Mitä syrjäytyminen on?

Syrjäytymisestä selviytymiseen

Saimme palautetta eräältä Diakoniarahastosta apua taannoin saaneelta lähihoitajalta: “Tässä kohden suututti ja suututtaa eniten yhtäläisyysmerkit taloudellisesti köyhän ja syrjäytyneen välillä”. Tällaista tulkintaa olen itse, ja ymmärtääkseni muutkin tutkimusryhmässämme, pyrkinyt välttämään. Ajankohtaisen kakkosen Syrjäytyneet nuoret -illassa marraskuun lopussa osa keskustelijoista esittikin koko käsitteen hyvlkäämistä.

Syrjäytymisen, syrjäyttämisen, uloslyönnin tai minkä tahansa sanan voi hyvin poistaa käytöstä, mutta ei se hävitä itse ilmiötä. Syrjäytyminen syntyy pienten ja vähän suurempien murheiden summana. Osa murheista helpottuu ihan niillä tavallisilla asioilla, mutta suurempien surujen hoitamiseen tarvitaan epätavallisempia, koko yhteiskuntaa liikuttavat toimia.  Toki ne suuretkin surut ovat ihan tavallisia, mutta niiden hoitaminen vain tahtoo maksaa jotakin, ellei niitä sitten lakaista maton alle.

Syrjäytyminen mainitaan valtakunnallisessa Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa vakavimpana sosiaalisena uhkana. Siinä tosin ongelmaa tarkastellaan oikeastaan pelkästään poliisin näkökulmasta, päihteiden ongelmakäyttönä ja siitä seuraavan väkivallan tuloksena.

Viime vuosina syrjäytyminen ei ole ollut maton alla – siitä on puhuttu paljon. Köyhyyden ja syrjäytymisen teemavuosi 2010 nosti ilmiön hyvin esille. Sen jälkeen presidenttiehdokas ja sittemmin Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tuonut ongelmaa koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun uutta eloa.

Vaikka syrjäytymisestä on puhuttu Suomessa vasta 1980-luvulta lähtien, on historiassamme riittämiin esimerkkejä tilanteista, joissa huomattavan suuria väestöryhmiä on syrjäytetty yhteiskunnan ja turvan tuolle puolen. Ja joka kerta syrjäyttämisestä on ollut seurauksia myös hyväosaisille.

Esimerkkinä “yhteiskunnasta uloslyönnista” on vaikkapa 1800- luvulla yhteiskunnan ulkopuolelle sysättyjen eteläpohjalaisten nuorten (miesten) osattomuuden tuottamat sosiaaliset ongelmat, joihin yhteiskunnan vastasi koventamalla kurinpitoa. Pohjalaiset häijyt ja puukkojunkkarit synnytti yhteiskunnallisen ja taloudellisen murroksen aiheuttama pitkäaikainen kriisi.

Monen historian tutkijan mukaan viranomaisten luoma ankara pitäjäkuri laukaisi tilanteen lopulta nuorisoväkivallaksi ja henkirikosten sumaksi, jotka jatkuivat etenkin Etelä-Pohjanmaalla miltei vuosisadan ajan. Suomalainen yhteiskunta ennen ja jälkeen vuoden 1918 tapahtumia on aivan oma lukunsa uloslyötyjen historiassa. Voi perustellusti puhua kansan enemmistön syrjäyttämisestä.

Levottomuuksien aikaa elettiin myös sotien jälkeisessä Suomessa, kun rintamilta kotiutui satojatuhansia miehiä. Ensin hoidettiin perheet mitenkuten. Yksinäisten kohtalo oli karumpi. Heistä ei tullut pientilallisia, eikä rintamamiestalon rakentajia, vaan he osallistuivat jälleenrakennukseen parhaimmillaan alivuokralaisina tai kovin usein asuntola- ja yömaja-asukkeina ja vielä pitkälle 50-luvulle pommisuojista käsin. Ja jos työnteko ei maistunut tai joku muu maistui enemmän, edessä saattoi olla kevyesti vuoden mittainen oleskelu työlaitoksessa. Pettyneitä ja osattomia miehiä oli pelkästään pääkaupungissa tuhatmäärin. Noilta ajoilta onkin peräisin Helsingin Vaasankadun slangi -nimi, Puukkobulevardi.

