Fysiikanopettaja Riitta Salmenoja: “Jatkuva kehittyminen on työn ydin”

Teksti: Tapio Rasa

”Sellainen ns. perinteinen opettaja en ollut koskaan”, sanoo Riitta Salmenoja, joka opettaa fysiikkaa Novidan lukiossa Loimaalla. ”Lähdin opiskelemaan fysiikkaa Turun yliopistoon vuonna 1992, enkä ajatellut, että ryhtyisin opettajaksi. Turussa oli kiinnostavia linjoja, mutta opintojen aikana heräsi ajatus, että meillä ei ole kylliksi luonnontieteen osaajia. Tajusin, että voisin itse vaikuttaa asiaan, ja valmistuin vuonna 1998 opettajaksi.”

Riitta Salmenoja opettaa fysiikkaa lukiossa. Tarinan lopussa selviää miten pullat liittyvät Riitan oppitunteihin.

Riitalle opettaminen ei ole luokan edessä puhumista. Fysiikan oppitunnit ovat vahvasti kokeellisia, ja opiskelijat pääsevät itse tekemään fysiikkaa: ”Se on työtapa, joka sopii kaikille, ja osa pääsee vielä erityisen pitkälle itse tekemällä”. Vaikka oma opettamisen tapa onkin löytynyt, Riitta ei ole koskaan vetänyt samaa kurssia kahdesti samalla tavalla. ”Jatkuva kehittäminen ja kehittyminen on työn ydin”, Riitta tiivistää.

Erityisen keskeistä Riitan opetuksessa on digitaalisten opetusvälineiden perusteellinen hyödyntäminen. Digitalisaatio on poistanut paljon turhaa rutiinia opettajan työstä, ja Riitta käyttääkin opetuksen välineenä esimerkiksi itsekorjaavia pikatestejä. Myös kännykkägallupit ovat kovassa käytössä: näin fysikaalisiin kysymyksiin pääsee vastaamaan jokainen ryhmän opiskelija, ja käsitysten jakaumakin saadaan heti näkyviin. ”Yhteenveto osoittaa, että kaikilla on jotain opittavaa, eikä väärin vastaamista tarvitse pelätä”. Digitalisaatio onkin tehnyt Riitan opetuksesta joustavampaa ja digitaalisessa oppimisympäristössä kurssin kokonaisuuskin pysyy paremmin kasassa.

Kun ykköskurssissa on panostettu työtapojen oppimiseen, voi opiskelijoille antaa vastuuta ja vapautta. Riitan kursseilla kukin opiskelija tekee kotitehtäviä omien tavoitteidensa ja kiinnostuksiensa mukaan. Myös tietoa haetaan itse internetistä. ”Tiedon hakemisen mahdollisuutta pidetään itsestäänselvyytenä, mutta ei se lukiolaiselle ole. Harjoituksen myötä abit alkavat pikkuhiljaa jo osata vertailla lähteitä”, Riitta toteaa. Tablettien ja älypuhelinten aikana asiat kuten tiedostojen tallentaminen tietokoneelle on myös asia, jota täytyy opettaa. ”Olisipa aikaa opettaa ohjelmoinnin käyttöä fysiikassa. Oikeassa elämässä ei ole aina valmiina työkaluja, vaan ne pitää joskus itse tehdä”.

Opiskelijoiden valmistaminen tulevaisuuden haasteisiin onkin Riitan opetuksessa keskeistä. Kurssin lopuksi tehdään myös yleensä omatoiminen tutkimusprojekti, jonka aiheen opiskelijat voivat päättää itse. ”Opiskelijat pääsevät näkemään, että ovat oppineet jotain”, Riitta perustelee. Riitan opissa opiskelijat todella kehittyvätkin: kun aluksi opiskelijoilla on koevastauksissaan selkeät algoritmit, joiden pohjalta laskujen vastaukset tuotetaan, ilmestyy tyypillisesti ylioppilaskoevastauksiin joskus opiskelijan ”oma ääni”. Tällöin opiskelija on ratkaissut tehtävän eri tavalla kuin Riitta sen ohjeistaisi, mutta ratkaisu on silti täysin oikein. ”Hyvin palkitseva tunne”, Riitta hymyilee.

