Tähän vähän rumpujen pärinää! Huikeaa!
Kurssi ei missään nimessä ollut minulle helppo. Mutta tiedostan, että ehdottomasti tein siitä itselleni vielä vaikeamman, kuin mitä se oikeasti oli. Blogissa avaan paremmin syitä siihen. Parhaani silti yritin, ainakin suurimman osan aikaa ja turhautumisen laannuttua yritin aina uudestaan. Useampaakin tekelettäni myöhemmin myös korjailin. Mutta nyt annan olla. Näillä mennään!
Nyt pääsiäisen viettoon ja kohti kevättä!
-Satu
Viimeinen kurssikerta. Tämä kurssi onkin ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Onnistumisia, leveitä hymyjä, turhautumista, kyyneliä ja epätoivoa. Mutta sitähän sanotaan, että vastoinkäymisten kautta ihminen oppii. Ja olenkin oppinut paljon, sekä itsestäni ihmisenä, että oppijana, ja jopa QGISistä. Ja olen muistuttanut itseäni siitä, että olen tehnyt valtavan elämänmuutoksen, ison työn sen eteen ja tällä hetkellä minulla on jotain, mistä vuosi sitten vain haaveilin. Näillä on menty tämä talvi ja näin pitkäperjantaina, pääsiäisen, tuon kärsimysjuhlan kurjimpana päivänä, onkin hyvä yrittää saada tämä blogi valmiiksi!
Viimeisen kurssikerran aamuna istuin kahvilassa aamupalalla ja luin Artun blogia. En oikein ymmärtänyt, että mitä oli tarkoitus tehdä, mutta pitkällisen selailun ja pohdinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tehtävänannoista ensimmäinen olisi yksinkertaisempi ja sellainen, että saattaisin siitä selvitä. Joten laitoin Paitulin kautta tilaukseen kasan tiedostoja Tampereesta. Pakkasin laukkuni ja lähdin avoimin mielin tunnille.
No sitä avointa mieltä todella tarvittiin. Osasin jo ladata QGISiin Paitulista tilaamani tiedostot ja niitähän riitti. Päätin silti tilata vielä lisää dataa, koska silloin kun on aivan pihalla, on sentään hyvä jos on helkkaristi materiaalia, ajattelin. Sitten olinkin ongelmissa. Useiden minuuttien pohdinnan ja Lotalle esitettyjen “mitä meidän ihan oikeasti pitäisi tehdä?” kysymysten jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tuoda ilmi se, etten tajunnut mitään. No se tietysti auttoi. Sain ratakiskosta väännetyt ohjeet. Ja näin blondikin tajusi, että ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus visualisoida valittu alue parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ensimmäisenä täytyi tietysti poistaa suurin osa niistä lataamistani tiedostoista, jotta jäljelle jäi vain järkevää dataa ja vain Tampereelta. Sitten olisi varmasti ollut hyvä, jos päätään olisi nostanut maantieteen opiskelija, mutta sen sijaan sisäinen visualistini näki mahdollisuutensa ja taiteili muutaman mustavalkoisen sisustuskartan. Mietin, että näistähän tuli kivat! Mutta näin pitkäperjantaina, kun yritin niitä äskettäin tänne blogiin ladata, niin niitäpä ei niin vaan ladattukaan. Ovat tallentuneet .qpt tiedostoina. No mikäs helvetti se sellainen tiedosto on? Apuun riensi ystäväni Google. Löytyi huonosti käännettyjä sivustoja, joilla yritettiin kertoa täysin käsittämättömällä kielellä miten .qpt tiedostot aukaistaan. Latasin jopa yhden ohjelman. Mietin siinä ladatessa, että montakohan haittaohjelmaa täältä tulee kaupanpäälle… No, sitä en tiedä, mutta ainakaan .qpt tiedostojen avaamisessa kyseisestä ohjelmasta ei ollut tuon taivaallista apua. Tässä kohtaa lähestyin jo kaikkia nörttejä ystäviäni ja meidän fuksien yhteistä whatsapp -ryhmää, josko joku osaisi auttaa. Radiohiljaisuus. Ystäväni, jotka vastaavat minulle normaalisti minuuteissa, eivät vastanneet. Eivätkä ole vieläkään vastanneet.
Sitten avukseni riensi Lotta! Nyt taas tähänkin päivitykseen pitäisi laittaa jotain tuhat sydäntä. Hän löysi jotain, mitä minä en ollut löytänyt. Akateemisissa tiedonetsintätaidoissani on siis vielä kehitettävää. Sain linkin, jonka avulla ymmärsin, että QGIS avaa .qpt tiedostoja Print Composerin kautta. Mikä ilon tunne! No, se ei kauaa kestänyt. Jostain syystä kuvat olivat pelkkää rasterihöttöä, legendoista puuttui joka toinen kirjain ja mittakaavasta näkyi vain osa. Toisinsanoen kuvat olivat pilalla. Samalla tajusin, että olin onnistunut hävittämään melko pitkän blogitekstin. Olipa olo!