On samantekevää, minkä nimen joku ilmiö saa. Leimaksi se muuttuu heti, kun käsitteellä valitaan jotkut toiset ilmiön kantajiksi. Meillä, kuten syrjäytymiskäsitteen alkuperämaassa Ranskassakin, syrjäytyminen on sijoitettu milloin lähiöihin milloin nuoruuteen.

Maahanmuuttajien ominaisuus syrjäytyminen ei ole vielä ehtinyt olla, sillä maantiede on pitänyt viime vuosiin saakka muuttoliikkeen Pohjan perukoille maltillisena. Muualta muuttaneiden työttömien ja unelmansa menettäneiden nuorten (miesten) joukko ei ole vielä kasvanut tavoittamattomiin mittasuhteisiin, kuten vaikkapa Espanjassa ja Kreikassa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa Suomessakin.

Sanaa syrjäytyminen on vierottu Suomessa ennenkin. Suomalainen puhe syrjäytymisestä oli aluksi 1980-luvulla lähinnä sosiaalipolitiikan tutkijoiden välistä, nykykäsittein heikkojen signaalien haeskelua, syntymässä olevan ilmiön hahmottelua. Silloinen kansliapäällikkö Kari Puro ei kuitenkaan pitänyt sanasta.

Puro leimasi syrjäytymisen tutkijoiden mielikuvituksen tuotteeksi. Vielä kun raha ryhtyi kasvamaan 1980-luvun lopulla Suomessa puussa, hävisi syrjäytyminenkin keskusteluista. Suuri 1990-luvun lama muutti kuitenkin kaiken. Lama kasvoi satojentuhansien pitkäaikaistyöttömyydeksi, kymmenientuhansien pysyväksi velka-ahdingoksi ja niiden seurauksiksi. Syrjäytymisen käsitteestä tuli jälleen ajankohtainen, tosin EU -kuorrutuksella.

Syrjäytymisestä selviytymiseen Suomessa tutkimushankkeen idea on siis se, että syrjäytymispuheen, saati syrjäytyneistä puhumisen, sijasta pitäisi huomiota enemmän kiinnittää enemmän siihen, kuinka ihmiset ponnistelevat, sinnittelevät ja selviytyvät vaikeissa tilanteissa. Tämä ei varmaankaan ole tullut riittävästi hankkeessamme esille, joten kirjoittajan suuttumus on ollut ihan aiheellista. Yritämme tarkentaa kielenkäyttöämme. Kiitos aiheellisesta huomautuksesta Turun suuntaan!

Suomessa eletään siis jälleen tilanteessa, jossa hyväosaisten turvallisuudesta huolehtiminen edellyttää työttömyyden ja köyhyyden torjuntaa. Jälleen tarvitaan yhteiskunnan ponnistuksia eli rahaa päihdehuoltoon, mielenterveyskuntoutujien sosiaalipalveluihin ja perheiden palveluihin. Sanalla sanoen pitää kiinnittää luja huomio sosiaalihuoltoon ja työhön, jolla on yhteiskunnallista merkitystä. Jotta yhteiskunnassa säilyisi rauha, muulloinkin kuin Jouluna.

Jouko Karjalainen

tutkija

Syrjäytymisestä selviytymiseen tutkimushanke, Vähimmäisturvayksikkö, THL

About Deleted User

Special user account.
This entry was posted in Sekalaista. Bookmark the permalink.

1 Response to Mitä syrjäytyminen on?

  1. Reino Kallio says:

    “Monen historian tutkijan mukaan viranomaisten luoma ankara pitäjäkuri laukaisi tilanteen lopulta nuorisoväkivallaksi ja henkirikosten sumaksi.”

    Ei kuitenkaan kovin monen historian tutkijan mukaan. Pitäjäkuri on allekirjoittaneen luoma termi 1982, joka esintyy ensi kerran väitöskirjassani (ks. lähemmin Wikipedia: pitäjäkuri). Sana on jonkin verran yleistynyt vuonna 2009 julkaiseman tutkimukseni Häiriköintiä ja henkirikoksia jälkeen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *