Kolmas kurssikerta oli mielestäni tähän mennessä miellekäin, varmaankin sen takia, että jälleen kerran avattu QGIS tuntui jo selvästi tutummalta kuin aikaisemmin. Kurssikerran käytimmekin ohjelmiston parissa käymättä sen suuremmin mitään diaesityksiä läpi. Nyt opettajan neuvoja oli helpompi seurata rauhallisemman ja kertaavamman tahdin myötä. Lisäksi oma fiilis siitä, että ohjelmiston käyttö tulee pikkuhiljaa varmemmaksi, tekee tekemisestä hauskempaa.
Kädestä pitäen kohti Afrikan konflikteja
Tällä kertaa tutkimme Afrikan manteretta ja siellä esiintyneitä konflikteja, timanttiesiintymiä ja öljykenttiä sekä niiden välisiä yhteyksiä. Kartalla ilmiöt näyttäytyivät pisteinä ja eri kokoisina alueina, mutta pelkästä karttakuvasta ei saanut juurikaan syvempää kuvaa muusta, kun ilmiöiden maantieteellisestä sijainnista. Päästäksemme paremmin käsiksi tutkittaviin ilmiöihin, keskityimme tutkimaan QGIS:iin eri tasoille avattujen aineistojen attribuuttitaulukoita. Taulukot kertoivat tietoa kartalla olevien eri kohteiden id-tunnuksesta, nimestä ja esimerkiksi lukumäärästä.
Attribuuttitiedot olivat, melkein liiankin, yksityiskohtaiset ja esimerkiksi eri valtioiden jokainen pieni saari näkyi erillisenä rivinä attribuuttitaulukossa. Jotta saisimme tiedoista helpommin luettavia ja käsiteltäviä, ensimmäiseksi yhdistimme saman valtion eri kohteet aggregated-toiminnan mukaan yhdeksi ja samaksi omalle tasolleen. Kun kohteita oli huomattavasti vähemmän, sai järkevämmän ja selkeämmän kuvan attribuuttitaulukoiden esittämistä tiedoista. Tunti oli mielenkiintoinen sillä fokuksessa oli tällä kertaa enemmän se, mitä kaikkea tietoa data oikein sisältää, eikä juurikaan se, miltä kartalla näyttää. Taika oli kuitenkin tehnyt pyörittelemästämme datasta kiinnostavan kartan konfliktien määrästä ja internetin käyttäjien osuudesta valtion asukkaista, mikä oli mielestäni loistava idea. Itselleni ei tullut mieleen jalostaa datasta sen suurempia, vaan visualisoin muokkaamamme kartan mieluisaksi siten, että konfliktien, timanttiesiintymien sekä öljykenttien sijainti on helposti havaittavissa (kuva 1). Vaalean pohjakartan ansiosta ilmiöt ovat helposti luettavissa, mutta näin jälkikäteen mietin, osuivatko värivalinnat aivan nappiin. Ainakin ne kuvaavat kuvattavaa ilmiötä suhteellisen osuvasti, vaikkakin punaista väriä on syytä käyttää harkiten kartalla sen leimautuvaisuutensa takia.
Mukaansatempaavin kohta kurssikerralla oli mielestäni se, kuinka laskimme konfliktien, timanttiesiintymien ja öljykenttien määrää eri Afrikan valtioissa. Uusi aluevaltaus ”count points in polygon” -toiminto oli helppokäyttöinen ja sellainen, mitä varmasti tulee tarvitsemaan myöhemmin, joten koitin pistää sen hyvin korvan taakse! Ajatus siitä, kuinka paljon erilaista tietoa perus kurssidatammekin sisältää, antaa motivaatiota opetella käyttämään ohjelmistoja vielä paremmin. Yhdyn myös Auran fiilikseen siitä, kuinka hienoa todella olisi hallita QGIS taitavammin. Itselleni hieman yllättäen kurssikerran jälkeen olinkin innoissani koko ohjelmasta ja siitä, miten voisin sitä hyödyntää. Välillä monimutkaisten ohjelmien opettelu voi tuntua tuloksettomalta ja vähän turhaltakin, mutta tällä kertaa eri komennot tuntuivat mahdollisuuksilta, joiden avulla pystyy konkreettisesti oppimaan myös eri aiheista ja luomaan sisältöjä, johon muuten olisi monimutkaista päästä käsiksi.
