About Leena Saarinen

Tuotantopäällikkö, Kansalliskirjasto

Hakuvinkit: aineiston hakeminen

Uusi tapa aloittaa hakeminen

Kansalliskirjaston hakupalvelussa kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan haun tekemistä kirjoittamalla tekijän, teoksen tai muita tietoja hakulaatikkoon. Haku myös ennakoi haettuja kohteita.
Hakua voi, ja kannattaakin, rajata sen tekemisen jälkeen. Esimerkissä on rajattu Matti Kuusen 1974 julkaistuihin kirjoihin.

Jos tietää tarkasti mitä on etsimässä, kannattaa hakea “sukunimi, etunimi” ja valita alasvetovalikosta “hae tekijöistä”. Jos on varma nimestä, voi hakiessa käyttää tarkempaa fraasihakua, eli laittaa haettava nimi lainausmerkkien sisään. Esimerkiksi voi hakea nimekkeellä “Tulevaisuuden kuusi”, jolloin löytyy vain yksi kirja.

Voit myös tehdä täysin tyhjän haun, ja rajata vasta sitten tuloksia esim. eri aineistotyyppeihin, kieleen, kokoelmiin jne.

Hakeminen eri lähteistä

Perushaulla haetaan aina ensisijaisesti Kansalliskirjaston kokoelmista (Helka, Fennica ja Viola). Haun tekemisen jälkeen löytyy kuitenkin välilehtiä, joilla haun voi ulottaa myös kansainvälisiin e-aineistoihin, kotimaisiin artikkeleihin tai Kuopion Varastokirjastoon. Varastokirjastosta kirjat voi kaukolainata ilmaiseksi.

Katso lisää hakupalvelun ohjeista.

 

Sata ja yksi kirjaa

s100puuYksi suurimmista kirjoihin liittyvistä panostuksista Suomi 100 -juhlinnassa on Ylen kunnianhimoinen Kirjojen Suomi johon Kansalliskirjasto on tuottanut e-kirjat lähes kaikista mukana olevista teoksista.

Kirjat on valittu Ylellä, yksi julkaisu jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Teokset eivät aina edusta sitä tunnetuinta kotimaisen kirjallisuuden eetosta, vaan joukossa on harvinaisempiakin tuotoksia. Kirjasammon asiasanoituksen mukaan tehty aihepilvi kertoo kirjallisuudestamme – tai siis ainakin tuosta kirjalistasta – erityisesti perheeseen osuvin teemoin mutta myös esimerkiksi sotaa on käsitelty paljon. Ja toki rakkaus se suomalaistakin liikuttaa, tai kuten Saima Harmaja sen kirjoitti:

”Nyt sylis avaa kerran viimeisen!”.
[Sateen jälkeen]

101_sanapilvi_wordleKirjat voi lukea Ellibsin e-kirjastossa (https://www.ellibslibrary.com/kirjojensuomi) yleisten kirjastojen kirjastokortilla tai Yle-tunnuksella. Enemmistö kirjoista on EPUB-formaatissa ja ne luetaan selaimen kautta. Loput, PDF-muotoiset ladataan omalle koneelle. Mukana olevat 9 tekijänoikeudesta vapaata kirjaa saa käyttöönsä myös Klassikkokirjastosta.

Miten tämä meillä tehtiin?

Tuotannollisesti urkka oli aika iso. Kirjoja haalittiin ja tuotetiin monin eri tavoin. Osa kirjoista oli jo olemassa kaupallisina EPUBeina ja sitä kautta myös Kansalliskirjastossa vapaakappaleina ja muutamia toistaiseksi ekirjoina julkaisemattomia saatiin suoraan kustantajilta. Loput kirjat digitoitiin Mikkelin digitointikeskuksessa ja ne joista päätettiin tehdä EPUb myös oikoluettiin, sillä digitoinnissa tehtävä OCR-tekstintunnistus jättää jonkin verran virheitä jälkeensä. Kaikki paketoitiin Jussi Latvalan suunnittelemiin kansiin ja muuhun projekti-ilmeeseen.  Sopimuspuoli on hoidettu Sanaston kanssa. Kirjailijat saavat tietenkin asianmukaisen korvauksen.