Riitta näkee itsensä yhteen saattajan ja mahdollisuuksien tarjoajan roolissa. Kun fysiikan kertauskurssi on päättymässä, tuntuu, että iso yhteinen projekti on viety onnistuneesti loppuun. Porukka on tiivis, ja joskus itketäänkin. ”Pyrin siihen, että olosuhteet ovat oppimiselle otolliset. Kaikki on tervetulleita”, Riitta toteaa. Välineinä tunnelman keventämiseen ovat usein pullat tai pannukakut (joita Riitta saattaa paistella, vaikka harjoituskokeen aikana). Riitalle yhtä tärkeitä ovat myös opiskelijat, jotka eivät suuntaudu fysiikkaan. ”Yleissivistävä ykköskurssi on erittäin tärkeä. Pääsee kaikkien opiskelijoiden kanssa miettimään, mistä meidän tieteellinen tieto tulee ja miten kokeita tehdään.” Opiskelijoilla saattaa olla jokin negatiivinen ennakkokäsitys fysiikasta, mutta tämä helposti muuttuu Riitan kurssilla. Myös kuva itsestä maailmankaikkeudessa kehittyy, ja tähän Riitta pyrkiikin antamaan välineitä.

Onko Riitta päässyt tavoitteeseensa – eli pystynyt innostamaan nuoria luonnontieteiden kysymyksiin? Tähän liittyy Riitalle erityisen mieluinen muisto. ”Ihan paras juttu oli, kun kävimme opiskelijoiden kanssa CERNissä ja opiskelijat pääsivät kyselemään tutkijalta fysiikasta. Johonkin kysymykseen tutkija vastasi, ettei kukaan tiedä vastausta. Opiskelijat innostuivat ja keskustelu siitä mitä ei tiedetä kävi vilkkaana koko matkan hotellille.

 

 

Szabolcs Galambosi – luennoitsijoiden aatelia

Teksti: Emilia Kilpua

Kumpulanmäen yksi ehdottomista tähtiluennoitsijoista on yliopistonlehtori Szabolcs Galambosi eli lyhyemmin Szabi.  Szabi saa lähes poikkeuksetta kiitettävää kurssipalautetta, opiskelijat keskustelemaan ja luentosalit täyteen. Hän opettaa tällä hetkellä peruskursseja, jotka ovat tunnetusti haastavia luennoida. Opiskelijoiden taustat vaihtelevat pitkään fysiikkaa harrastaneista noviiseihin ja kaikkien motivaatio tulisi pitää yllä. Ja jotta ison auditorion saa haltuun, täytyy olla sopivasti karismaa.  Käväisin haastattelemassa Szabia ja ottamassa selvää mikä on hänen suosionsa salaisuus.

Szabi luennoimassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille Vuorovaikutukset ja aine peruskurssia Physicumin isossa auditoriossa

Mitään selkeää hyvän luennoitsija reseptiä Szabi ei valitettavasti osaa kertoa. Hän ei myöskään kerro käyttävänsä mitään erikoisia menetelmiä tai muita yllättäviä kikkoja. Mutta jutellessani Szabin kanssa alkaa pikkuhiljaa selvitä, miksi hänen luentonsa ovat niin suosittuja. Päällimmäisenä jutustelussamme nousee esille se, että hän on aidosti kiinnostunut opiskelijoista ja todella haluaa heidän oppivan. Hän näkee paljon vaivaa luentojensa valmisteluun ja miettii tarkkaan erilaisia lähestymistapoja. Parhaaksi puoleksi opettamisessa Szabi mainitseekin ne hetket, kun huomaa, että opiskelija oivaltaa jonkin vaikean jutun.

Välitön ilmapiiri on hyvän luennon edellytys ja tässä Szabi on onnistunut erinomaisesti. Oppilaat uskaltavat kysellä ja vastailla. Myös erehtyminen on sallittua. Szabi kertoo, että opiskelijat ilahtuvat erityisesti jos luennoitsija tekee taululla virheen ja he pääsevät korjaamaan. ”Tämä on pedagogisesti mainio menetelmä” hän nauraa.

Aktivoivat opetusmenetelmät ovat rantautumassa hiljalleen myös fysiikan opetukseen. Vaikka Maxwellin yhtälöistä on hieman haastavaa saada keskustelua aikaan, peruskursseilla käytettävät klikkerikysymykset ovat suosittuja. Luennoitsijan kysymykseen vastataan anonyymisi, mutta opiskelijat joutuvat miettimään asiaa hetkisen itse tai pienissä ryhmissä. Szabi muistuttaa myös, että omat opetusmenetelmät ovat tärkeä perustella opiskelijoille, eikä kaikkia opiskelijoita pidä pakottaa samaan muottiin.

Entä voisiko yliopistolla jopa luopua luennoista kokonaan? Tällaiseenkin ehdotukseen törmää aina silloin tällöin. Kysyn tähän myös mielipidettä Szabilta. Hän tuumii videoluentojen tai jopa vain kirjasta itsenäisen opiskelemisen olevan ihan ok vaihtoehto. ”Opiskelijat kuitenkin tykkäävät käydä luennoilla kuuntelemassa, kun joku kertoo heille asiat” hän kertoo ja jatkaa: ”Joskus olen luennolla kysynyt pitäisikö luennot lopettaa ja lähes kaikki puistelivat päätään”. Szabin muistuttaa, että oppiminen itsekseen kirjaa lukemalla on monille yllättävän hankalaa opiskelujen alkuvaiheessa. Opiskelijat myös kokevat oppivansa luennoilla, vaikka Szabi haluaa painottaa, että todellinen oppiminen tapahtuu pitkälti laskuharjoituksissa ja laboratoriossa. Luennoilla käyminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Perinteisille luennoille on siis selkeästi vielä tilausta.

Videolla Szabi kertoo miten hänestä tuli luennoitsija ja mikä hän siinä erityisesti inspiroi.

 

Kosmista Kohinaa Hertsikan ala-asteella

Hertsikan ala-asteella kuului kosmista kohinaa viime marraskuusta maaliskuuhun. Oppitunneilla käsiteltiin avaruusaiheita ja niihin liittyvää fysiikkaa Aurinkokuntamme planeetoista aina mustiin aukkoihin.

Uudessa opetussuunnitelmassa painottuu ilmiöpohjainen oppiminen. Hertsikan ala-asteella tällaisesta työskentelystä on pitkät perinteet. Oppiminen lähtee isoista kokonaisuuksista, joista pikku hiljaa syvennytään erilaisiin aiheisiin. Tarkemmat teemat lähtevät oppilaiden omista kiinnostuksen kohteista.

Jo 1-3 luokkalaiset ovat käsitelleet hyvinkin haastavia fysiikkaan liittyviä aiheita. Esimerkiksi Krista Leinosen oppilaat ovat tutustuneet ajan käsitteeseen, magnetismiin ja painovoimaan. Oppilaat ovat kirjoittaneet tietotekstiä ja tehneet erilaisia kokeita. Lisäksi on tutkittu räjähdyksiä ja kasveja avaruudessa. Koulun juhlasalissa vieraili myös URSA:n planetaario.

Sekä koulun opettajat, että oppilaat ovat olleet Kosmista Kohinaa teemasta hyvin innostuneita. “Avaruutta opettaessa oppii joka kerta itse lisää” 1-3 luokkalaisia opettava Jani Mononen sanoo. Katso lisää videolta Janin ja hänen oppilaidensa mietteitä Kosmista Kohinaa teemasta ja fysiikan opiskelusta.

Teksti: Emilia Kilpua