BLOGI ON VALMIS!

Tähän vähän rumpujen pärinää! Huikeaa!

Kurssi ei missään nimessä ollut minulle helppo. Mutta tiedostan, että ehdottomasti tein siitä itselleni vielä vaikeamman, kuin mitä se oikeasti oli. Blogissa avaan paremmin syitä siihen. Parhaani silti yritin, ainakin suurimman osan aikaa ja turhautumisen laannuttua yritin aina uudestaan. Useampaakin tekelettäni myöhemmin myös korjailin. Mutta nyt annan olla. Näillä mennään!

Nyt pääsiäisen viettoon ja kohti kevättä!

-Satu

Olen usein elämässäni onnistunut, nyt vain ei ollut se hetki!

Viimeinen kurssikerta. Tämä kurssi onkin ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Onnistumisia, leveitä hymyjä, turhautumista, kyyneliä ja epätoivoa. Mutta sitähän sanotaan, että vastoinkäymisten kautta ihminen oppii. Ja olenkin oppinut paljon, sekä itsestäni ihmisenä, että oppijana, ja jopa QGISistä. Ja olen muistuttanut itseäni siitä, että olen tehnyt valtavan elämänmuutoksen, ison työn sen eteen ja tällä hetkellä minulla on jotain, mistä vuosi sitten vain haaveilin. Näillä on menty tämä talvi ja näin pitkäperjantaina, pääsiäisen, tuon kärsimysjuhlan kurjimpana päivänä, onkin hyvä yrittää saada tämä blogi valmiiksi!

Viimeisen kurssikerran aamuna istuin kahvilassa aamupalalla ja luin Artun blogia. En oikein ymmärtänyt, että mitä oli tarkoitus tehdä, mutta pitkällisen selailun ja pohdinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tehtävänannoista ensimmäinen olisi yksinkertaisempi ja sellainen, että saattaisin siitä selvitä. Joten laitoin Paitulin kautta tilaukseen kasan tiedostoja Tampereesta. Pakkasin laukkuni ja lähdin avoimin mielin tunnille.

No sitä avointa mieltä todella tarvittiin. Osasin jo ladata QGISiin Paitulista tilaamani tiedostot ja niitähän riitti. Päätin silti tilata vielä lisää dataa, koska silloin kun on aivan pihalla, on sentään hyvä jos on helkkaristi materiaalia, ajattelin.  Sitten olinkin ongelmissa. Useiden minuuttien pohdinnan ja Lotalle esitettyjen “mitä meidän ihan oikeasti pitäisi tehdä?” kysymysten jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tuoda ilmi se, etten tajunnut mitään. No se tietysti auttoi. Sain ratakiskosta väännetyt ohjeet. Ja näin blondikin tajusi, että ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus visualisoida valittu alue parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ensimmäisenä täytyi tietysti poistaa suurin osa niistä lataamistani tiedostoista, jotta jäljelle jäi vain järkevää dataa ja vain Tampereelta. Sitten olisi varmasti ollut hyvä, jos päätään olisi nostanut maantieteen opiskelija, mutta sen sijaan sisäinen visualistini näki mahdollisuutensa ja taiteili muutaman mustavalkoisen sisustuskartan. Mietin, että näistähän tuli kivat! Mutta näin pitkäperjantaina, kun yritin niitä äskettäin tänne blogiin ladata, niin niitäpä ei niin vaan ladattukaan. Ovat tallentuneet .qpt tiedostoina. No mikäs helvetti se sellainen tiedosto on? Apuun riensi ystäväni Google. Löytyi huonosti käännettyjä sivustoja, joilla yritettiin kertoa täysin käsittämättömällä kielellä miten .qpt tiedostot aukaistaan. Latasin jopa yhden ohjelman. Mietin siinä ladatessa, että montakohan haittaohjelmaa täältä tulee kaupanpäälle… No, sitä en tiedä, mutta ainakaan .qpt tiedostojen avaamisessa kyseisestä ohjelmasta ei ollut tuon taivaallista apua. Tässä kohtaa lähestyin jo kaikkia nörttejä ystäviäni ja meidän fuksien yhteistä whatsapp -ryhmää, josko joku osaisi auttaa. Radiohiljaisuus. Ystäväni, jotka vastaavat minulle normaalisti minuuteissa, eivät vastanneet. Eivätkä ole vieläkään vastanneet.

Sitten avukseni riensi Lotta! Nyt taas tähänkin päivitykseen pitäisi laittaa jotain tuhat sydäntä. Hän löysi jotain, mitä minä en ollut löytänyt. Akateemisissa tiedonetsintätaidoissani on siis vielä kehitettävää. Sain linkin, jonka avulla ymmärsin, että QGIS avaa .qpt tiedostoja Print Composerin kautta. Mikä ilon tunne! No, se ei kauaa kestänyt. Jostain syystä kuvat olivat pelkkää rasterihöttöä, legendoista puuttui joka toinen kirjain ja mittakaavasta näkyi vain osa. Toisinsanoen kuvat olivat pilalla. Samalla tajusin, että olin onnistunut hävittämään melko pitkän blogitekstin. Olipa olo!

Ei auttanut kuin aloittaa alusta. Pitkäperjantain kunniaksi taitelin kolme erilaista karttaa, en ole oikeasti varma onko näistä mikään ohjeen mukainen tai muutakaan, mutta ainakin askartelin QGISin parissa ja se oli  jopa ihan hauskaa. Siis vaihdella Layer Propertiesin kautta kartan tyylejä. Ensimmäisessä kartassa (Kuva 1.) näkyy Tampereen korkeuserot ja pinnanmuodot. Koska kartassa näkyvät myös asutusalueet, tulevat Pispalanharjun pinnanmuodot hieman huonosti näkyviin. Selkeimmin pinnanmuodot näkyvät pohjoisosassa karttaa, missä on myös vähiten asutusta.

Kuva 1. Kuvassa näkyvät pinnanmuodot. Vaalenapunaisella näkyvät Tampereen kaupungin asuinalueet, jotka peittävät allensa Pispalanharjun pinnanmuodot. Vaaleankeltaiset alueet kartan länsiosassa ovat vedenpinnan alapuolella olevia alueita.