Siitä vaan lukemaan! E-kirjat ovat lainattavissa koko vuoden. Oman maun mukaan suosittelen aloittamaan vaikkapa Aino Kallaksen Sudenmorsiammesta. 1928 julkaistu lumoava ihmissusitarina tempaisee edeleen mukaansa .

Linkit

Uusi vuosi, uutta dataa

Wikipedian luokka Vuonna 1946 kuolleet tarjoaa pitkän listan eri alojen vaikuttajista joiden tekijänoikeudet ovat juuri vapautuneet. He siis kuolivat 70 vuotta sitten.

Nopeasti silmään osuu kaksi upeaa suomalaista kuvataiteilijaa Rudolf Koivu (1890-1946) ja Helene Schjerfbeck (1862-1946). Näemmekö suuren postikorttien ja julisteiden tulvan lähitulvaisuudessa?

Rudolf Koivun kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.

Rudolf Koivun kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.

Helene Schjerfbeck, Katkennut kieli. Kuvalähde: Kirjapainotaito : graafillinen aikakauslehti no 12, 1925

Helene Schjerfbeck, Katkennut kieli. Kuvalähde: Kirjapainotaito : graafillinen aikakauslehti no 12, 1925

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muita vuodenvaihteessa vapaan käytön piiriin siirtyneitä löytyy kansallisbibliografiasta mm. kaikenlaiseen ehtinyt taiteilija, kielitieteilijä jne. Sigurd Wettenhovi-Aspa. 1920-luvulla hän vastusti paatoksella ja liköörireseptein kieltolakia:

Kieltolaki on isku vasten kasvoja, ei yksin mieskohtaiseen vapauteen nähden, vaan myöskin kaikkea vapautta vastaan yleensä — itsensävoittamisen, itsekasvatuksen ja itsekunnioituksen vapautta vastaan!

Kuinka me voisimme kunnioittaa itseämme, jos kuulumme sellaiseen kansaan, jota pidetään niin holhouksen alaisena, että sen katsotaan tarvitsevan päällensä kieltolain häpeällinen pakkopaita voidaksensa olla juomatta itseänsä kuoliaaksi?

Kirjasta: Nauloja kieltolain ruumisarkkuun sekä reseptikokoelma kotimaisten viinien ja liköörien valmistamista varten. Wettenhovi-Aspa, Sigurd. Sana 1920.

1930-luvulla Wettenhovi-Aspa puolestaan todisteli kielitieteellisesti, että Suomi ja suomenkieli on kaiken sivistyksen alku. Alla haetaan yhtäläisyyksiä suomalaisten ornamenttien ja egyptiläisten hieroglyfien välillä.

suomi vs. egypti

Suomen kultainen kirja : II, Kalevala ja Egypti. Wettenhovi-Aspa, Sigurd. Suomalainen Kirjakauppa, jakaja 1935.

Atlasten aatelia – Klaudios Ptolemaioksen Geographiat

Kirjoittanut: Anna-Maija Pietilä-Ventelä
Kirjastonhoitaja el.

 

Tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin karttakokoelman ainutkertaisuudesta

Lotharingia vastum regnum. Ptolemaios, Klaudios (1513).

Lotharingia vastum regnum. Ptolemaios, Klaudios (1513).

Pohjoisten alueiden tutkija ja löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld (1832-1901)
kokosi 1800-luvun lopulla historiallisten karttojen, maantieteellisen kirjallisuuden ja matkakertomusten harvinaiskirjakokoelman. Erityisesti kokoelmassa on kirjallisuutta ja karttoja arktisilta alueilta sekä Amerikan löytymisestä koskevia teoksia on paljon. Kokoelma on liitetty 1997 UNESCOn Memory of the World -rekisteriin.

