Kuulosuojaimet ja rauhoittavia, kiitos!

Minulla on tarkkaavaisuushäiriö. Keskittymisvaikeuksia. Kuulen häiriöäänet, mutta en oleellisia asioita. En pysty lukemaan kuin täydessä hiljaisuudessa, jotta ymmärrän lukemani. Ongelma tulee esiin suurissa luentosaleissa, jos istun hiukankin taaempana. Se tulee esiin myös erityisen hyvin GIS tunneilla. Turhautumiseni on paikoitellen jo melko suurta. Keskittymisvaikeus aiheuttaa minussa levottomuutta, mikä lisää keskittymisvaikeutta ja aiheuttaa lisää taustahälyä. Kierre on siis valmis.

Joka kerta kuitenkin päätän yrittää.  Myös neljännellä GIS kerralla. Tarkoituksena oli laatia ruututeemakarttoja yhdistelemällä jälleen tietokantoja, tällä kertaa hieman eritavalla kuin viimeksi. Muistan, että jo tunnilla minulla oli ongelmia ohjelman kanssa. Mikään ei oikein onnistunut, mutta koska olin lähdössä seuraavana päivänä aamulennolla kohti Miamin aurinkoa, en antanut sen juurikaan häiritä. Tunnilta ei siis jäänyt mieleeni päällimmäisenä epäonnistunut fiilis, varsinkaan kun lopputunnin käytimme rasteriaineiston muokkaamiseen ja se oli mielestäni mukavaa ja pysyin ohjeistuksessa mukana. Mutta siitä ei nyt kuulu raportoida tänne blogiin. Se ei kuulu tämän kerran tehtäviin. Selvä. Olisikin mennyt turhan mukavasti.

Alan jo hieman kyllästyä kirjoittamaan siitä, miten mikään ei onnistu. Mutta eipä ole suurta muutosta ilmassa. Tämä kerta on mahdollisesti jopa pohjanoteeraus. Toki en vielä tiedä mitä seuraavassa tehtävässä pitää tehdä, joten mahdollisuus on joutua vielä syvemmälle. Ai miksi en tiedä? No koska olin siellä Miamissa. Aion mainita sen ainakin vähintään useasti. (Kuva 1.) Koska siellä oli kivaa. Mutta en ole siis edes avannut sen viikkoista tehtävänantoa. Luulen, että silloin valuvat jo krokotiilin kyneeleet. En tiennyt, että olisi suotavaa hankkia näppäimistön päälle vedenpitävä suoja QGIS tehtävien tekemisen ajaksi. Nyt tiedän.

Kuva 1. Kun toisaalla istutaan ikkunattomassa GIS – luokassa, toisaalla otetaan aurinkoa.

Joka tapauksessa. Avoimin mielin avasin neljännen kerran ohjeistuksen. Latasin tiedostot koneelleni, avasin QGIS ohjelman ja aloin hommiin. Sain luotua ruudukon. Hienoa, ajattelin. Aivan liian aikaisin. Seuraavaksi piti karsia ruudukossa olevaa tietoa, mutta Spatial Query työkalu jumittui kerta toisensa jälkeen. (Kuva 2.) Välillä sen ensimmäinen vaihe vielä toimi moitteetta, mutta seuraava kohta, jossa piti tallentaa uudet ruudut omaksi tasokseen, Spatial Query päätti lakata vastaamasta. (Kuva 3.) Noin 15 kertaa.

Kuva 2. Iltapäivän ensimmäiset vaikeudet.
Kuva 3. Vaikeudet jatkuivat. Spatial Query päätti olla vastaamatta minulle tänään. Kokonaan.

Ajattelin, että pienennän hiukan valitsemaani ruudukkoa, jotta voisin jättää tuon kohdan pois ja hypätä suoraan laskemaan dataa ruutuihin. Tässä kohtaa välihuomautuksena, että kyllä, tallensin ohjeiden mukaan ja suljin myös koko ohjelman useita kertoja, josko homma alkaisi toimimaan. Mutta ei, näin ei käynyt.