Muistelin toista karttaa tehdessäni (Kuva 2.), että ensimmäisellä kerralla mustavalkoisesta kartasta tuli jotenkin selkeämpi. En tiedä mitä jätin silloin lisäämättä, mutta tällä kertaa halusin karttaan materiaalia siitäkin syystä, että huomasin miten hauskasti kaupungin ruutukaava tulee esiin kantakaupungin alueella. Ihan tuollaisenaan kartta ei miellytä visuaalista silmääni, mutta en osannut poistaa kartasta esimerkiksi Näsijärveä halkovia viivoja.

Kuva 2. Mustavalkoinen Tampere. Kantakaupungin ruutukaava tulee hauskasti esiin mustavalkoisessa kartassa. Kartta on muuten turhan täynnä, ollakseen esimerkiksi toimiva sisustuskartta, siitä täytyisi karsia tavaraa pois.

Halusin tehdä vielä kolmannen kartan (Kuva 3.), koska huomasin, että olin tilannut myös alueen korkeuskäyrät Paitulista. Ensimmäisessä kartassa korkeuserot näkyvät selkeämmin, mutta tässä kartassa Pispalanharjun muoto tulee ehkä hieman paremmin esille. Muutenhan kartta on ihan höttöä, lähinnä vain kivan värinen 😀

Kuva 3. Alueen korkeuserot esitettynä korkeuskäyrillä. Pispalanharjun muoto tulee ehkä hieman paremmin esille tässä kartassa kuin ensimmäisessä.

Ja niin tulen viimeisen blogikirjoitukseni loppuun ja tajuan, etten ole käynyt lukemassa yhtäkään toista blogia tai ulkoista lähdettä. Kylläpä on kuoppainen tie kohti loppua! Mielenkiinnosta päätän kurkata muutamaan blogiin ja täytyy kyllä nostaa hattua luokkakavereiden osaamiselle! Itse kun takkuan näiden tehtävien parissa, niin tyypit tekee samalla aivan uskomattoman hienoja esityksiä! Toimivat itseasiassa kohdallani hyvin motivoiden ja saan hyvin tehdyistä töistä ideoita ja ajatuksia, moni juttu on myös auennut, kun olen käynyt lukemassa muiden blogeja, joten ymmärrän kyllä viittausten hyödyn. Lia Vahtera on esimerkiksi kirjoittanut todella selkeän tekstin viimeisen kerran tehtävästä ja tehnyt siihen myös todella hyvät kartat, joihin on selkeästi nähty vaivaa! Lia toteaakin blogissaan, että oikeanlaisen aineiston löytämisen oppiminen on yhtä tärkeää, kuin aineiston ja ohjelman käsittelyn ja esittämisen oppiminen. Senhän huomasin itsekin, kun olin ensin tilannut Paitulista tuhat määrin dataa! Lian blogin kautta löysin tieni Nelli Junttilan blogiin ja sielläpä vasta hienoja karttoja olikin! Siellä oli esitetty Brasilian kaupunkeja, väestökeskittymiä ja kasvillisuusalueita aivan todella upeasti!

Kurssikavereiden viimeisen kerran blogitekstit jättävät minut nyt sanattomaksi. Onhan nämä omat tekeleeni nyt aivan kamalia, mutta näillä mennään, kun muuta ei voida. Johtuukohan se tästä ikäerosta? Olenhan aivan muumio kurssikavereihini verrattuna, kuuluhan se sanontakin ettei vanha koira opi enää uusia temppuja 😉 Mutta tietenkään en luovuta, vaikka tällä kurssilla niin on hetkittäin myös käynyt. Tulkoon osaamiseni esiin sitten jossain muussa muodossa!

Nyt pääsiäisen viettoon!

– Satu

Lähteet:

  • Vahtera, Lia. 2018. Kurssikerta VII. Luettu 30.3.2018.  https://blogs.helsinki.fi/vahlia/2018/03/25/kurssikerta-vii/
  • Junttila, Nelli. 2018. Oman kartan laadinta. Luettu 30.3.2018.  https://blogs.helsinki.fi/junelli/2018/03/03/7-kurssikerta-oman-kartan-laadinta/

 

Ollaan hetki ihan mantsanopena!

Kuudennen kurssikerran aikoihin lomasta ei ollut jäljellä kuin muistot ja rusketus. Ymmärsin, että oli aika palata takaisin hommiin ja niitähän riitti! Tässä kohtaa, kun kirjoitan tätä blogitekstiä, vai pitäisiköhän näitä omia tekstejään alkaa kutsua muistokirjoituksiksi, koska aikaa on taas vierähtänyt luvattoman paljon, jäljellä ei ole enää valitettavasti edes rusketusta, mutta ei myöskään suurta kasaa keskeneräisiä tehtäviä! Hieno fiilis!

Kurssikerta alkoi reippaalla lenkillä Kumpulan ympäristössä kirpeässä pakkassäässä. Keräilimme erilaisia pisteitä Epicollect5 -sovellukseen Melinan ja Merin kanssa. Melinan blogista kävinkin muistuttelemassa mieleeni, että mitä tämän kerätyn aineiston kanssa tehtiin, mutta tätä varsinaista itse kerättyä aineistoa paremmin mieleeni muistui toinen pisteaineistotehtävä, jossa valittiin Google StreetView avulla kaupallisia kohteita korttelista kantakaupungin alueelta ja merkittiin niitä pisteillä. Rehellisesti en kyllä muista, että mitä muuta sille aineistolle sitten tehtiin…

Mutta jotta tämäkin teksti ei mene nyt siihen, että kertoisin vain etten joko muista, tai osaa, niin mennäänpä asiaan. Itsenäisenä tehtävänä oli tuottaa kolmen kartan karttasarja liittyen maanjäristyksiin, tulivuoriin tai meteoriitteihin. Mielenkiintoinen aihe, koska hasardit kiinnostavat. Tavoitteena oli tuottaa materiaalia, jota voisi käyttää opetusmateriaalina.

Päädyin käyttämään kartoissani materiaalina 5 – 8 magnitudin maanjäristysaineistoa sekä tulivuoriaineistoa. Materiaalia oli hyvin tarjolla ja sitä oli helppo hakea. Materiaalin muokkaaminen ja yhdistäminen QGISissäkin onnistui ohjeiden avulla, toki kertaalleen sain käännettyä koko kartan ympäri, koska tässä kohtaa ajattelin latituden ja longituden väärin.  Aineistoja yhdistäessä kun piti ajatella, että y – akselille sijoittuvat leveysasteet ja x – akselille pituusasteet. Näin kun sen kirjoittaa, niin se tuntuu kovin selkeältä, mutta aineistoa kerätessä, ajattelin asian juuri toisinpäin. Mutta niin sai aikaan hassun kartan! Harmi etten tajunnut tallentaa kuvaa.