Tutkija A.E. Nordenskiöldin toiminta atlasten kerääjänä on ainutlaatuista. Hänen kirjastossaan on laajin Klaudios Ptolemaioksen Geographia-teosten kokoelma koko maailmassa. Kokoelmassa on 49 eri laitosta ja kaikkiaan 53 laitosta mukaan lukien saman laitoksen eri kappaleet. Painettujen teosten lisäksi kokoelmassa on yksi 1400-luvun käsikirjoitus. A.E. Nordenskiöldin kiinnostus suuntautui maantieteeseen ja ensisijaisesti kartografian historiaan. Hän halusi antaa kartografian historiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tutkia karttoja.

Nordenskiöldin kokoelma luo kuvan länsimaisen maantieteellisen tietämyksen kasvusta. Kartografian klassikon Klaudios Ptolemaioksen, Geographia-teoksia on lähes täydellinen sarja. Karttojen kautta voi seurata maailmankuvan muotoutumista eri vuosisatoina. Kartat kuvaavat kaikkia maanosia. Kartoissa olevien eri paikannimien historia voi olla avain usean eri tieteen tutkimuksiin.

Klaudios Ptolemaios

Ptolemaios

Gregorius Reisch, Margarita philosophica. Friburgi 1503.

Klaudios Ptolemaios oli kreikkalainen tähtitieteilijä, matemaatikko ja maantieteilijä, joka vaikutti Aleksandriassa 100-luvulla j.Kr. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa kulminoituu geosentrisen maailmankuvan muotoutumiseen, joka tunnetaan nimellä Ptolemaiolainen (maakeskeinen) järjestelmä.

Ptolemaioksen Almagest-teos muodostui antiikin tähtitieteen huipuksi ja eri suunnasta tulleiden vaikutusten kokoavaksi syntetisoivaksi teokseksi. Antiikin maailman luhistuessa katosi osa sen tieteellisistä aikaansaannoksista lopullisesti. Osa säilyi kreikkalaisten matemaattisesta, luonnontieteellisestä ja filosofisesta kirjallisuudesta kiinnostuneiden arabien ansiosta. Arabien säilyttämä osa Kreikan tieteellisestä perinnöstä tuli länsimaissa tunnetuksi 1100-luvulla ja synnytti tällöin renessanssin. Almagest (Mekale syntaksis)-teos painettiin 1515, jolloin Ptolemaioksen voimakas vaikutus alkaa Euroopassa.

Renessanssi merkitsi tieteen osalta uutta kääntymistä antiikin kirjoittajien puoleen. Tieteiden vallankumous oli jo keskiajalla syntyneen luonnonilmiöiden matematisoinnin toteutumista. Se oli tietoista keskiajan perinteen hylkäämistä ja kääntymistä antiikin auktoriteettien puoleen. Matemaattisen ja teknisen tiedon kasvu nousi käytännön tarpeista; kaupan, porvariston ja kapitalismin nousu edesauttoivat tieteen kehitystä.

Geographiat

Antiikin ihannointi kohdistui myös Klaudios Ptolemaiokseen. Kirjapainotaito kehittyi samaan aikaan. Renesanssin aikana Klaudios Ptolemaioksesta tuli hyvin suosittu hänen toisen teoksensa, Geographia, painamisen jälkeen.

Klaudios Ptolemaioksen Geographia on ensimmäinen atlas – Geographike hyphegesis
– Maantieteen opas. Teoksessa kuvataan kartan tekemiseen tarvittava tietous ja tekniikka. Ptolemaios kuvasi maailman ja siinä esiintyvät eri maiden kartat (eli A-versio 1 + 26) sekä 8000 kartoissa olevaa paikannimeä. Teoksesta tuli maantieteen ja kartografian perusteos vuosisadoiksi. Siitä ei ole säilynyt yhtään alkuperäistä kappaletta. Käsikirjoituksia on 1100-1200-luvuilta kulkeutunut Bysantista Eurooppaan. Karttoja sisältäviä käsikirjoituksia tunnetaan kaksi versiota A ja B-versiot.

B-versiossa on 64 karttaa. Painetut Ptolemaios-laitokset perustuvat siis A-versioon.
Painettuja Geographia-teoksia alkoi ilmestyä eri puolilla Eurooppaa. A.E. Nordenskiöldin kokoelmassa on Geographioita eri vuosisadoilta seuraavasti: 1400-luku 7 ja lisäksi yksi käsikirjoitus. 1500-luku 32, 1600-luku 7, 1700-luku 1, 1800-luku 5. – Geographia-teosten tarkat tiedot vuoteen 1800 ovat luettelossa The A. E. Nordenskiöld Collection in the Helsinki University Library. Annotated Catalogue of Maps made up to 1800. Vol. II. – Compiled by Ann-Mari Mickwitz, Leena Miekkavaara and Tuula Rantanen. Helsinki 1981. S. 150-218.

Geographioita julkaistiin sekä sisällöltään että ulkoasultaan erilaisina ja eritasoisina laitoksina karttojen kanssa tai ilman karttoja. Kartat olivat joko väritettyjä tai ilman värejä. Niitä oli puuhun tai kupariin kaiverrettuja. Geographioita on julkaistu ennen 1900 viidellä kielellä: Latinaksi 36 ja Italiaksi 8, muut kielet ovat ranska, portugali ja kreikka. Ensimmäinen kreikankielisen laitoksen toimitti Erasmus Rotterdamilainen 1533. Siinä ei ole karttoja. Varhaisemmassa 1513 Geografia-laitoksessa ovat paikannimet sekä kreikaksi että latinaksi.

Geographia-teokset julkaistiin kuudessa maassa, 21 eri kaupungissa. Tärkeimmät painopaikat ovat olleet 1400-luvulla Italiassa Rooma ja Saksassa Ulm. 1500-luvulla Venetsiassa valmistettiin 11 eri laitosta. Baselissa, Strassburgissa ja Kölnissä julkaistiin useita laitoksia. 1600- ja 1700-luvun laitoksia on ilmestynyt Alankomaiden eri kaupungeissa. 1800-luvulla julkaisupaikkoja ovat olleet Pariisi, Essen ja Leipzig.

Albion, Britannica insula, Hibernia. Ptolemaios, Klaudios; Mylius, Arnold; Pirckheimer, Willibald (1584).

Albion, Britannica insula, Hibernia. Ptolemaios, Klaudios; Mylius, Arnold; Pirckheimer, Willibald (1584).

Maantieteellisen tiedon lisääntyessä alettiin Ptolemaios-editioihin liittää uusia karttoja. Uusista kartoista käytettiin nimityksiä tabula nova tai tabula moderna. Mukaan liitettiin karttoja myös uusista löydetyistä maista ja alueista. Vuosina 1598 ja 1599 karttojen yhteismäärä saavutti huippunsa eli 69 karttaa. Klaudios Ptolemaios oli ainutkertainen maailman kuvaajana. Geographioiden arvo ei ole vähentynyt vaikka maantieteellinen tietämys on lisääntynyt esim. Gerardus Mercatorin ja Abrahan Orteliuksen julkaisemimen kartastojen myötä.

Geographia-teosten moninaisuus ilmenee eri painoksissa po vuosisadoilla, eri kielet, maat/painopaikat jne. Mielenkiintoista on seurata miten eri Geographia-teoksissa tulee uusia maita mukaan. Millaisia eroja samoista alueista löytyy puu- ja kuparipainatteina ilmestyneissä kartoissa, milloin ja miten esim. Pohjoismaat ja Amerikka tulevat mukaan karttoihin jne. Geographia-atlakset ovat osa eurooppalaista kulttuuriperintöä, joka kertoo antiikista periytyvän tieteen ja maailmankuvan kasvusta sekä kehityksestä kautta vuosisatojen. Geographiat kuvaavat myös uuden ajan eurooppalaisen maantieteen tuntemuksen laajenemisesta Euroopan reuna-aluille ja uusille mantereille. Geographioiden kautta voi ihailla myös eurooppalaista kirjapainotaidon kehitystä, mikä on sivistyksemme perusta.