Tämän jälkeen oli kaksi erilaista vaihtoehtoa, millä saattoi laskea valittuihin ruutuihin dataa. Kokeilin molempia. Useasti. Joint attributes by location toiminnan kautta sain aikaan uuden tason, mutta tällä tasolla ei oikeastaan ollut mitään dataa. Sen visualisoiminen ei onnistunut, koska jos yritin tehdä sille mitään, se katosi. MMQGIS taas päätyi kerta toisensa jälkeen virheilmoituksiin. (Kuva 4.)

Kuva 4. MMQGIS ilmoitti minulle joka ikinen kerta jostain virheistä. Seurasin ohjeita, valitsin yhden tai useamman sarakkeen, aina tuli ilmoitus, että joku ei toimi.

Aikaa oli siis tässä kohtaa kulunut noin kolme tuntia. Liian vähän? Voi olla, mutta en tiedä mitä tehdä. Sehän se ongelma tässä onkin. Olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. En ymmärrä ohjelmaa millään tavalla ja en osaa lähteä ratkomaan sen aiheuttamia ongelmia. Tänään jo googletin, mutta en vain löytänyt vastausta ongelmiini. Haluaisin saada nämä tehtyä. Ei tässä nyt siitä ole kiinni, ettei kiinnostaisi. Enemmän kuin mielelläni tekisin nämä ja haluaisin oppia, mutta nämä eivät kerta toisensa jälkeen onnistu. Ymmärrän toki, että vika on minussa, mutta en vain tiedä mitä tehdä.

Kävin lukemassa ja katsomassa Eemilin blogista miten hienosti tämänkin olisi voinut saada tehtyä. Siitä ei silti ollut tässä kohtaa apua omaan tekemiseeni.

Palasin tämänkin tehtävän pariin viimeisellä viikolla extrakurssikerrallani, jotta homma ei nyt jäisi aivan näin vaiheeseen. Jos kahden edellisen tehtävän korjaaminen sujui hyvin, tämän kanssa oli edelleen ongelmia. En edelleenkään ymmärtänyt mitä pitää tehdä. Mutta kuten arvata saattaa, kyse todella oli juurikin siitä, että minä vain en ymmärtänyt. Spatial Query kuulemma jatkaa laskemista “taustalla” vaikka näyttääkin ettei se “vastaisi”. Pääsin siis yhden askeleen eteenpäin. Seuraavassa kohdassa, johon kotona jumituin noin tunniksi, minulle selvisi, että varsinainen laskutoimitus oli jo tehty valmiiksi ja ikkunan saattoi vain sulkea! Kätevää! Tätähän en tiennyt kotona. Olin aloittanut laskutoimituksen aina alusta ja ohjelma oli jumittunut. Tähän asti homma siis sujui ja tämän jälkeen sain myös yhdistettyä Joints attributes by location – toiminnalla dataa toisiinsa. Halusin tietää kouluikäisten määrän erialueilla. Ruutuaineistosta tuli valtava ja tässä kohtaa en taas oikein tiennyt mitä tehdä. Enkä kehdannut enää kysyä. Leikkasin siis aineistoista kantakaupungin alueen erikseen ja tein esityksen kantakaupungin alueella asuvista kouluikäisistä. (Kuva 5.)

Kuva 5. Ruutukartalla on esitetty kouluikäisten määrä alueella.

Kartan legendaa olisi voinut määrien osalta vielä tarkentaa, nyt luvuissa on turhia nollia mukana. Karttaa olisi voinut myös selkeyttää lisäämällä muutamia paikannimiä karttaan. Helsinkiä yhtään tuntevien on toki helppo alueet tuostakin hahmottaa, mutta hyvässä kartassa luonnollisesti kerrotaan mitä aluetta siinä kuvataan. Jokatapauksessa kartan perusteella kantakaupungissa asuu vähemmän kouluikäisiä lapsia, kuin kantakaupungin ulkopuolella. Erityisesti 2000 – luvun alussa lapsiperheet muuttivat pois kantakaupungista, mutta tutkimusten mukaan viime vuosina lapsien määrä kantakaupungin alueella on jälleen kasvanut. 2000 – luvun tilanteesta kerrottiin myös Helsingin Sanomissa vuonna 2001; väestömäärä nousi Helsingissä, mutta lapsiperheet vähenivät. 40 vuodessa lapsiperheiden määrä kantakaupungin alueella oli vähentynyt yli puolella. Vuodesta 2008 eteenpäin lapsiperheiden määrä on jälleen noussut merkittävästi kantakaupungin alueella.