Ensimmäisessä kartassa (Kuva 1.) esitetään kaikki, sekä aktiiviset, että ei aktiiviset tulivuoret. Kiinnitin huomiota tuohon Ruotsissa sijaitsevaan tulivuoreen, mutta Eveliinan blogia lukiessani opin, että aineistossa on kyseisen tulivuoren kohdalla mennyt koordinaatit väärin ja kyseessä on oikeasti Islannissa sijaitseva tulivuori Lakagigar.

Kuva 1. Tulivuorten sijanti. Kartasta huomaa selkeästi Tyynenmeren tulirenkaan, jonka alueella sijaitsee 75% kaikista tulivuorista.

Toisessa kartassa (Kuva 2.) yhdistin sekä tulivuoret, että magnitudin 5 – 8 väliset maanjäristykset. Näiden kahden hasardin maantieteellinen yhteys on helppo havaita kartasta ja opetustilanteessa oheen voisi tuoda kartat mannerlaatoista (kuva 3.) sekä mannerlaattojen liikkumissuunnista (Kuva 4.) Kartoista olisi helppo huomata mannerlaattojen liikkumisen vaikutus alueellisesti  maanjäristysten aktiivisuuteen sekä tulivuorten sijaintiin.

Kuva 2. Tulivuoret sekä magnitudin 5-8 maanjäristykset. Maantieteellinen yhteneväisyys näiden kahden hasardin välillä on helppo huomata.
Kuva 3. Kartta mannerlaatoista. Kopioitu Tekniikka ja Talous lehden artikkelista, tekijä Simo Sahla.
Kuva 4. Mannerlaattojen liikkuminen. Kuva on kopioitu netistä, www.quora.com

Tuotin kolmannen kartan (Kuva 5.) samoista aineistoista, mutta visualisoin sen hiukan eritavalla. Kartta on mielestäni visuaalisesti mielenkiintoisempi ja havainnoillistavampi kuin kuvan 2. kartta. Kartassa maanjäristykset esitetään pisteiden sijasta alueina ja alueen väri tummenee mitä useammin alueella on järistys ja mitä voimakkaampi järistys on.

Kuva 5. Maanjäristykset ja tulivuoret visualisoituna kartalle eri tavalla.

No siinä ne nyt sitten ovat ihan valmiina käytettäväksi opetusmateriaalina! Tämä oli muuten kivaa, ei nyt vieläkään täysin ongelmitta sujuvaa, saati että saisin aikaan mitään mullistavan hienoja esityksiä, mutta kivaa! Tästä jäi hyvä fiilis 🙂

-Satu

Lähteet:

  • Nevanto, Milena. 2018. Pisteaineisto maanjäristyksinä. Viitattu 30.3.2018.  https://blogs.helsinki.fi/milenane/2018/03/19/kurssikerta-6-pisteaineisto-maanjaristyksina/
  • Sirola, Eveliina. 2018. Pakkassäässä reippailua ja pedagogisia karttasarjoja. Viitattu 30.3.2018.  https://blogs.helsinki.fi/evsirola/2018/02/26/kurssikerta-6-pakkassaassa-reippailua-ja-pedagogisia-karttasarjoja/

Tarvetta toistoille!

Tiedättekö mitä ei halua kuulla, kun palaa takaisin kotiin lomalta? Että “tämä oli juuri se kerta, jolta ei olisi kannattanut olla poissa”. No, nyt kävi kuitenkin niin, että juuri siltä kerralta olin poissa. Haluan vielä mainita olleeni Miamissa. Koska loma oli huikea. Liitän tähän vielä muutaman kuvan. Ihan vain koska voin. Ja koska tähän postaukseen ei muuten tule kuvia. Vähän väriä siis 😉

Kuva 1. Rise and shine
Kuva 2. Käytiin myös Key Westillä. Oli kuumaa, kaunista ja rommia.

Asiaan, tiedetään. Kaivoin extratunnilla koneeni tiedostoista esiin edellisellä kerralla tallentamani rasterikartan Pornaisista, johon olin jo ehtinyt merkitä tiet ja rakennukset. Ajattelin, että eiköhän tämäkin ratkaista samalla energialla kuin nuo edelliset tehtävät! Ja niin siinä tällä kertaa myös osaltaan kävikin. Aluksi.

Olin siis valmis aloittamaan bufferoinnin. Pidän sanasta bufferointi. Se on jotenkin mukava sana, sellainen pehmeä ja pyöreä. No mutta, asiaan siis. Saatan jonkun kerran tämän(kin) postauksen aikana poiketa polulta. Ensimmäisenä oli ilo huomata, että ohjeet olivat tarkat. Kyse oli siis selkeästi ensimmäisestä ohjeistuksesta ja bufferoinnin alkeita ei tarvinnut itsekseen QGISsin syövereistä etsiä. Mahtavaa! Oikeasti ymmärrän myös sen, että ohjeet eivät voi kerta toisensa jälkeen toistaa samoja asioita, vaan tarkoitus on oppia ja oivaltaa itse. Ja kuten lisätehtävien kohdalla huomasin, ohjeet eivät enää olleetkaan tarkat, vaan nimenomaan oli tarkoitus oppia ja oivaltaa itse.

Extrakurssikerralla oli rauhallisempaa kuin meidän normaalilla kurssikerralla, joten pystyin keskittymään ohjeiden lukemiseen. Ja sainkin sitten tehtyä ohjeiden avulla kohteiden ympärille vyöhykkeen, jonka avulla pystyin laskemaan vyöhykkeen sisällä olevat talot ja niissä asuvat asukkaat. Olinpa onnellinen!

Tämän kertaisessa ohjeistuksessa lukee, että blogissa olisi oikeiden vastausten sijaan tärkeämpää osoittaa, että on ymmärtänyt sen, mitä on tehnyt… No, voin ihan rehellisesti myöntää, että minulle ei todellakaan riitä yksi kerta näiden tehtävien parissa, jotta ymmärtäisin mitä olen tehnyt. Ensimmäisellä kerralla joko seuraan apinana perässä tai tavaan ohjeita ja teen sen hetkisen ymmärrykseni mukaan. Yleensä ymmärrykseni ei riitä suorittamaan tehtäviä loppuun. Täytyy siis sanoa, että tällaisesta extrakerrasta, jonka itselleni otin, oli todella paljon hyötyä. Mieleeni tulikin nyt, että olisi ehkä ollut hyvä käydä jollain viikoilla, tai vaikka jokaisella, kahdella tunnilla. Että ensimmäisellä tunnilla olisi kuullut asioista, seurannut perässä ja tehnyt sen mitä pystyy ja toisella kerralla olisi sitten ehkä jo ymmärtänyt jotain. Koska jotain toki olen näiden viikkojen aikana ymmärtänyt. Mutta onhan tämä nyt melkoista suossa tarpomista ollut. Ja olen kyllä yrittänyt asennoitua oikein. Koska ymmärrän, että siitä olisi minulle erinomaisen paljon hyötyä, jos nämä oppisin.

