioihin, kuten taksiliikenteeseen tai testata, miten haastavaa on pärjätä Uuno Turhapurona.

Kansalliskirjastolle pelinäyttely tarjoaa tilaisuuden tuoda esiin sellaista kulttuuriperintöä, jonka vain harva osaisi yhdistää tänne Kupolisalin kirjahyllyjen keskelle. Kuitenkin pelitkin ovat julkaisuja, jotka kulttuuriaineistolain mukaisesti luovutetaan vapaakappaleina kansalliskokoelmaan ja talletetaan tuleville sukupolville. Lisäksi Kansalliskirjastolla on ollut ilo vastaanottaa lahjoituksia, joista merkittävin on professori Markus Brummer-Korvenkontion keräämä kuuluisa lastenkirjallisuuden ja pelien kokoelma. Tietokone- ja konsoliajan pelejä meille on lahjoittanut Aki Sivula. Näyttelyssä on mukana myös lainaesineitä yksityishenkilöiltä sekä valokuvia museoiden kokoelmista.

Näyttelyt ovat siitä mukavia, että harvoin valmistamme niitä yksin. Tässä näyttelyssä merkittävin yhteistyökumppani on ollut Suomen Pelimuseo.  Näyttelyn suunnittelussa ja käsikirjoituksen laadinnassa on yhdistetty monen asiantuntijan osaaminen. Kiitämmekin lämpimästi videopelikulttuurin tutkijaa Tero Kerttulaa, tietokirjailija Juho Kuorikoskea, tutkija Niklas Nylundia, tietokirjailija Mikko Saarta ja tutkija Henna Ylästä.

Pelinäyttelyidean alullepanijoita täällä Kansalliskirjastossa olivat apulaiskirjastonjohtaja Liisa Savolainen ja palvelupäällikkö Aija Vahtola. Hankkeen parissa on väsymättä uurastanut työryhmä, joka on paitsi tehnyt hienoa työtä näyttelyn kuratoinnissa, myös valanut meihin kaikkiin kansalliskirjastolaisiin innostusta ja ymmärrystä pelimaailmaan.  Kiitos tästä Sanna Haukkala, Marko Oja, Lauri Ojanen, Jussi Omaheimo, Marleena Vihakara ja monet myös muut työntekijämme vapaakappale-, kokoelma- ja viestintäpalveluistamme. Tämä oli hieno ponnistus!

Nopista bitteihin –näyttely on avoinna 8.2.-20.12.2019 kirjaston aukioloaikoina. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Näyttelyyn voi tutustua myös Youtubessa Lauri Ojasen mainion opastuksen avulla.

 

 

This entry was posted in Yleinen by E Johanna Lilja. Bookmark the permalink.

About E Johanna Lilja

Johanna Lilja työskentelee Kansalliskirjaston Tutkimuskirjaston palvelujohtajana. Tutkijana ja kirjoittajana hän on erikoistunut kirjahistoriaan, varsinkin tieteellisen julkaisemisen historiaan sekä avoimeen julkaisemiseen.