Koirat ja kissat ja muut lemmikit voivat olla monen pienituloisen tai muutoin vaikeaa elämäntilannetta elävän henkireikä. Lemmikille voi purkaa mieltään ja niiltä saa läheisyyttä. Koiraa ulkoiluttamalla saa pieniä juttuhetkiä keskelle yksinäistä arkea. Koirille ja niiden omistajille kun pysähdytään kadulla usein juttelemaan. Joskus käy niinkin, että satunnaisesta koirapuiston ihmisestä tulee pitkäaikainen tuttu tai ystävä.
Korkeakouluharjoittelija Anne Lalli kirjoitti ajatuksiaan lemmikeistä.
Monilla köyhillä on lemmikkejä. Lemmikit tunnetusti nostavat omistajan elämänlaatua monella tavalla, niistä saa lohtua yksinäisyyteen, ne opettavat lapsille vastuuntuntoa, ne antavat päivärytmiä, kannustavat liikkumaan ja osallistumaan ja lemmikin silittäminen alentaa verenpainetta.
Ilman muuta lemmikin omistamisesta on kuluja, mutta ainakin itse olen ajatellut, että omat koirani ja kissani ovat minun matkusteluni ja baari-iltani. Käsittelen tässä jutussa nyt niitä eläimiä joista minulla on kokemusta eli koiria ja kissoja, joita olen myös kasvattanut. Lemmikkejähän voi olla muitakin, kuten kaloja, lintuja, matelijoita, ties mitä, mutta niitten hoitamisesta minulla ei ole kokemusta.
Oman ensimmäisen kissani sain jo ennen kouluikää, ja nuorena kuvittelin olevani pelkästään kissaihminen. Ensimmäisen koirani otin vasta kolmekymppisenä, se oli sekarotuinen uroskoira ja minulle aivan väärä valinta. Sen jälkeen minulla on ollut vain pieniä rotukoiria ja enimmäkseen narttuja. Tällä hetkellä minulla on kotona kaksi cavalieria, emo ja poika, sekä leikattu ragdoll-rotuinen kissa.
Koirarotuja on paljon ja jos päätyy ottamaan koiran, kannattaa harkita tarkkaan mistä ja minkä yksilön valitsee. Hyvällä säkällä voi tietenkin sattua kohdalle maailman paras ja sopivin koira ihan lehti-ilmoituksen perusteella, kuten minulle kävi ensimmäisen cavalierini kohdalla. Nykyään ilmoitukset tietenkin löytää netistä, en tiedäkään mitä kaikkia koirasivustoja on olemassa, mutta ilmeisesti niitä on paljon.
Rotukoira on kallis hankinta, mutta on mahdollista saada myös hyvä yksilö halvemmalla, esimerkiksi ottamalla sijoituskoiran tai eläkeläisen. Joku kasvattaja saattaa antaa jo neljävuotiaan koiran eläkeläiseksi perheeseen. Toinen vaihtoehto on ottaa sekarotuinen koira, joka onnistuneella yhdistelmällä voi olla vaikka miten hauska yksilö. Sekarotuinen pentu ei kuitenkaan välttämättä ole halpa, ja pennusta ei ottaessaan tiedä mitä siitä kehkeytyy.
Kissoja annetaan jopa ilmaiseksi ja kissan pitäminen ei vaadi niin paljon vaivannäköä kuin koiran. Kissalle on kuitenkin annettava laadukasta ruokaa ja kissan hoitoon ja ruokintaan on hyvä perehtyä vaikka lukemalla kirjoja. Kirjastoista löytyy paljon erilaisia ohjekirjoja. Monilla on myös kani ja se on varmasti hauska lemmikki, vaikka itse ajattelen että en uskaltaisi ottaa kania, se voi sairastua ja kuolla yhtäkkiä. Mutta huolehtivaiselle omistajalle se on varmasti antoisa lemmikki.
Suosittelen lemmikin pitämistä ihmiselle, jolla on vastuuntuntoa ja kiinnostus hoitaa eläimiä. Lemmikeistä voi saada elinikäisen harrastuksen ja sen kautta voi löytää uusia ystäviä. Koiraihmiset vaihtavat ajatuksia kohdatessaan lenkkipolulla, ja kissojenkin kanssa voi harrastaa näyttelyitä. Jos innostusta riittää, niin koiraharrastuksessa voi edetä vaikka toimitsijaksi näyttelyihin. Myös agility on hauska harrastus, jos koiralla ja omistajalla on intoa ja taipumuksia. Mutta ihan viihtyminen kotioloissa on riittävä syy lemmikin pitoon.
Anne Lalli
Anne Lalli suoritti Social och kommunalhögskolanin opintoihin kuuluvan kolmen kuukauden pituisen korkeakouluharjoittelunsa tutkimusprojektissamme. Hän litteroi ison osan haastattelumateriaalista: kuunteli haastattelut ja kirjoitti ne sanasta sanaan tekstitiedostoiksi.