Mitäkö sitten opin bufferoinnista? No sen, että tuon ensimmäisen onnistumisen jälkeen, kaikki ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Hain hiukan vertaistukea ja huomasin, että monella muullakin oli ollut ongelmia näiden tehtävien parissa. Kia valitettelee blogissaan QGISin kaatumisella ja ongelmilla saada aikaan karttaa, oh’ I feel you! Hänen bloginsa kautta käväisin Tuulin blogissa ja samoissa fiiliksissä mennään. Tuuli oli saanut aikaan hienon kartan, josta pystyy tarkastelemaan Malmin lentokentästä 2 kilometrin säteellä asuvien ihmisten määrää. Tuulikaan ei ollut saanut tarkkoja määriä laskettua, mutta mielestäni kartta on silti hieno! Siitä näkee miten aluetta on varmasti yritetty aikoinaan pitää vähemmän asuttuna, mutta asukasmäärän lisääntyessä paineet rakentamiselle ovat olleet kovat ja nyt jo hyvin lähellä lentokenttää asuu paljon ihmisiä! Tästähän pääsisi helposti aiheeseen pitäisikö Malmin lentokenttä säilyttää, vai ei, mutta se lienee jonkun toisen blogin aiheita.

Tällä kerralla mieleeni muistui sanonta, että tarvitaan 10 000 toistoa, jotta jostakin asiasta tulee automaattista. Että opit sen kunnolla. No täytynee hakata tätä QGISiä vielä muutama tunti…

-Satu

Lähteet:

  • Kivisilta, Kia. 2018. Kerta 5. ja taisteluiden taistelu. Viitattu 16.3.2018. https://blogs.helsinki.fi/kiakivis/2018/03/02/kerta-5-ja-taisteluiden-taistelu/
  • Lahin, Tuuli. 2018. Itsenäistehtävät ovat liikaa QGIS:lle. Viitattu 16.3.2018. https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/2018/02/19/kerta-5-itsenaistehtavat-ovat-liikaa-qgislle/

Kuulosuojaimet ja rauhoittavia, kiitos!

Minulla on tarkkaavaisuushäiriö. Keskittymisvaikeuksia. Kuulen häiriöäänet, mutta en oleellisia asioita. En pysty lukemaan kuin täydessä hiljaisuudessa, jotta ymmärrän lukemani. Ongelma tulee esiin suurissa luentosaleissa, jos istun hiukankin taaempana. Se tulee esiin myös erityisen hyvin GIS tunneilla. Turhautumiseni on paikoitellen jo melko suurta. Keskittymisvaikeus aiheuttaa minussa levottomuutta, mikä lisää keskittymisvaikeutta ja aiheuttaa lisää taustahälyä. Kierre on siis valmis.

Joka kerta kuitenkin päätän yrittää.  Myös neljännellä GIS kerralla. Tarkoituksena oli laatia ruututeemakarttoja yhdistelemällä jälleen tietokantoja, tällä kertaa hieman eritavalla kuin viimeksi. Muistan, että jo tunnilla minulla oli ongelmia ohjelman kanssa. Mikään ei oikein onnistunut, mutta koska olin lähdössä seuraavana päivänä aamulennolla kohti Miamin aurinkoa, en antanut sen juurikaan häiritä. Tunnilta ei siis jäänyt mieleeni päällimmäisenä epäonnistunut fiilis, varsinkaan kun lopputunnin käytimme rasteriaineiston muokkaamiseen ja se oli mielestäni mukavaa ja pysyin ohjeistuksessa mukana. Mutta siitä ei nyt kuulu raportoida tänne blogiin. Se ei kuulu tämän kerran tehtäviin. Selvä. Olisikin mennyt turhan mukavasti.

Alan jo hieman kyllästyä kirjoittamaan siitä, miten mikään ei onnistu. Mutta eipä ole suurta muutosta ilmassa. Tämä kerta on mahdollisesti jopa pohjanoteeraus. Toki en vielä tiedä mitä seuraavassa tehtävässä pitää tehdä, joten mahdollisuus on joutua vielä syvemmälle. Ai miksi en tiedä? No koska olin siellä Miamissa. Aion mainita sen ainakin vähintään useasti. (Kuva 1.) Koska siellä oli kivaa. Mutta en ole siis edes avannut sen viikkoista tehtävänantoa. Luulen, että silloin valuvat jo krokotiilin kyneeleet. En tiennyt, että olisi suotavaa hankkia näppäimistön päälle vedenpitävä suoja QGIS tehtävien tekemisen ajaksi. Nyt tiedän.

Kuva 1. Kun toisaalla istutaan ikkunattomassa GIS – luokassa, toisaalla otetaan aurinkoa.

Joka tapauksessa. Avoimin mielin avasin neljännen kerran ohjeistuksen. Latasin tiedostot koneelleni, avasin QGIS ohjelman ja aloin hommiin. Sain luotua ruudukon. Hienoa, ajattelin. Aivan liian aikaisin. Seuraavaksi piti karsia ruudukossa olevaa tietoa, mutta Spatial Query työkalu jumittui kerta toisensa jälkeen. (Kuva 2.) Välillä sen ensimmäinen vaihe vielä toimi moitteetta, mutta seuraava kohta, jossa piti tallentaa uudet ruudut omaksi tasokseen, Spatial Query päätti lakata vastaamasta. (Kuva 3.) Noin 15 kertaa.

Kuva 2. Iltapäivän ensimmäiset vaikeudet.
Kuva 3. Vaikeudet jatkuivat. Spatial Query päätti olla vastaamatta minulle tänään. Kokonaan.

Ajattelin, että pienennän hiukan valitsemaani ruudukkoa, jotta voisin jättää tuon kohdan pois ja hypätä suoraan laskemaan dataa ruutuihin. Tässä kohtaa välihuomautuksena, että kyllä, tallensin ohjeiden mukaan ja suljin myös koko ohjelman useita kertoja, josko homma alkaisi toimimaan. Mutta ei, näin ei käynyt.

Tämän jälkeen oli kaksi erilaista vaihtoehtoa, millä saattoi laskea valittuihin ruutuihin dataa. Kokeilin molempia. Useasti. Joint attributes by location toiminnan kautta sain aikaan uuden tason, mutta tällä tasolla ei oikeastaan ollut mitään dataa. Sen visualisoiminen ei onnistunut, koska jos yritin tehdä sille mitään, se katosi. MMQGIS taas päätyi kerta toisensa jälkeen virheilmoituksiin. (Kuva 4.)

Kuva 4. MMQGIS ilmoitti minulle joka ikinen kerta jostain virheistä. Seurasin ohjeita, valitsin yhden tai useamman sarakkeen, aina tuli ilmoitus, että joku ei toimi.

Aikaa oli siis tässä kohtaa kulunut noin kolme tuntia. Liian vähän? Voi olla, mutta en tiedä mitä tehdä. Sehän se ongelma tässä onkin. Olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. En ymmärrä ohjelmaa millään tavalla ja en osaa lähteä ratkomaan sen aiheuttamia ongelmia. Tänään jo googletin, mutta en vain löytänyt vastausta ongelmiini. Haluaisin saada nämä tehtyä. Ei tässä nyt siitä ole kiinni, ettei kiinnostaisi. Enemmän kuin mielelläni tekisin nämä ja haluaisin oppia, mutta nämä eivät kerta toisensa jälkeen onnistu. Ymmärrän toki, että vika on minussa, mutta en vain tiedä mitä tehdä.

Kävin lukemassa ja katsomassa Eemilin blogista miten hienosti tämänkin olisi voinut saada tehtyä. Siitä ei silti ollut tässä kohtaa apua omaan tekemiseeni.

Palasin tämänkin tehtävän pariin viimeisellä viikolla extrakurssikerrallani, jotta homma ei nyt jäisi aivan näin vaiheeseen. Jos kahden edellisen tehtävän korjaaminen sujui hyvin, tämän kanssa oli edelleen ongelmia. En edelleenkään ymmärtänyt mitä pitää tehdä. Mutta kuten arvata saattaa, kyse todella oli juurikin siitä, että minä vain en ymmärtänyt. Spatial Query kuulemma jatkaa laskemista “taustalla” vaikka näyttääkin ettei se “vastaisi”. Pääsin siis yhden askeleen eteenpäin. Seuraavassa kohdassa, johon kotona jumituin noin tunniksi, minulle selvisi, että varsinainen laskutoimitus oli jo tehty valmiiksi ja ikkunan saattoi vain sulkea! Kätevää! Tätähän en tiennyt kotona. Olin aloittanut laskutoimituksen aina alusta ja ohjelma oli jumittunut. Tähän asti homma siis sujui ja tämän jälkeen sain myös yhdistettyä Joints attributes by location – toiminnalla dataa toisiinsa. Halusin tietää kouluikäisten määrän erialueilla. Ruutuaineistosta tuli valtava ja tässä kohtaa en taas oikein tiennyt mitä tehdä. Enkä kehdannut enää kysyä. Leikkasin siis aineistoista kantakaupungin alueen erikseen ja tein esityksen kantakaupungin alueella asuvista kouluikäisistä. (Kuva 5.)

Kuva 5. Ruutukartalla on esitetty kouluikäisten määrä alueella.

Kartan legendaa olisi voinut määrien osalta vielä tarkentaa, nyt luvuissa on turhia nollia mukana. Karttaa olisi voinut myös selkeyttää lisäämällä muutamia paikannimiä karttaan. Helsinkiä yhtään tuntevien on toki helppo alueet tuostakin hahmottaa, mutta hyvässä kartassa luonnollisesti kerrotaan mitä aluetta siinä kuvataan. Jokatapauksessa kartan perusteella kantakaupungissa asuu vähemmän kouluikäisiä lapsia, kuin kantakaupungin ulkopuolella. Erityisesti 2000 – luvun alussa lapsiperheet muuttivat pois kantakaupungista, mutta tutkimusten mukaan viime vuosina lapsien määrä kantakaupungin alueella on jälleen kasvanut. 2000 – luvun tilanteesta kerrottiin myös Helsingin Sanomissa vuonna 2001; väestömäärä nousi Helsingissä, mutta lapsiperheet vähenivät. 40 vuodessa lapsiperheiden määrä kantakaupungin alueella oli vähentynyt yli puolella. Vuodesta 2008 eteenpäin lapsiperheiden määrä on jälleen noussut merkittävästi kantakaupungin alueella.

-Satu

Lähteet:

  • Becker, Eemil. 2018. Viitattu 28.2.2018. Ruutuja http://blogs.helsinki.fi/beemil/
  • Missä Helsingin lapset asuvat? Helsingin Sanomat. 2001. Viitattu 15.3.2018. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000003941843.html
  • Kantakaupungissa asuu tyytyväisiä lapsiperheitä, Kvartti 2016. Viitattu 15.3.2018. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/kantakaupungissa-asuu-tyytyvaisia-lapsiperheita

Ympäröi itsesi hyvillä tyypeillä!

Tällä kerralla minulla kävi tuuri. Aada, joka osaa aina lähtökohtaisesti kaiken, istui vierelläni. Toisella puolellani istui Lotta, josta saan energiaa omaan tekemiseeni. Joten sanoisin, että olin ympäröinyt itseni optimaalisesti. Uskon, että tästä oli hyötyä.

Kurssikerta alkoi Afrikan kartan parissa. Yhdistelimme eri tietokantoja kartalta toisiinsa, tämä tietokantojen yhdistäminen olikin tämän kurssikerran “juttu”  ja saimme aikaan mielenkiintoisia ja informaativisia karttoja, joiden pohjalta olisi voinut analysoida muun muassa konfliktien syntymistä Afrikan alueella. Nimenomaan olisi, sillä jäljelle jäi vain muutama piste QGIS näyttöön. Kaikki muu hävisi. Lotan blogista voi käydä kurkkaamassa miltä kartta näytti, ennen täydellistä tuhoutumista. Omastani en ehtinyt ottamaan ruutukaappausta. Mutta tällä kertaa QGIS ei ryppyillyt siis vain minulle. Vaan meille kaikille. Tietysti osa meistä korjasi tilanteen ja Antin blogissa on söpöjen karttojen lisäksi hyvää pohdintaa karttojen informaatiosta. Antti toteaakin blogissaan, että näiden karttojen tarjoaman informaation valossa ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä kaivosten ja konfliktien välille, mutta timanttikaivosalueilla konfliktien määrä on kuitenkin suurempi.