Vesisiä tunnelmia Suomessa – itsenäinen tehtävä
Lopputunnista aloitimme itsenäisesti luomaan karttaa Suomen tulvaindeksistä ja järvisyys-prosentista. Itsenäinen tehtävä oli helppo aloittaa heti tunnilla, kun tuntia aikaisemmin käytetyt toiminnot olivat vielä paremmin muistissa. Kirjalliset ohjeet olivat osista kohdista lajiteltu vaikeusasteen mukaan ja reippaina vieruskaverini Heinin kanssa kokeilimme haastavampaa tehtävää. Aikamme pohdiskeltuamme ja joissa kohdissa onnistuttuamme vaihdoin kuitenkin perusversioon, jotta saisin loppuun astikin jotain.
Kartan visuaalinen ilme on mielestäni toimiva, tosin järvisyys-% pylväiden tiheä määrä rannikkoseuduilla vaikeuttaa tulvaindeksien lukemista (kuva 2). Muutin pylväiden paksuutta ohuemmaksi ja pituutta korkeammaksi, sillä lyhyet ja paksut pylväät sekoittivat ja rumensivat karttaa. Näin jälkikäteen mietin, ovatko järvisyys-%-pylväät sittenkin liian epäselviä kuvaamaan ilmiötä tarkasti. Jonkinlaisen osviitan alueen järvisyydestä niistä saa, mutta vertailukohdetta ei oikein ole. Taika oli esimerkiksi merkinnyt järvisyyttä piirakkadiagrammeilla, mikä antoi selkeän kuvan kuinka suuri osa alueesta on järveä ja kuinka suuri osa maata. Suurilla alueilla tämä toimi visuaalisesti ja informatiivisesti hyvin, mutta pienillä alueilla diagrammeja oli niin tiuhaan, että niistä oli hankala saada selkeää kuvaa. Tässä tapauksessa alueen kuvaaminen olikin haastavaa erikokoisten havaintoalueiden myötä ja tämä jälleen kerran muistutti siitä, miten monella tavalla karttaa on mahdollista luoda ja esittää.
Erityisesti rannikkoalueet jäävät kartalla hieman epäselviksi, mikä on toisaalta harmillista, sillä esimerkiksi tulva-indeksi on Pohjanmaan rannikolla Suomen suurimpia. Kartan perusteella voitaisiin olettaa, että meren läheisyys vaikuttaa tulvaindeksiin enemmän kuin suuri järvisyysaste. Niin ikään Stellan mainitsema Pohjanmaan tasaisuus on myös yksi tekijä, joka lisää tulvaindeksin suuruutta Suomen läntisellä rannikolla. Tällaisenaan kartta ei kuitenkaan ehkä sopisi maallikkokäyttöön, sillä legendassa vilahtavat käsitteet kuten tulvaindeksi ja valuma-alue eivät ole välttämättä jokaiselle lukijalla täysin tuttuja. Sen takia esimerkiksi kuvatekstiin liitetyt selitykset tietyistä termeistä voisivat luoda kartasta vieläkin saavutettavamman. Huomasin myös, että legendassa ilmoittavani joet eivät olleet päässeet itse karttaan asti. Teknisten vaikeuksien lomassa olisi tärkeää keskittyä myös tällaisiin yksityiskohtiin. Annan itselleni hiukan armoa sen suhteen kuitenkin tällä kertaa sillä, kävelin gis-luokasta ulos vasta yhdeksältä illalla pitkän päivän pääteeksi.
Lähteet:
Jaakkola T. (2024) Tietokantojen tunnelmissa – Konflikteja Afrikassa ja tulvia Suomessa Taikamatkalla gis-velhoksi viitattu 1.2.2024 https://blogs.helsinki.fi/jztaika/
Niskanen A. (2024) Kolmas kurssikerta Auran blogi viitattu 1.2.2024 https://blogs.helsinki.fi/niskanau/
Syrjänen S. (2024) 3 viikko, tulvaindeksi Stella’s blog viitattu 1.2.2024 https://blogs.helsinki.fi/stellasy/2024/01/30/viikko-3/
Muut viittaukset:
Heini: Heini Tolvasen blogi https://blogs.helsinki.fi/heinitol/