-Satu

Lähteet:

  • Becker, Eemil. 2018. Viitattu 28.2.2018. Ruutuja http://blogs.helsinki.fi/beemil/
  • Missä Helsingin lapset asuvat? Helsingin Sanomat. 2001. Viitattu 15.3.2018. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000003941843.html
  • Kantakaupungissa asuu tyytyväisiä lapsiperheitä, Kvartti 2016. Viitattu 15.3.2018. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/kantakaupungissa-asuu-tyytyvaisia-lapsiperheita

Ympäröi itsesi hyvillä tyypeillä!

Tällä kerralla minulla kävi tuuri. Aada, joka osaa aina lähtökohtaisesti kaiken, istui vierelläni. Toisella puolellani istui Lotta, josta saan energiaa omaan tekemiseeni. Joten sanoisin, että olin ympäröinyt itseni optimaalisesti. Uskon, että tästä oli hyötyä.

Kurssikerta alkoi Afrikan kartan parissa. Yhdistelimme eri tietokantoja kartalta toisiinsa, tämä tietokantojen yhdistäminen olikin tämän kurssikerran “juttu”  ja saimme aikaan mielenkiintoisia ja informaativisia karttoja, joiden pohjalta olisi voinut analysoida muun muassa konfliktien syntymistä Afrikan alueella. Nimenomaan olisi, sillä jäljelle jäi vain muutama piste QGIS näyttöön. Kaikki muu hävisi. Lotan blogista voi käydä kurkkaamassa miltä kartta näytti, ennen täydellistä tuhoutumista. Omastani en ehtinyt ottamaan ruutukaappausta. Mutta tällä kertaa QGIS ei ryppyillyt siis vain minulle. Vaan meille kaikille. Tietysti osa meistä korjasi tilanteen ja Antin blogissa on söpöjen karttojen lisäksi hyvää pohdintaa karttojen informaatiosta. Antti toteaakin blogissaan, että näiden karttojen tarjoaman informaation valossa ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä kaivosten ja konfliktien välille, mutta timanttikaivosalueilla konfliktien määrä on kuitenkin suurempi.

Mutta heti tämän jälkeen hommahan alkoi sujumaan. Koropleettikartta Suomen valuma – alueista tuli valmiiksi. Olin jo kovin tyytyväinen tuotokseeni, kunnes Aada huomautti, että olisi hyvä hiukan muokata kartan värejä. Joten käskystä tietysti häntä tottelin. Ja kyllähän se kartta näyttää paremmalta, kun vesistöt ovat sinisen sävyiset ja muut värit ja sävyt ovat sovitettu siihen, mitä kartta esittää.  Tietysti loppujen lopuksi pilasin koko kartan, mutta siitä tuonnempana.

Koska tuon edellisen kerran tehtävän kanssa oli niin uskomaton määrä ongelmia,  jäi tietysti tämänkin tehtävän viimeistely kesken. En pidä siitä, että tekisin jotain, ennen kuin olen saanut edelliset tehtävät valmiiksi. Olisi varmasti syytä opetella hiukan joustamaan, saattaisi helpottaa omaa elämää.

Kuva 1. Valuma – alueet ja järvisyys.

Tänään siis vielä viimeistelin karttaan nuo pylväsdiagrammit. Tietysti se aiheutti hermostumista, koska tarkan ohjeistuksen sijaan, neuvottiin tutustumaan miten pylväsdiagrammin saa tehtyä! No sellainenhan nyt ei minulta onnistu. Pää menee jumiin. Pitäisi olla ohjeet! No kuten kuvasta näkyy, sain ne sitten kuitenkin kartalle.

Kartassa näkyy myös erivärisinä alueina valuma – alueiden tulvaherkkyys. Mitä tummempi alue, sitä tulvaherkempi se on. Tummimmat alueet löytyvät luonnollisesti Pohjaanmaan rannikkoseudulta. Pienenä moitteena toki  mainitsen, nyt kun tuota karttaani tarkemmin tutkin, että olisi pitänyt hiukan säätää tuon pylväsdiagrammin pylväiden väriä. Nehän on nyt niin tummat, että peittävät alleen tuon koropleettikartan informaation. Nämä ovat niitä hetkiä, kun minun pitäisi vain hetki hengittää. Mutta kun hermo on jo mennyt, en jaksa juurikaan miettiä miltä lopputulos näyttää. Päätän vain, että nyt se on valmis. Ja tuo on nyt sitä, mitä saa, kun toimii, kuten minä.

Pylväsdiagrammi kertoo siis alueiden järvisyyden. Saadakseen aikaan tuollaisen diagrammin piti jälleen yhdistellä tietokantoja. Olin onneksi tehnyt sen jo tunnilla, joten tälle päivälle jäi vain tuo visualisointi. Mitä pidempi pylväs, sitä enemmän alueella on järviä. Pisimmät pylväät sijaitsevat luonnollisesti Järvi – Suomen alueella.

Mutta se siitä. Koska olen edelleen pahasti jäljessä, yritän kuroa hommia kiinni. Joten seuraavan kartan pariin!

Päätin kuitenkin vielä myöhemmin hiukan muokata karttaa ja korjata virheeni. Innostuin niin kovin, kun sain tuon toisen tunnin kartan oikeanlaiseksi. Joten päätin noudattaa annettuja ohjeita ja tutustuin diagrammien tekemiseen. Ja eihän se nyt vaikeaa ollut. (Kuva 2.) Muokkasin pylväiden läpinäkyvyyttä ja pituutta ja nyt kartasta on helpompi hahmottaa esitettävät asiat, kun siitä ei näy pelkästään tummansinisiä pylväitä.

Kuva 2. Karttaa on muokattu selkeämmäksi, alueet on helpompi hahmottaa ja myös tulva – alueet näkyvät pylväsdiagrammien lisäksi.

-Satu

Lähteet:

  • Mallinen, Lotta. 2018. Viitattu 26.2.2018. Kollektiivinen vastoinkäyminen https://blogs.helsinki.fi/lotmalli/2018/02/07/kollektiivinen-vastoinkayminen/
  • Nevalainen, Antti. 2018. Viitattu 26.2.2018. Afrikka, some, valuma – alueet ja pinkit kartat https://blogs.helsinki.fi/nean/2018/02/12/afrikka-some-valuma-alueet-ja-pinkit-kartat/

Luovuttamista, epätoivoa ja onnistumista!

Myönnän, että saan energiaa uusista aluista. Innostun. Näen mahdollisuuksia, mutta välillä todellisuus saattaa hiukan hämärtyä. Ensimmäisellä GIS tunnilla taisi käydä näin. Erityisesti todellisuuden hämärtymisen suhteen. Onneksi tammikuu toi loppuaan kohti realismin myös minun elämääni.

Koska tunnista on vierähtänyt jo noin kuukauden verran, myönnän myös, etten ihan kaikkea muista, mutta voin sitäkin kirkkaammin kuvailla kaikki oppimiseni vaiheet myöhemmältä ajalta tämän kertaisen tehtävän parissa. Niitähän riittää. Erityisen kirkkaasti muistan kuitenkin sen, että Arttu poistui kesken tunnin. Oli kuulemma joku kokous… No, se kuitenkin toimi minulle selkeänä hetkenä jolloin ymmärsin, että osaan todellakin tehdä tehtäviä vain, ja ainoastaan, seuraamalla apinana perässä. Kun tuli aika kyetä lukemaan ohjeita ja tekemään sen pohjalta itsenäisesti, se nyt vaan ei enää onnistunut. Totaalinen hermoromahdus. Tähän toki liittyy vahvasti keskittymishäiriöni, mutta palataan siihen toisella kertaa.

Yritin palata tehtävän pariin jo heti noin viikon päästä, kun pöly oli hiukan laskeutunut. Turhautumiseni oli kuitenkin aivan yhtä käsin kosketeltava. Luin ohjeita ja seurasin niitä kohta kohdalta. Silti mikään ei onnistunut. Sain laskettua Suomen kunnille pinta – alat Lambertin projektioon, mutta mistään hinnasta QGIS ei suostunut laskemaan minulle pinta – aloja samoille kunnille käyttäessäni Mercatorin projektiota. Yritin. Ihan oikeasti. Mutta luovutin.

