Köyhyyttä kokeneen puheenvuoro
Pirjo Pönni Jokinen
Johtuen kait siitä, että olen asperger-oireilija, säästin tositteitani vuosikymmeniä alkaen ajoilta, jolloin jäin lapseni, silloin vuoden vanhan kanssa yksin ja yksinhuoltajaksi parikymppisenä.
Noh. Monesti mietin että tarjoan niitä jollekulle, joka kiinnostuis tekemään gradunaan tjms. selvityksen miten minimaalisilla rahoilla on joku voinut selviytyä.
Onneksi hoksasin, että sellaista tutkimusta käytettäis takuulla huonotuloisempien ja ties millälailla ongelmoivien kyykyttämiseen kun olen itsekin saanut kokea moista vaikka millä mitalla. Olisin ajattelemattomuuttani laskenut ikäänkuin ruoskan sellaisiin käsiin, joilla on halu ja hinku lyödä oikein olan takaa, joten.. tuhkakasi ovat muuttuneet, maasta tulleet ja maaksi menevät päätymättä milloinkaan kenekään ilkeämielisen hyppysiin.
Olen siitä satavarma, että joku ois sivuuttanut sellaiset tekijät, jotka ovat juuri minun persoonassani tyypillisiä, kuten kädentaitoni. Kaikillahan ei sellaisia ole. Olen perinyt ne kätevältä isältäni. Äitini ei osaa neuloa edes sukkia, meillä isä teki ne. Minä olen kyennyt ompelemaan vaatteet, kutonut itse mattojani, jopa verhojani, neulonut ja virkannut, aplikoinut ja iän myötä muokkaantunut jollakinviisiä textiilitaiteilijaksikin. Muitten romuista olen ehostanut, nikkaroinut ja tuunaillut itselleni niin huone- kuin tarvekaluja. Kierrättänyt entraamalla vaikka mitä..
Lopulta minäkin kuitenkin “paloin loppuun”. Sen vois sivuuttaa myös ja korostaa sitä miten minimaalisilla rahoilla ihminen voikaan tulla toimeen.
Ilkeämieliset vois sivuuttaa myös tykkänään asperger-oireistostani epätasaisen kykyprofiilini sen puolen, jossa juurikin minun elämänhallintani kompuroi, ajan- ja rahantajun hallinnassa. Kun mieli liitää omissa sfääreissään, voi konkretia olla kuitenkin joiltain osa-alueiltaan ihan vajaata. Pahimmoillaan autisminkirjo on syvästi kehitysvammaista ja kevyimmilläänkin se on erityislahjakkuuksista huolimatta poikkeavuutta, jossa potijalla on vaikeuksia selviytyä arjenhallinnastaan.
Ketään autisminkirjoistahan ei voi sijoittaa samalle viivalle tai samaan lokeroon kuin ei-meikäläisiä, mutta kiinnostaako se taloustieteilijöitä, saati maallikkopäättäjiä, joilta puuttuu tyyten se ammattitaito, jolla vois ymmärtää erilaisia poikkeavuuksia, saati että olisi edes halua ymmärtää muita kuin pelkkiä numeroita, pelkistettyjä tilastoja, yksinkertaistettua ihmiskuvaa, jossa näkyy vain se, mitä dogmaattisesti halutaan nähdä ilman persoonallisuuden häivääkään.
Kun niin on ja yhä enemmän alkaa kuulua uhoa heikomman aineksen hyväksikäyttöhalusta, niin sitä visummin revin ja poltan joka ikisen todistusaineiston siitä, miten vähäosaisten taholla voi erityislahjakkaana selviytyä nippanappa, vaikka ei sitten vaihdevuosi-isätä enää selviytyiskään. Se kun ei niitä piruja kiinnosta!
Olen mieluimmin vaikka anonyymi, jos se auttaa mitenkään vertaisia ja muita, joille elämä on alituista selviytymiskamppailua vittumaisia kanssaeläjiä kohtaan, jotka vie vaikka tuhkat pesästä, jos ei ole aina valppaana.
Tämä puheenvuoro on kirjoitettu alunperin Facebookin Kuka kuuntelee köyhää -seinälle viestiketjuun, jossa keskusteltiin Syrjäytymisestä selviytymiseen Suomessa -tutkimushankkeesta. Kirjoittajalta on pyydetty lupa tekstin julkaisemiseen.