Mutta heti tämän jälkeen hommahan alkoi sujumaan. Koropleettikartta Suomen valuma – alueista tuli valmiiksi. Olin jo kovin tyytyväinen tuotokseeni, kunnes Aada huomautti, että olisi hyvä hiukan muokata kartan värejä. Joten käskystä tietysti häntä tottelin. Ja kyllähän se kartta näyttää paremmalta, kun vesistöt ovat sinisen sävyiset ja muut värit ja sävyt ovat sovitettu siihen, mitä kartta esittää.  Tietysti loppujen lopuksi pilasin koko kartan, mutta siitä tuonnempana.

Koska tuon edellisen kerran tehtävän kanssa oli niin uskomaton määrä ongelmia,  jäi tietysti tämänkin tehtävän viimeistely kesken. En pidä siitä, että tekisin jotain, ennen kuin olen saanut edelliset tehtävät valmiiksi. Olisi varmasti syytä opetella hiukan joustamaan, saattaisi helpottaa omaa elämää.

Kuva 1. Valuma – alueet ja järvisyys.

Tänään siis vielä viimeistelin karttaan nuo pylväsdiagrammit. Tietysti se aiheutti hermostumista, koska tarkan ohjeistuksen sijaan, neuvottiin tutustumaan miten pylväsdiagrammin saa tehtyä! No sellainenhan nyt ei minulta onnistu. Pää menee jumiin. Pitäisi olla ohjeet! No kuten kuvasta näkyy, sain ne sitten kuitenkin kartalle.

Kartassa näkyy myös erivärisinä alueina valuma – alueiden tulvaherkkyys. Mitä tummempi alue, sitä tulvaherkempi se on. Tummimmat alueet löytyvät luonnollisesti Pohjaanmaan rannikkoseudulta. Pienenä moitteena toki  mainitsen, nyt kun tuota karttaani tarkemmin tutkin, että olisi pitänyt hiukan säätää tuon pylväsdiagrammin pylväiden väriä. Nehän on nyt niin tummat, että peittävät alleen tuon koropleettikartan informaation. Nämä ovat niitä hetkiä, kun minun pitäisi vain hetki hengittää. Mutta kun hermo on jo mennyt, en jaksa juurikaan miettiä miltä lopputulos näyttää. Päätän vain, että nyt se on valmis. Ja tuo on nyt sitä, mitä saa, kun toimii, kuten minä.

Pylväsdiagrammi kertoo siis alueiden järvisyyden. Saadakseen aikaan tuollaisen diagrammin piti jälleen yhdistellä tietokantoja. Olin onneksi tehnyt sen jo tunnilla, joten tälle päivälle jäi vain tuo visualisointi. Mitä pidempi pylväs, sitä enemmän alueella on järviä. Pisimmät pylväät sijaitsevat luonnollisesti Järvi – Suomen alueella.

Mutta se siitä. Koska olen edelleen pahasti jäljessä, yritän kuroa hommia kiinni. Joten seuraavan kartan pariin!

Päätin kuitenkin vielä myöhemmin hiukan muokata karttaa ja korjata virheeni. Innostuin niin kovin, kun sain tuon toisen tunnin kartan oikeanlaiseksi. Joten päätin noudattaa annettuja ohjeita ja tutustuin diagrammien tekemiseen. Ja eihän se nyt vaikeaa ollut. (Kuva 2.) Muokkasin pylväiden läpinäkyvyyttä ja pituutta ja nyt kartasta on helpompi hahmottaa esitettävät asiat, kun siitä ei näy pelkästään tummansinisiä pylväitä.

Kuva 2. Karttaa on muokattu selkeämmäksi, alueet on helpompi hahmottaa ja myös tulva – alueet näkyvät pylväsdiagrammien lisäksi.

-Satu

Lähteet:

  • Mallinen, Lotta. 2018. Viitattu 26.2.2018. Kollektiivinen vastoinkäyminen https://blogs.helsinki.fi/lotmalli/2018/02/07/kollektiivinen-vastoinkayminen/
  • Nevalainen, Antti. 2018. Viitattu 26.2.2018. Afrikka, some, valuma – alueet ja pinkit kartat https://blogs.helsinki.fi/nean/2018/02/12/afrikka-some-valuma-alueet-ja-pinkit-kartat/

Luovuttamista, epätoivoa ja onnistumista!

Myönnän, että saan energiaa uusista aluista. Innostun. Näen mahdollisuuksia, mutta välillä todellisuus saattaa hiukan hämärtyä. Ensimmäisellä GIS tunnilla taisi käydä näin. Erityisesti todellisuuden hämärtymisen suhteen. Onneksi tammikuu toi loppuaan kohti realismin myös minun elämääni.

Koska tunnista on vierähtänyt jo noin kuukauden verran, myönnän myös, etten ihan kaikkea muista, mutta voin sitäkin kirkkaammin kuvailla kaikki oppimiseni vaiheet myöhemmältä ajalta tämän kertaisen tehtävän parissa. Niitähän riittää. Erityisen kirkkaasti muistan kuitenkin sen, että Arttu poistui kesken tunnin. Oli kuulemma joku kokous… No, se kuitenkin toimi minulle selkeänä hetkenä jolloin ymmärsin, että osaan todellakin tehdä tehtäviä vain, ja ainoastaan, seuraamalla apinana perässä. Kun tuli aika kyetä lukemaan ohjeita ja tekemään sen pohjalta itsenäisesti, se nyt vaan ei enää onnistunut. Totaalinen hermoromahdus. Tähän toki liittyy vahvasti keskittymishäiriöni, mutta palataan siihen toisella kertaa.

Yritin palata tehtävän pariin jo heti noin viikon päästä, kun pöly oli hiukan laskeutunut. Turhautumiseni oli kuitenkin aivan yhtä käsin kosketeltava. Luin ohjeita ja seurasin niitä kohta kohdalta. Silti mikään ei onnistunut. Sain laskettua Suomen kunnille pinta – alat Lambertin projektioon, mutta mistään hinnasta QGIS ei suostunut laskemaan minulle pinta – aloja samoille kunnille käyttäessäni Mercatorin projektiota. Yritin. Ihan oikeasti. Mutta luovutin.

Yhtäkkiä viime viikolla huomasin, että periodihan alkaa vetelemään ihan viimeisiään. Miten tässä näin kävi? Siksi tässä näin kävi, koska tämä oli minulle todella vaikeaa. Ja koska näytän olevan luovuttaja. Mutta päätin, että jotain on tehtävä ja sovin Aadan kanssa QGIS treffit. Hän lupasi minua auttaa, tähän kohtaan jotain tuhat sydäntä, ja ajattelimme, että yhdessä tsemppaamme toisiamme ennennäkemättömiin suorituksiin. Eli palautamme myöhässä olevia tehtäviämme.

Aloitin siis tänään siitä mihin jäin. Eli aloitin alusta. Tällä kertaa sain tallennettua sekä Lambertin projektion pinta – alat, että Mercatorin projektion pinta – alat. Ohjeita seuraten osasin myös tehdä laskukaavan, jolla vertailin pinta – alojen prosentuaalista eroa näiden kahden projektion välillä. Tässä kohtaa tekemiseni tyssäsi tällä kertaa. Pinta – alat ovat lähes samat. Eihän se ole mahdollista! Kartat ovat aivan erinäköiset, Mercatorissa sille tyypilliseen tapaan pohjoinen on huomattavasti suurempi pinta – alaltaan kuin etelä. Silti pinta – alat ovat lähes samat. Laskin molemmat uudestaan. Noin kymmenen kertaa. Avasin ja suljin ja tallensin tiedostoni toiset kymmenen kertaa. Mikään ei auttanut. Mitään ei tapahtunut. Kaiken huipuksi jostain syystä prosentuaalisessa vertailussa Utsjoen kunnan pinta – alassa on vähemmän eroa kahden projektion välillä, kuin esimerkiksi Rovaniemen. (Kuva 1.) Tietysti tajusin, että joku tässä nyt mättää. Kävin katsomassa Roopen blogin, koska tiesin, että siellä on varmasti oivallinen esimerkki siitä, miltä kartan pitäisi näyttää. Tässä kohtaa vielä hetken aikaa uskoin itseeni, ajattelin, että aloitan alusta ja teen kaiken uudestaan. Takuulla saan aikaan tuollaisen hienon, oikeanlaisen, kartan. Ja tein kaiken uudestaa. Ja tulokset olivat jälleen samat. Tähän kohtaan muutama kirosana. Ja kyynel.

Kuva 1. Mercatorin ja Lambertin projektioiden välinen prosentuaalinen vääristymä.

Tekemieni QGIS laskemien pohjalta totean siis, että Mercatorin projektiossa Utsjoen kunnalla on prosentuaalisesti vähemmän eroa pinta – alassa verrattaessa sitä Lambertin projektioon, kuin esimerkiksi Rovaniemellä. Tämän ei tietenkään pidä todellisuudessa mitenkään paikkaansa, mutta koska en saa mitään muuta tulosta, minun on nyt tyydyttävä tähän. Myöskään Aada ei osannut minua enempää neuvoa, koska oli jo moneen kertaan kanssasi katsonut, että teen kaiken ohjeen mukaan. Hän toki sai tehtyä kartan oikein. Mutta silti minä en saanut. Oppimisesta en tiedä, mutta tiedän nyt miten prosentuaalinen ero lasketaan. Tiedän myös miten QGISsä tehdään laskutoimituksia. Ne minä opin.

Tehdessäni lähtöä kotiin, törmäsin Arttuun. Tietysti vuodatin kaikki ongelmani, lähinnä toki QGISiä koskevat, hänelle ja hän totesi, että ongelma lienee siinä, että minulla on “properties” välilehdellä edelleen väärä projektio. Vaikka kuinka olenkin kymmeneen kertaan vaihtanut projektion ohjelman oikeasta alakulmasta. QGIS päivittää “lennossa” projektion vastaamaan aina samaa, mitä edellisissäkin laskutoimituksissa on käytetty (tai jotain tämän tapaista) ja siksi pinta-alat eivät eroa juurikaan toisistaan. Kurssin viimeisellä viikolla tungin mukaan toisen ryhmän tunnille, jotta saisin hiukan ylimääräistä apua keskeneräisiin tehtäviini. Ajattelin näin säästäväni myös kyyneliäni myöhempiä kurssejani varten.

Ja kas. Opin miten ominaisuus -välilehdeltä löytyy yleisistä tiedoista projektio ja kuinka se vaihdetaan Mercatoriksi. Ja perään toinen kas, yhtäkkiä sain tehtyä kartan, joka näyttää oikeanlaiselta ja esittää miten valtavat prosentuaaliset erot näiden kahden projektoiden välillä on alueiden pinta – aloissa. (Kuva 2.)

Kuva 2. Onnitunut kuva! Prosentuaaliset erot pinta – aloissa ovat valtavat, jo etelässä erot ovat yli 200%, ja nousevat kohti pohjoista.

-Satu

Lähteet:

  • Heinonen Roope. 2018. Viitattu 26.2.2018. Vääristynyt todellisuus. https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/25/22-01-2018/

Cookies eli miten QGissistä tuli kuukauden hulvattomin juttu!

Aina on aikaa pienelle välikevennykselle kaiken ahertamisen ohessa. Opiskelussahan parasta on uudet ystävät ja onhan se huikean hienoa, kun pitkän, ja hänen kohdallaan omatoimisesti vielä hieman pidennetyn, joululoman jälkeen ystävä istahtaa reippaana ja ennakkoluulottomana viereesi geoinformatiikan luennolle ja kysyy,

“Mikä sen ohjelman nimi on?”

“QGis”, vastaan. Mielestäni artikuloin ihan kohtuullisesti. Väitän, etten ainakaan tahallisesti yrittänyt johdattaa häntä harhaan.

Noin kolmenkymmenen sekunnin kuluttua katsahdan hänen koneensa ruudulle ja meinaan kuolla nauruun.

Kuva 1. Cookies. Tai QGis. Se on ihan, että miten sen haluaa kuulla.

No mitä muuta entinen leipuri kirjoittaa koneensa hakukenttään kuin Cookies?