Yhtäkkiä viime viikolla huomasin, että periodihan alkaa vetelemään ihan viimeisiään. Miten tässä näin kävi? Siksi tässä näin kävi, koska tämä oli minulle todella vaikeaa. Ja koska näytän olevan luovuttaja. Mutta päätin, että jotain on tehtävä ja sovin Aadan kanssa QGIS treffit. Hän lupasi minua auttaa, tähän kohtaan jotain tuhat sydäntä, ja ajattelimme, että yhdessä tsemppaamme toisiamme ennennäkemättömiin suorituksiin. Eli palautamme myöhässä olevia tehtäviämme.

Aloitin siis tänään siitä mihin jäin. Eli aloitin alusta. Tällä kertaa sain tallennettua sekä Lambertin projektion pinta – alat, että Mercatorin projektion pinta – alat. Ohjeita seuraten osasin myös tehdä laskukaavan, jolla vertailin pinta – alojen prosentuaalista eroa näiden kahden projektion välillä. Tässä kohtaa tekemiseni tyssäsi tällä kertaa. Pinta – alat ovat lähes samat. Eihän se ole mahdollista! Kartat ovat aivan erinäköiset, Mercatorissa sille tyypilliseen tapaan pohjoinen on huomattavasti suurempi pinta – alaltaan kuin etelä. Silti pinta – alat ovat lähes samat. Laskin molemmat uudestaan. Noin kymmenen kertaa. Avasin ja suljin ja tallensin tiedostoni toiset kymmenen kertaa. Mikään ei auttanut. Mitään ei tapahtunut. Kaiken huipuksi jostain syystä prosentuaalisessa vertailussa Utsjoen kunnan pinta – alassa on vähemmän eroa kahden projektion välillä, kuin esimerkiksi Rovaniemen. (Kuva 1.) Tietysti tajusin, että joku tässä nyt mättää. Kävin katsomassa Roopen blogin, koska tiesin, että siellä on varmasti oivallinen esimerkki siitä, miltä kartan pitäisi näyttää. Tässä kohtaa vielä hetken aikaa uskoin itseeni, ajattelin, että aloitan alusta ja teen kaiken uudestaan. Takuulla saan aikaan tuollaisen hienon, oikeanlaisen, kartan. Ja tein kaiken uudestaa. Ja tulokset olivat jälleen samat. Tähän kohtaan muutama kirosana. Ja kyynel.

Kuva 1. Mercatorin ja Lambertin projektioiden välinen prosentuaalinen vääristymä.

Tekemieni QGIS laskemien pohjalta totean siis, että Mercatorin projektiossa Utsjoen kunnalla on prosentuaalisesti vähemmän eroa pinta – alassa verrattaessa sitä Lambertin projektioon, kuin esimerkiksi Rovaniemellä. Tämän ei tietenkään pidä todellisuudessa mitenkään paikkaansa, mutta koska en saa mitään muuta tulosta, minun on nyt tyydyttävä tähän. Myöskään Aada ei osannut minua enempää neuvoa, koska oli jo moneen kertaan kanssasi katsonut, että teen kaiken ohjeen mukaan. Hän toki sai tehtyä kartan oikein. Mutta silti minä en saanut. Oppimisesta en tiedä, mutta tiedän nyt miten prosentuaalinen ero lasketaan. Tiedän myös miten QGISsä tehdään laskutoimituksia. Ne minä opin.

Tehdessäni lähtöä kotiin, törmäsin Arttuun. Tietysti vuodatin kaikki ongelmani, lähinnä toki QGISiä koskevat, hänelle ja hän totesi, että ongelma lienee siinä, että minulla on “properties” välilehdellä edelleen väärä projektio. Vaikka kuinka olenkin kymmeneen kertaan vaihtanut projektion ohjelman oikeasta alakulmasta. QGIS päivittää “lennossa” projektion vastaamaan aina samaa, mitä edellisissäkin laskutoimituksissa on käytetty (tai jotain tämän tapaista) ja siksi pinta-alat eivät eroa juurikaan toisistaan. Kurssin viimeisellä viikolla tungin mukaan toisen ryhmän tunnille, jotta saisin hiukan ylimääräistä apua keskeneräisiin tehtäviini. Ajattelin näin säästäväni myös kyyneliäni myöhempiä kurssejani varten.

Ja kas. Opin miten ominaisuus -välilehdeltä löytyy yleisistä tiedoista projektio ja kuinka se vaihdetaan Mercatoriksi. Ja perään toinen kas, yhtäkkiä sain tehtyä kartan, joka näyttää oikeanlaiselta ja esittää miten valtavat prosentuaaliset erot näiden kahden projektoiden välillä on alueiden pinta – aloissa. (Kuva 2.)

Kuva 2. Onnitunut kuva! Prosentuaaliset erot pinta – aloissa ovat valtavat, jo etelässä erot ovat yli 200%, ja nousevat kohti pohjoista.

-Satu

Lähteet:

  • Heinonen Roope. 2018. Viitattu 26.2.2018. Vääristynyt todellisuus. https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/25/22-01-2018/

Cookies eli miten QGissistä tuli kuukauden hulvattomin juttu!

Aina on aikaa pienelle välikevennykselle kaiken ahertamisen ohessa. Opiskelussahan parasta on uudet ystävät ja onhan se huikean hienoa, kun pitkän, ja hänen kohdallaan omatoimisesti vielä hieman pidennetyn, joululoman jälkeen ystävä istahtaa reippaana ja ennakkoluulottomana viereesi geoinformatiikan luennolle ja kysyy,

“Mikä sen ohjelman nimi on?”

“QGis”, vastaan. Mielestäni artikuloin ihan kohtuullisesti. Väitän, etten ainakaan tahallisesti yrittänyt johdattaa häntä harhaan.

Noin kolmenkymmenen sekunnin kuluttua katsahdan hänen koneensa ruudulle ja meinaan kuolla nauruun.

Kuva 1. Cookies. Tai QGis. Se on ihan, että miten sen haluaa kuulla.

No mitä muuta entinen leipuri kirjoittaa koneensa hakukenttään kuin Cookies?

Kiitos Lotta. Olet ihana <3

-Satu

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

No siinäpä heti alkuun elämäni motto. Myöhästyminen on ollut osa minua aina ja viimeiset, melko suuretkin, muutokset elämässäni ovat saattaneet karsia joitakin aiemmin elämääni merkittävästi vaikeuttaneita piirteitä pois, mutta tämä pitää pintansa. Olen myöhässä. Aina. Tapanani onkin ollut sanoa, että “I’m always late but worth the wait”, mutta rehellisesti, tämän QGIS blogin suhteen en ehkä lähtisi tuota allekirjoittamaan…

Ensimmäisestä tammikuun puolenvälin luentokerrasta on vierähtänyt jo viikko, jos toinenkin, mutta onneksi minulla on timanttinen muisti. Toisaalta sanotaan, että aika kultaa muistot. En tiedä riittääkö kaksi viikkoa varsinaisesti ajaksi, jossa muistot kultaantuvat, mutta muistan, että ensimmäisen luentokerran jälkeen lähdin tunnilta itsevarmana siitä, että tämän minä opin. Tuntui niin helpolta. Kaksi viikkoa riittää siis ainakin itsetunnon täydelliseen tuhoutumiseen. Ja nyt kun tuota silloin aikaansaatua karttaa katselee, on tilanne todella ollut, kuten kaikilla aloittelijoilla useimmiten, eli luulot ovat ovat olleet taitoja huomattavasti suuremmat. Mutta ennen kuin vuodatan tänne kyyneliä, haluan kertoa erään neljän tunnin mittaisen menestystarinan.

Kyse oli siis ensimmäisestä kerrasta QGIS ohjelman kanssa. Ekat kerrat harvemmin kestävät noin montaa tuntia, saati saavat aikaan voimakasta itsetunnon kasvamista, mutta QGIS oli erilainen. Alkutunnista kertailimme paikkatiedon perusteita, mutta sen jälkeen hommat lähtivät käyntiin QGISin kanssa. Lopputuloksena syntyi kartta Itämeren alueen typpipäästöistä (Kuva 1).