Varhaiset kartat ovat ainutlaatuisen kiehtovia dokumentteja maailmankuvan kehityksestä ja sitä koskevista ihmisten eri uskomuksista. Karttoja on käytetty myös muuhun kuin puhtaasti topografisen tiedon esittämiseen. Monet kartat ovat myös suoranaisia taideteoksia ja suuren yleisön ihailun kohteita.

Linkit:

Avoimen piiriin siirtyneet

Hyvää uutta vuotta! Kulttuuridatan käyttäjä seuraa vuoden vaihteessa sitäkin, millaisia aineistoja vapautuu 70 vuoden suoja-ajasta: avoimen datan piiriin ovat nyt siirtyneet vuonna 1945 kuolleet tekijät. Wikipediassa on tarjolla laaja luettelo 1945 kuolleista. Kansallisbibliografiasta niitä myös haimme ja tunnetuimpia lienevät:

  • Anne Frank
  • runoilija Kaarlo Sarkia
  • kuvataiteilija Venny Soldan-Brofedlt
  • Kirjailija Ain’Elisabeth Pennanen
  • säveltäjä Väinö Raitio
  • Lastenkirjailija Waldemar Karhumäki
  • Poliitikko Rudolf Holsti
  • Poliitikko Niilo Liakka.

Sarkian teoksia Kansalliskirjastolla onkin jo ”digitointiputkessa” joten niitä saadaan jossain vaiheessa Klassikkokirjastoon. Raition sävellyskäsikirjoituksia löytyy jo myös digitaalisessa muodossa ja tulemme niitäkin vuoden mittaan julkaisemaan Doriassa niiltä osin kuin sanoittajien tekijänoikeus ei sitä estä.

Lähde: Soldan-Brofeldt, Venny ; Aho, Juhani: Finsk bilderbok för barn och ungdom: Helsingfors : Hagelstam, 1894

Lähde: Soldan-Brofeldt, Venny ; Aho, Juhani: Finsk bilderbok för barn och ungdom: Helsingfors : Hagelstam, 1894

Tekijän lisäyksillä täydennetty Liika viisas saatiin tutkijoiden käyttöön

Kirjoittaja: Irma Tapaninen

05_Liika-viisas_webAinutlaatuinen kappale Maiju Lassilan Liika viisaasta on tänä syksynä luovutettu osaksi Kansalliskirjastossa säilytettävää Algot Untolan käsikirjoituskokoelmaa. Kirja on ainutlaatuinen siksi, että siinä on runsaasti tekijän käsin kirjoittamia lisäyksiä.

Tekijä on nähnyt paljon vaivaa täydentäessään teostaan. Jälkikäteen lisätyt osuudet on liimattu painetun kirjan sivuille, jonne on merkitty myös lisäyksen oikea alkamiskohta. Paperi on leikattu kirjan sivujen levyiseksi, liimattu yhteen pitkiksi soiroiksi ja taiteltu sivujen väliin sopiviksi taitoksiksi. Lisäykset eivät ole vähäisiä. Useamman sivun mittaisia taitoksia on kaikkiaan 25 kappaletta. Kaksi tai kolme niistä on revennyt paikoiltaan ja kadonnut. Lyhyitä, muutaman sanan tai lauseen lisäyksiä on kirjoitettu paljon myös suoraan kirjan sivuille. Kirjailijan lisäyksissään käyttämä paperi on heikkolaatuista ja sadan vuoden aikana jo monin paikoin hapertunutta, joten Eila Kupiaksen mukaan kirja menee aluksi konservoitavaksi.