Kiitos Lotta. Olet ihana <3

-Satu

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

No siinäpä heti alkuun elämäni motto. Myöhästyminen on ollut osa minua aina ja viimeiset, melko suuretkin, muutokset elämässäni ovat saattaneet karsia joitakin aiemmin elämääni merkittävästi vaikeuttaneita piirteitä pois, mutta tämä pitää pintansa. Olen myöhässä. Aina. Tapanani onkin ollut sanoa, että “I’m always late but worth the wait”, mutta rehellisesti, tämän QGIS blogin suhteen en ehkä lähtisi tuota allekirjoittamaan…

Ensimmäisestä tammikuun puolenvälin luentokerrasta on vierähtänyt jo viikko, jos toinenkin, mutta onneksi minulla on timanttinen muisti. Toisaalta sanotaan, että aika kultaa muistot. En tiedä riittääkö kaksi viikkoa varsinaisesti ajaksi, jossa muistot kultaantuvat, mutta muistan, että ensimmäisen luentokerran jälkeen lähdin tunnilta itsevarmana siitä, että tämän minä opin. Tuntui niin helpolta. Kaksi viikkoa riittää siis ainakin itsetunnon täydelliseen tuhoutumiseen. Ja nyt kun tuota silloin aikaansaatua karttaa katselee, on tilanne todella ollut, kuten kaikilla aloittelijoilla useimmiten, eli luulot ovat ovat olleet taitoja huomattavasti suuremmat. Mutta ennen kuin vuodatan tänne kyyneliä, haluan kertoa erään neljän tunnin mittaisen menestystarinan.

Kyse oli siis ensimmäisestä kerrasta QGIS ohjelman kanssa. Ekat kerrat harvemmin kestävät noin montaa tuntia, saati saavat aikaan voimakasta itsetunnon kasvamista, mutta QGIS oli erilainen. Alkutunnista kertailimme paikkatiedon perusteita, mutta sen jälkeen hommat lähtivät käyntiin QGISin kanssa. Lopputuloksena syntyi kartta Itämeren alueen typpipäästöistä (Kuva 1).

Kuva 1. Itämeren rannikkovaltioiden typpipäästöt. Hyvät värit eivät tällä kertaa aivan riitä korvaamaan informaation aiheuttamaa hämmennystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuntihan oli juuri sellainen, mitä sen tietysti oli siinä kohtaa pakkokin olla ja kuten tulen myöhemmin huomaamaan, ihan näin mukavasti ei valitettavasti mennä koko talvea. Oletusarvo ilmeisesti on, että meistä tulisi itsenäisiä. Mutta olihan se nyt mukavaa, kun oikeastaan ei tarvinnut kuin seurata ja tehdä apinana perässä. Jostain syystä sillä ensimmäisellä kerralla QGIS myös halusi toimia kanssani yhteistyössä. Se ei kaatunut tai muuten kiukutellut, vaan teki kaiken, mitä minä pyysin, heti sen jälkeen Arttu oli kertonut, miten se tehdään. Kaikki voivat varmasti jo tässä kohtaa päätellä miksi tuntui hommat niin helpolta… Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin kuvittelin olevani lähes luonnonlahjakkuus. Se johtui ehkä siitä, että osasin muutaman kerran neuvoa vierustovereitani. No ainakin todistettavasti kerrankin kuuntelin tarkkaavaisesti ja seurasin ohjeita. Mutta myönnän myös rehellisesti, että juuri muuta kuin se, miten ohjelma avataan,ei tainnut ensimmäisen kerran jäljiltä jäädä syvämuistiin.

Myönnän myös tässä kohtaa, että olen käynyt hieman virkistämässä muistiani ahkerien ja aikataulussa tehtäviään tekevien luokkatoverieni blogeissa. Johtuen siitä, että oma karttani aiheutti minulle lähinnä hämmennystä. Visuaalisesti kartta on toki ihan kohtuullisesti onnistunut; sävyt kulkevat kivasti tummasta vaaleaan ja muut valtiot erottuvat omana värinään. Toki hieman hämmentävä on tuo valtioiden rajavärinä käyttämäni neonkeltainen. Ehkä siinä kohtaa oli jo kiire kotiin. Itämeren syvyyskäyrät näkyvät ihan hyvin ja ovat myös legendassa selkeät. Siihenpä se sitten jääkin. Toki legendan avulla voi päätellä, että valtioiden värisävy tummenee typpipäästöjen kasvaessa. Mutta mitä nuo päästömäärät ovat? Millilitroja, prosentteja, gallonia vai täysperävaunurekallisia? No, siitähän nyt kukaan ei ota selvää ainakaan tuosta minun tekemästäni kartasta. Joten siitä pieni miinus. Onneksi Vivi Tarkan blogia lukiessa huomasin, että  hän oli onnistunut tekemään huomattavasti informatiivisemman legendan omaan karttaansa ja päättelin, että myös minun kartassani olevat luvut, joihin on vielä jostain syystä eksynyt hieman ylimääräisiä nollia perään, ovat prosenttiosuuksia Itämereen valuvista typpipäästöistä.

Voimme siis havaita, surkeasta legendasta huolimatta, että Puola on itämeren alueen typpipäästöjen suurin tuottaja. Teollisuusvetoisen taloutensa ollessa siihen varmasti merkittävin syypää. Jotenkin yllätyin, että Ruotsi ja Venäjä tuottavat typpipäästöjä saman verran, mutta Maiju Karhun blogia lukiessani tajusin vasta ajatella, miten suuri ero maiden rantaviivan pituudessa on. Tämä tuo päästömääriin hieman suhteellisuutta, jolloin toki Venäjän suhteellinen osuus kasvaa, kun rantaviivaan nähden päästöt ovat suuret. Huomioitavaa on myös Viron osuus päästöihin, joka on alueen pienin, Latvian ollessa naapurivaltiona Suomen kanssa samoissa lukemissa.

Vivi Tarkan blogia lukiessani eksyin myös hänen lähteenään toimineelle Itämeren oppimispolku -sivustolle. Harhautuminen sivustolle viivästytti jälleen tämän blogitekstin julkaisua, mutta oli erittäin informatiivinen ja mielenkiintoinen. Vahva suositus siis kyseiselle sivustolle, linkkaan sen myös tuohon alle. Mutta eiköhän tämä ollut tässä. Seuraavaksi viime viikon blogitekstin pariin!

-Satu

Lähteet:

  • Tarkka, Vivi. 2018. Viitattu 2.2.2018. QGIS ja ensimmäinen kerta https://blogs.helsinki.fi/vivitark/
  • Karhu, Maiju. 2018. Viitattu 2.2.2018. Kurssikerta1 https://blogs.helsinki.fi/maikarhu/
  • Itämeren oppimispolku. Viitattu 2.2.2018. http://itamerenoppimispolku.fi/