Kuva 1. Itämeren rannikkovaltioiden typpipäästöt. Hyvät värit eivät tällä kertaa aivan riitä korvaamaan informaation aiheuttamaa hämmennystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuntihan oli juuri sellainen, mitä sen tietysti oli siinä kohtaa pakkokin olla ja kuten tulen myöhemmin huomaamaan, ihan näin mukavasti ei valitettavasti mennä koko talvea. Oletusarvo ilmeisesti on, että meistä tulisi itsenäisiä. Mutta olihan se nyt mukavaa, kun oikeastaan ei tarvinnut kuin seurata ja tehdä apinana perässä. Jostain syystä sillä ensimmäisellä kerralla QGIS myös halusi toimia kanssani yhteistyössä. Se ei kaatunut tai muuten kiukutellut, vaan teki kaiken, mitä minä pyysin, heti sen jälkeen Arttu oli kertonut, miten se tehdään. Kaikki voivat varmasti jo tässä kohtaa päätellä miksi tuntui hommat niin helpolta… Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin kuvittelin olevani lähes luonnonlahjakkuus. Se johtui ehkä siitä, että osasin muutaman kerran neuvoa vierustovereitani. No ainakin todistettavasti kerrankin kuuntelin tarkkaavaisesti ja seurasin ohjeita. Mutta myönnän myös rehellisesti, että juuri muuta kuin se, miten ohjelma avataan,ei tainnut ensimmäisen kerran jäljiltä jäädä syvämuistiin.

Myönnän myös tässä kohtaa, että olen käynyt hieman virkistämässä muistiani ahkerien ja aikataulussa tehtäviään tekevien luokkatoverieni blogeissa. Johtuen siitä, että oma karttani aiheutti minulle lähinnä hämmennystä. Visuaalisesti kartta on toki ihan kohtuullisesti onnistunut; sävyt kulkevat kivasti tummasta vaaleaan ja muut valtiot erottuvat omana värinään. Toki hieman hämmentävä on tuo valtioiden rajavärinä käyttämäni neonkeltainen. Ehkä siinä kohtaa oli jo kiire kotiin. Itämeren syvyyskäyrät näkyvät ihan hyvin ja ovat myös legendassa selkeät. Siihenpä se sitten jääkin. Toki legendan avulla voi päätellä, että valtioiden värisävy tummenee typpipäästöjen kasvaessa. Mutta mitä nuo päästömäärät ovat? Millilitroja, prosentteja, gallonia vai täysperävaunurekallisia? No, siitähän nyt kukaan ei ota selvää ainakaan tuosta minun tekemästäni kartasta. Joten siitä pieni miinus. Onneksi Vivi Tarkan blogia lukiessa huomasin, että  hän oli onnistunut tekemään huomattavasti informatiivisemman legendan omaan karttaansa ja päättelin, että myös minun kartassani olevat luvut, joihin on vielä jostain syystä eksynyt hieman ylimääräisiä nollia perään, ovat prosenttiosuuksia Itämereen valuvista typpipäästöistä.

Voimme siis havaita, surkeasta legendasta huolimatta, että Puola on itämeren alueen typpipäästöjen suurin tuottaja. Teollisuusvetoisen taloutensa ollessa siihen varmasti merkittävin syypää. Jotenkin yllätyin, että Ruotsi ja Venäjä tuottavat typpipäästöjä saman verran, mutta Maiju Karhun blogia lukiessani tajusin vasta ajatella, miten suuri ero maiden rantaviivan pituudessa on. Tämä tuo päästömääriin hieman suhteellisuutta, jolloin toki Venäjän suhteellinen osuus kasvaa, kun rantaviivaan nähden päästöt ovat suuret. Huomioitavaa on myös Viron osuus päästöihin, joka on alueen pienin, Latvian ollessa naapurivaltiona Suomen kanssa samoissa lukemissa.

Vivi Tarkan blogia lukiessani eksyin myös hänen lähteenään toimineelle Itämeren oppimispolku -sivustolle. Harhautuminen sivustolle viivästytti jälleen tämän blogitekstin julkaisua, mutta oli erittäin informatiivinen ja mielenkiintoinen. Vahva suositus siis kyseiselle sivustolle, linkkaan sen myös tuohon alle. Mutta eiköhän tämä ollut tässä. Seuraavaksi viime viikon blogitekstin pariin!

-Satu

Lähteet:

  • Tarkka, Vivi. 2018. Viitattu 2.2.2018. QGIS ja ensimmäinen kerta https://blogs.helsinki.fi/vivitark/
  • Karhu, Maiju. 2018. Viitattu 2.2.2018. Kurssikerta1 https://blogs.helsinki.fi/maikarhu/
  • Itämeren oppimispolku. Viitattu 2.2.2018. http://itamerenoppimispolku.fi/