Tällä kurssikerralla tutustuimme erilaisiin datan lähteisiin ja palvelinosoitteisiin. Yleensä itsenäinen datan käsittely ja sen muuntaminen esimerkiksi kartaksi alkaa meillä Moodlesta haetun zip-tiedoston purkamisesta, joten mielestäni oli mielenkiintoista käydä läpi sitä, miten ja mistä voimme löytää sen suuren määrän dataa, joka on avoinna sille, joka tietää, mistä etsiä. Avoimen (ja ilmaisen) datan valtava määrä antaakin itselleni motivaatiota opetella tunnistamaan ja hyödyntämään sitä eri tavoin, vaikka tekniset haasteet koettelevatkin kärsivällisyyttä, mutta kuten Hoberg omassa blogissaankin toteaa, motivaatio on avainasemassa tällä kurssilla. Monet epäonnistumiset tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä, mutta kun onnistuu löytämään oikeat tiedot ja jaksaa opetella ohjelmien käyttöä, palkitsee lopulta valmiit kartat ja varmuus omasta tekemisestä. Gis-velhoksi on vielä pitkä matka, mutta pienin askelin sitä kohti!
Toinen tunnin pääteemoista oli yksi maantieteilijöiden tärkeimmistä työkaluista eli karttaprojektiot. Projektioiden hallinta on paikkatiedossa erittäin tärkeää, sillä valitulla projektiolla on suuri merkitys siihen, miltä kartta näyttää ja miten sen esittämät aiheet tuodaan esille. Yksi maantieteilijän vaikeimpia tehtäviä onkin luoda mahdollisimman objektiivisia, mutta informatiivisia karttoja. Tunnilla vertailimmekin konkreettisesti eri projektioita ja niiden vaikutuksia luomaamme Suomen karttaan. Arkielämässä helposti unohtaa projektioiden vaikutuksen, joten niitä on aina mielenkiintoista vertailla. Ei olisi pahitteeksi myöskään, että koko yhteiskunta saisi silloin tällöin pienen muistutuksen siitä, että Grönlanti ei ole Afrikan kokoinen!
Projektion vaikutus
Ensimmäiseksi vertailimme eri projektioiden vaikutusta pinta-alaan ja pituuteen. Mittasimme tietyn välimatkan ja pinta-alan Suomen kartalta ja vaihdoimme karttaa sitten eri projektioiden välillä, minkä myötä konkreettiset muutokset arvoissa auttoivat hahmottamaan projektion vaikutusta (taulukko 1). Valitsin mitattavan alueen Pohjois-Suomesta, sillä on yleistä, että mitä lähemmäksi napoja mennään sitä, suurempi kartan virhe on. Huomasin myös, että ellipsoidilla kuvatut arvot eivät muutu, mutta eri projektioiden tasoilla arvot muuttuvat runsaastikin. Tämä johtuu maapallon miltei pyöreästä muodosta, jota on mahdoton esittää täysin oikeana tasolla. Koska karttoja on hyvin erilaisia ja hyviin moneen käyttötarkoitukseen, on niitä kehitelty minimoimaan eri tyylisiä virheitä. Jälleen palaamme kartanluojan vastuuseen ja siihen miten tärkeä osa projektion valinta on itse kartan luomista. Esimerkiksi pelkkää Suomen aluetta kuvatessa ei ole järkeä käyttää taulukossakin näkyvää Robinsonin maailmankarttaa kuvaavaa kompromissiprojektiota, jonka mukaan Suomi näyttäisi vain venyneenä ja vääristyneenä.
Taulukko 1: eri projektioiden vertailutietoja
Vielä enemmän projektioiden vääristymät hahmottuivat, kun latasimme QGIS:iin Suomen kuntarajoja kuvaavan kartan ja hassuttelimme sillä, miltä Suomi näyttäisi eri projektioilla. Suomineitokaan ei näyttäisi aivan yhtä sirolta, jos kuvaisimme Suomea aina Robinson-projektiolla (kuva 1).
Ehkä maailman kuuluisin projektio kantaa nimeä Mercator, joka on flaamilaisen kartografin Gerhardus Mercatorin vuonna 1569 esittelemä lieriöprojektio (National geography). Mercatorin projektiota käytetään maailmankarttana ja se on erityisesti merenkulkijoiden suosiossa oikeakulmaisuutensa vuoksi. Koska Mercator on niin tuttu projektio kaikille, oli mielenkiintoista vertailla sitä Suomen kartoissa yleisesti käytettävään TM35-FIN-projektioon. Kuten kuvasta 2 nähdään, Mercator-projektio vääristää Pohjois-Suomen pinta-aloja jopa yli 8-kertaiseksi. Vääristymä on suuri koko Suomessa, joten on selvää, että Mercatorin projektio ei sovellu millään tapaa kuvaamaan esimerkiksi pituus- tai pinta-alatietoja Suomen alueelta.
Valitsin kartalle sateenkaarivärit opettajan mukaisesti juurikaan miettimättä etukäteen, sopiiko tämä väriskaala kuvattavaan aiheeseen vai olisiko esimerkiksi yhden värin skaalautuminen sopinut paremmin kartalle. Kun värikäs kartta avautui QGIS:in sivulle olin kuitenkin positiivisesti yllättänyt. Saatuani vielä kaverin avustuksella värit niin, että punainen kuvaa kaikista voimakkainta pinta-alan moninkertaisuutta, olin tyytyväinen lopputulokseen (kuva 2). Kartta on monista kuntarajoista huolimatta helposti luettava ja antaa yhdellä vilkaisulla kuvan pinta-alavääristymien voimistumisesta mitä pohjoisempaa aluetta kuvataan. Tekisi mieli lätkäistä tämä kuva jokaisen Suomea Mercator-projektiolla katsovan nenän alle! Yhtälailla pinta-alavääristymiä tapahtuu Mercator-projektiossa kaikkialla napoja lähestyessä, mutta kun katselee itselleen tutun kartan vääristymiä jää muutoksen merkittävyys ehkä enemmän mieleen. Ja vaikka Mercator-projektio tuodaan usein esille keskustelussa karttaprojektioista ja niiden vääristymistä, on hyvä muistaa, ettei mikään kaksiulotteinen taso pysty projisoimaan maapalloamme täysin oikein!
Ryhmätunneilla käymme paljon asiaa läpi ja väistämättäkin osa asioista unohtuu tai menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muiden kurssilaisten blogeja onkin virkistävää lukea ja esimerkiksi lukiessani Sampon blogia muistin opetelleeni käyttämään QGIS:illä myös select feature -työkalua, jonka avulla esimerkiksi Suomen kuntakartasta voi poimia tiettyjä alueita ja esimerkiksi maalata niitä. Tämän oppimisesta olin tyytyväinen, sillä työkalu tuntuu siltä, että sille löytyy varmasti käyttöä jatkossakin!
Ensi kertaan!
Lähteet:
Hoberg J. (2024) Ensimmäinen kurssikerta Jeron blogi viitattu 26.1.2024 https://blogs.helsinki.fi/hoberg/
Väätäjä S. (2024) Toinen kurssikerta (23.1.2024) Sampon blogi viitattu 26.1.2024 https://blogs.helsinki.fi/vsampo/
National Geographic https://education.nationalgeographic.org/resource/gerardus-mercator/