Ei auttanut kuin aloittaa alusta. Pitkäperjantain kunniaksi taitelin kolme erilaista karttaa, en ole oikeasti varma onko näistä mikään ohjeen mukainen tai muutakaan, mutta ainakin askartelin QGISin parissa ja se oli jopa ihan hauskaa. Siis vaihdella Layer Propertiesin kautta kartan tyylejä. Ensimmäisessä kartassa (Kuva 1.) näkyy Tampereen korkeuserot ja pinnanmuodot. Koska kartassa näkyvät myös asutusalueet, tulevat Pispalanharjun pinnanmuodot hieman huonosti näkyviin. Selkeimmin pinnanmuodot näkyvät pohjoisosassa karttaa, missä on myös vähiten asutusta.
Muistelin toista karttaa tehdessäni (Kuva 2.), että ensimmäisellä kerralla mustavalkoisesta kartasta tuli jotenkin selkeämpi. En tiedä mitä jätin silloin lisäämättä, mutta tällä kertaa halusin karttaan materiaalia siitäkin syystä, että huomasin miten hauskasti kaupungin ruutukaava tulee esiin kantakaupungin alueella. Ihan tuollaisenaan kartta ei miellytä visuaalista silmääni, mutta en osannut poistaa kartasta esimerkiksi Näsijärveä halkovia viivoja.
Halusin tehdä vielä kolmannen kartan (Kuva 3.), koska huomasin, että olin tilannut myös alueen korkeuskäyrät Paitulista. Ensimmäisessä kartassa korkeuserot näkyvät selkeämmin, mutta tässä kartassa Pispalanharjun muoto tulee ehkä hieman paremmin esille. Muutenhan kartta on ihan höttöä, lähinnä vain kivan värinen 😀
Ja niin tulen viimeisen blogikirjoitukseni loppuun ja tajuan, etten ole käynyt lukemassa yhtäkään toista blogia tai ulkoista lähdettä. Kylläpä on kuoppainen tie kohti loppua! Mielenkiinnosta päätän kurkata muutamaan blogiin ja täytyy kyllä nostaa hattua luokkakavereiden osaamiselle! Itse kun takkuan näiden tehtävien parissa, niin tyypit tekee samalla aivan uskomattoman hienoja esityksiä! Toimivat itseasiassa kohdallani hyvin motivoiden ja saan hyvin tehdyistä töistä ideoita ja ajatuksia, moni juttu on myös auennut, kun olen käynyt lukemassa muiden blogeja, joten ymmärrän kyllä viittausten hyödyn. Lia Vahtera on esimerkiksi kirjoittanut todella selkeän tekstin viimeisen kerran tehtävästä ja tehnyt siihen myös todella hyvät kartat, joihin on selkeästi nähty vaivaa! Lia toteaakin blogissaan, että oikeanlaisen aineiston löytämisen oppiminen on yhtä tärkeää, kuin aineiston ja ohjelman käsittelyn ja esittämisen oppiminen. Senhän huomasin itsekin, kun olin ensin tilannut Paitulista tuhat määrin dataa! Lian blogin kautta löysin tieni Nelli Junttilan blogiin ja sielläpä vasta hienoja karttoja olikin! Siellä oli esitetty Brasilian kaupunkeja, väestökeskittymiä ja kasvillisuusalueita aivan todella upeasti!
Kurssikavereiden viimeisen kerran blogitekstit jättävät minut nyt sanattomaksi. Onhan nämä omat tekeleeni nyt aivan kamalia, mutta näillä mennään, kun muuta ei voida. Johtuukohan se tästä ikäerosta? Olenhan aivan muumio kurssikavereihini verrattuna, kuuluhan se sanontakin ettei vanha koira opi enää uusia temppuja 😉 Mutta tietenkään en luovuta, vaikka tällä kurssilla niin on hetkittäin myös käynyt. Tulkoon osaamiseni esiin sitten jossain muussa muodossa!
Nyt pääsiäisen viettoon!
– Satu
Lähteet:
Kuudennen kurssikerran aikoihin lomasta ei ollut jäljellä kuin muistot ja rusketus. Ymmärsin, että oli aika palata takaisin hommiin ja niitähän riitti! Tässä kohtaa, kun kirjoitan tätä blogitekstiä, vai pitäisiköhän näitä omia tekstejään alkaa kutsua muistokirjoituksiksi, koska aikaa on taas vierähtänyt luvattoman paljon, jäljellä ei ole enää valitettavasti edes rusketusta, mutta ei myöskään suurta kasaa keskeneräisiä tehtäviä! Hieno fiilis!
Kurssikerta alkoi reippaalla lenkillä Kumpulan ympäristössä kirpeässä pakkassäässä. Keräilimme erilaisia pisteitä Epicollect5 -sovellukseen Melinan ja Merin kanssa. Melinan blogista kävinkin muistuttelemassa mieleeni, että mitä tämän kerätyn aineiston kanssa tehtiin, mutta tätä varsinaista itse kerättyä aineistoa paremmin mieleeni muistui toinen pisteaineistotehtävä, jossa valittiin Google StreetView avulla kaupallisia kohteita korttelista kantakaupungin alueelta ja merkittiin niitä pisteillä. Rehellisesti en kyllä muista, että mitä muuta sille aineistolle sitten tehtiin…
Mutta jotta tämäkin teksti ei mene nyt siihen, että kertoisin vain etten joko muista, tai osaa, niin mennäänpä asiaan. Itsenäisenä tehtävänä oli tuottaa kolmen kartan karttasarja liittyen maanjäristyksiin, tulivuoriin tai meteoriitteihin. Mielenkiintoinen aihe, koska hasardit kiinnostavat. Tavoitteena oli tuottaa materiaalia, jota voisi käyttää opetusmateriaalina.
Päädyin käyttämään kartoissani materiaalina 5 – 8 magnitudin maanjäristysaineistoa sekä tulivuoriaineistoa. Materiaalia oli hyvin tarjolla ja sitä oli helppo hakea. Materiaalin muokkaaminen ja yhdistäminen QGISissäkin onnistui ohjeiden avulla, toki kertaalleen sain käännettyä koko kartan ympäri, koska tässä kohtaa ajattelin latituden ja longituden väärin. Aineistoja yhdistäessä kun piti ajatella, että y – akselille sijoittuvat leveysasteet ja x – akselille pituusasteet. Näin kun sen kirjoittaa, niin se tuntuu kovin selkeältä, mutta aineistoa kerätessä, ajattelin asian juuri toisinpäin. Mutta niin sai aikaan hassun kartan! Harmi etten tajunnut tallentaa kuvaa.
Ensimmäisessä kartassa (Kuva 1.) esitetään kaikki, sekä aktiiviset, että ei aktiiviset tulivuoret. Kiinnitin huomiota tuohon Ruotsissa sijaitsevaan tulivuoreen, mutta Eveliinan blogia lukiessani opin, että aineistossa on kyseisen tulivuoren kohdalla mennyt koordinaatit väärin ja kyseessä on oikeasti Islannissa sijaitseva tulivuori Lakagigar.
Toisessa kartassa (Kuva 2.) yhdistin sekä tulivuoret, että magnitudin 5 – 8 väliset maanjäristykset. Näiden kahden hasardin maantieteellinen yhteys on helppo havaita kartasta ja opetustilanteessa oheen voisi tuoda kartat mannerlaatoista (kuva 3.) sekä mannerlaattojen liikkumissuunnista (Kuva 4.) Kartoista olisi helppo huomata mannerlaattojen liikkumisen vaikutus alueellisesti maanjäristysten aktiivisuuteen sekä tulivuorten sijaintiin.
Tuotin kolmannen kartan (Kuva 5.) samoista aineistoista, mutta visualisoin sen hiukan eritavalla. Kartta on mielestäni visuaalisesti mielenkiintoisempi ja havainnoillistavampi kuin kuvan 2. kartta. Kartassa maanjäristykset esitetään pisteiden sijasta alueina ja alueen väri tummenee mitä useammin alueella on järistys ja mitä voimakkaampi järistys on.
No siinä ne nyt sitten ovat ihan valmiina käytettäväksi opetusmateriaalina! Tämä oli muuten kivaa, ei nyt vieläkään täysin ongelmitta sujuvaa, saati että saisin aikaan mitään mullistavan hienoja esityksiä, mutta kivaa! Tästä jäi hyvä fiilis 🙂
-Satu
Lähteet:
Tiedättekö mitä ei halua kuulla, kun palaa takaisin kotiin lomalta? Että “tämä oli juuri se kerta, jolta ei olisi kannattanut olla poissa”. No, nyt kävi kuitenkin niin, että juuri siltä kerralta olin poissa. Haluan vielä mainita olleeni Miamissa. Koska loma oli huikea. Liitän tähän vielä muutaman kuvan. Ihan vain koska voin. Ja koska tähän postaukseen ei muuten tule kuvia. Vähän väriä siis 😉
Asiaan, tiedetään. Kaivoin extratunnilla koneeni tiedostoista esiin edellisellä kerralla tallentamani rasterikartan Pornaisista, johon olin jo ehtinyt merkitä tiet ja rakennukset. Ajattelin, että eiköhän tämäkin ratkaista samalla energialla kuin nuo edelliset tehtävät! Ja niin siinä tällä kertaa myös osaltaan kävikin. Aluksi.