Liika viisaan syntyprosessista on säilynyt suhteellisen paljon tietoja. Teos ilmestyi Kariston julkaisemana keväällä 1915. Kirjailija tarjosi sitä ensin kustannusosakeyhtiö Kirjalle, mutta neuvottelut eivät johtaneet tulokseen. Tekijä ei voinut hyväksyä sopimusehtoja, sillä kustantaja halusi julkaista teoksen halpakirjasarjassa, ja vaati lisäksi tekstiin paljon muutoksia. Ilmeisesti myös Karisto julkaisi teoksen vain lyhennettynä, sillä monissa lisäyksissä lukee lyijykynällä sana ”pois” ja nimikirjaimet RK. Vaikuttaa siis siltä, että tekijä on liimannut poistamaan joutumansa tekstiosuudet paikoilleen.

Kustantajien kanssa käymänsä kirjeenvaihdon perusteella Untolalla oli vaikeuksia saada teoksensa julkisuuteen haluamassaan muodossa. Hänen ominaislaatuaan yhteiskuntaa kriittisesti tarkastelevana kirjailijana ei tunnistettu tai tunnustettu. Venäjän painostuksen alla kansallisen yksimielisyyden vaatimus oli niin vahva, että Untolalle luonteenomaista, alhaalta nouseviin epäoikeudenmukaisuuden tunteisiin pohjautunutta yhteiskuntakritiikkiä ei haluttu kustantaa. Vuosikymmeniä hänet nähtiin ainoastaan humoristisena kansankuvaajana. Täydennetty Liika viisas näyttää jälkipolville sen, mitä tekijä olisi halunnut teoksellaan sanoa.

04_liika_viisas_webKirja on ollut jo vuonna 1939 tutkijoiden nähtävillä. Tuolloin Rafael Koskimies kirjoitti siitä artikkelin Valvoja-Aikaan otsikolla Tekijän täydennyksiä ”Liika viisaaseen” ynnä muuta Maiju Lassilasta. Tämän artikkelin perusteella Untola-tutkijat ovat tienneet kirjan olemassa olosta. Koskimies ei pitänyt tekijän lisäyksiä tärkeinä tai millään tavoin teoksen arvoa kohottavina, vaikka arvostikin Maiju Lassilan tuotantoa monia muita aikalaistutkijoita enemmän.

Nykyisenä kansainvälisyyttä ja moniäänisyyttä arvostavana aikana täydennetty Liika viisas on erittäin kiinnostava, sillä se edustaa hyvin puhdaspiirteisesti yleismaailmallista karnevalistista kirjallisuutta. Viisauden ja hulluuden suhteellisuudella leikittelevä teos hyödyntää lajille varsin tunnusomaisesti narria kerronnan keskushahmona. Karnevalistinen kirjallisuus on taiteellinen yhteiskuntakritiikin muoto, jolla on selkeästi tunnistettavat, lajille ominaiset tyylipiirteet. Untola on tämän tyylilajin mestari Suomessa.

Algot Untolan sisaren pojan poika, tohtori Vesa Ollilainen luovutti Liika viisaan täydentämään vuonna 1952 Helsingin yliopistolle perikunnan lahjoittamaa käsikirjoituskokoelmaa. Tuolloin luovutetut käsikirjoitukset oli kerännyt talteen kirjailijan veli Johannes Tietäväinen kirjailijan kuoleman jälkeen hänen asunnostaan Helsingissä. Lahjoittajina toimivat tuolloin kirjailijan sisaren Johanna Ollilaisen tytär Maiju Ollilainen ja poika Vesa S. Ollilainen. Lahjoittajat toivoivat käsikirjoitusten antavan virikkeitä Algot Untolan elämäntyön tieteelliseen tutkimukseen ja arviointiin. Liika viisas on arvokas lisäaineisto tähän työhön.


FT Irma Tapaninen on tehnyt väitöskirjansa Algot Untolan varhaistuotannosta. Tutkijan paneutuminen lähdeaineistoon sekä yhteistyö lahjoittajien kanssa johtivat aineiston lahjoittamiseen Kansalliskirjastoon.

Liika viisas: viisaudenkirja eli kertomus Sakari Kolistajasta. 1915. digitoitu kappale ilman em. tekijän merkintöjä löytyy Klassikkokirjastosta.