Olin siis valmis aloittamaan bufferoinnin. Pidän sanasta bufferointi. Se on jotenkin mukava sana, sellainen pehmeä ja pyöreä. No mutta, asiaan siis. Saatan jonkun kerran tämän(kin) postauksen aikana poiketa polulta. Ensimmäisenä oli ilo huomata, että ohjeet olivat tarkat. Kyse oli siis selkeästi ensimmäisestä ohjeistuksesta ja bufferoinnin alkeita ei tarvinnut itsekseen QGISsin syövereistä etsiä. Mahtavaa! Oikeasti ymmärrän myös sen, että ohjeet eivät voi kerta toisensa jälkeen toistaa samoja asioita, vaan tarkoitus on oppia ja oivaltaa itse. Ja kuten lisätehtävien kohdalla huomasin, ohjeet eivät enää olleetkaan tarkat, vaan nimenomaan oli tarkoitus oppia ja oivaltaa itse.
Extrakurssikerralla oli rauhallisempaa kuin meidän normaalilla kurssikerralla, joten pystyin keskittymään ohjeiden lukemiseen. Ja sainkin sitten tehtyä ohjeiden avulla kohteiden ympärille vyöhykkeen, jonka avulla pystyin laskemaan vyöhykkeen sisällä olevat talot ja niissä asuvat asukkaat. Olinpa onnellinen!
Tämän kertaisessa ohjeistuksessa lukee, että blogissa olisi oikeiden vastausten sijaan tärkeämpää osoittaa, että on ymmärtänyt sen, mitä on tehnyt… No, voin ihan rehellisesti myöntää, että minulle ei todellakaan riitä yksi kerta näiden tehtävien parissa, jotta ymmärtäisin mitä olen tehnyt. Ensimmäisellä kerralla joko seuraan apinana perässä tai tavaan ohjeita ja teen sen hetkisen ymmärrykseni mukaan. Yleensä ymmärrykseni ei riitä suorittamaan tehtäviä loppuun. Täytyy siis sanoa, että tällaisesta extrakerrasta, jonka itselleni otin, oli todella paljon hyötyä. Mieleeni tulikin nyt, että olisi ehkä ollut hyvä käydä jollain viikoilla, tai vaikka jokaisella, kahdella tunnilla. Että ensimmäisellä tunnilla olisi kuullut asioista, seurannut perässä ja tehnyt sen mitä pystyy ja toisella kerralla olisi sitten ehkä jo ymmärtänyt jotain. Koska jotain toki olen näiden viikkojen aikana ymmärtänyt. Mutta onhan tämä nyt melkoista suossa tarpomista ollut. Ja olen kyllä yrittänyt asennoitua oikein. Koska ymmärrän, että siitä olisi minulle erinomaisen paljon hyötyä, jos nämä oppisin.
Mitäkö sitten opin bufferoinnista? No sen, että tuon ensimmäisen onnistumisen jälkeen, kaikki ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Hain hiukan vertaistukea ja huomasin, että monella muullakin oli ollut ongelmia näiden tehtävien parissa. Kia valitettelee blogissaan QGISin kaatumisella ja ongelmilla saada aikaan karttaa, oh’ I feel you! Hänen bloginsa kautta käväisin Tuulin blogissa ja samoissa fiiliksissä mennään. Tuuli oli saanut aikaan hienon kartan, josta pystyy tarkastelemaan Malmin lentokentästä 2 kilometrin säteellä asuvien ihmisten määrää. Tuulikaan ei ollut saanut tarkkoja määriä laskettua, mutta mielestäni kartta on silti hieno! Siitä näkee miten aluetta on varmasti yritetty aikoinaan pitää vähemmän asuttuna, mutta asukasmäärän lisääntyessä paineet rakentamiselle ovat olleet kovat ja nyt jo hyvin lähellä lentokenttää asuu paljon ihmisiä! Tästähän pääsisi helposti aiheeseen pitäisikö Malmin lentokenttä säilyttää, vai ei, mutta se lienee jonkun toisen blogin aiheita.
Tällä kerralla mieleeni muistui sanonta, että tarvitaan 10 000 toistoa, jotta jostakin asiasta tulee automaattista. Että opit sen kunnolla. No täytynee hakata tätä QGISiä vielä muutama tunti…
-Satu
Lähteet:
