Maskeista ja käytännöistä

Ennen tätä kevättä maskeihin törmäsi vain satunnaisten aasialaisturistien kasvoilla, mutta sitten COVID-19 toi kasvomaskien käytön laajemmin myös Eurooppaan ja Suomeen. Pakollista maskien käyttö ei useissa maissa (Suomi mukaan lukien) kuitenkaan ole, ja esimerkiksi Suomessa viestintä maskien käytöstä plussineen ja miinuksineen on ollut ristiriitaista. Maski voi suojata pahimmilta pärskeiltä, mutta toisaalta väärin käytettynä ja huonosti huollettuna muun muassa lisätä epäpuhtauksien määrää hengitysteissä. Lisäksi maskin käytön on sanottu voivan johtaa vääränlaiseen turvallisuuden tunteeseen. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi Marttaliitto julkaisi maskien ompeluohjeet ja moni vaatealan yritys on ryhtynyt myymään maskeja.

On hassua, miten ristiriitaista viestintä on ottaen huomioon, että maskit eivät ole globaalisti lainkaan uusi ilmiö. Esimerkiksi monissa Aasian maissa maskien käyttö on ollut hyvinkin yleinen käytäntö jo pitkään. Näissä maissa maskeja käytetään paitsi ilmansaasteilta suojautumiseksi suurissa kaupungeissa, myös muiden, esimerkiksi kanssamatkustajien, suojelemiseksi kun itsellä on flunssan oireita.

Kuva: Pixabay

Helsingin Sanomat julkaisi tällä viikolla pääkirjoituksen, jonka mukaan ”tehokkain suositus kasvomaskien käytöstä voisi olla kehotus oman järjen käyttöön”. Tämä on sinällään hankala neuvo, että se vie vastuun maskien käytöstä tai käyttämättä jättämisestä sille yksilölle, joka tälläkin hetkellä tuskailee puutteellisen ja ristiriitaisen informaation kanssa pohtien, mistä ja millaisia maskeja tulisi hankkia, miten niitä tulee käyttää ja hoitaa, ja millaisissa tilanteissa käytöstä on hyötyä ja koska taas haittaa. Lisäksi omaa järkeään maskien käytön suhteen käyttänevät lähinnä ne, joita tilanne huolestuttaa.

Hesarin pääkirjoituksessa mainittiin myös, että kasvomaskin ensisijainen tehtävä on suojata muita. Tässä on yksi keskeinen asia, jota tulisi korostaa, jos maskien käytön halutaan yleistyvän. Maskien käyttö, kuten muutkin arkiset käytännöt kaupassakäynnistä matkustamiseen, muodostuvat erilaisista materiaalisista elementeistä, merkityksistä sekä osaamisesta ja taidoista (esim. Shove 2014). Aiempi tutkimus käytäntöjen leviämisestä (mm. Shove & Pantzar 2005) osoittaa, että samakin käytäntö ilmenee eri konteksteissa eri tavalla. Maskien käyttö (tai heidän esimerkissään sauvakävely), on keksittävä kussakin ympäristössä uudestaan ja tällöin esimerkiksi merkitykset voivat muuttua. Lisäksi käytäntöjen yleistyminen ja ”juurruttaminen” vaatii tavoitteellista työtä useilta eri toimijoilta. Yksilöiden motiiveihin ja asenteisiin vaikuttamalla muutos jää parhaimmillaankin marginaaliseksi (ks. Laakso 2017).

Kasvomaskit kytketään Suomen kontekstissa vahvasti terveydenhuoltoon ja itsensä suojaamiseen. Tätä ajattelutapaa vahvistaa se, miten maskien käyttö esimerkiksi monissa suurkaupungeissa on ensisijaisesti keino suojata itsensä saasteilta. Hesarissa maskien käyttö on rinnastettu turvavöiden käyttöön. Sen sijaan ajatus siitä, että maskia itse käyttämällä suojaisi muita, on ollut paljon näkymättömämpi motiivi maskien käytössä – mediassa näkemämme kuvat maskeja käyttävistä ihmisistä kytketään ilmansaasteisiin, ei niinkään siihen, että pyrittäisiin estämään flunssan leviäminen tiiviisti asutetussa kaupungissa. Maskin käyttö osoittaa ajattelussamme siis ennen kaikkea huolenpitoa itsestä, ei niinkään muista. Siksi ajatus siitä, että laittaa itsensä alttiiksi erilaisille terveysriskeille maskia pitämällä tuntuu vieraalta, vaikka samalla suojelisikin ympärillään olevia.

Kuva: Ian MacNicol / Friends of the Earth Scotland

Tällä hetkellä maskeja pitävätkin (omien, rajallisten havaintojeni perusteella) vain ne, jotka pelkäävät – oman terveytensä puolesta, tai mahdollisesti koska lähipiirissä elää riskiryhmään kuuluvia. Tämä ajattelutapa tulisi kääntää – sen sijaan että maskia pitävät ne jotka pelkäävät, tulisi sitä pitää niiden, joilla on ollut riski saada tartunta tai joilla on pieniäkään oireita. Tällaista ajattelutavan muutosta tukisivat esimerkiksi nollatoleranssi siihen, että työpaikalle tullaan kipeänä – tällä hetkellä, poikkeuskevättä lukuun ottamatta, suomalaiseen työkulttuuriin on vahvasti liittynyt se, että flunssaisenakin raahaudutaan töihin, huolimatta riskistä sairastuttaa myös muut työpaikallaan tai ruuhkabussissa matkalla töihin. Tällainen työkulttuuri ylläpitää tartuttavuutta vähätteleviä asenteita, joissa keskiössä olen minä itse eivätkä ihmiset ympärilläni.

Maskien saatavuus on tänä keväänä hyvin poikkeuksellista, mutta mahdollisimman pian olisi myös päästävä siihen tilanteeseen, jossa maskeja saa lähikaupasta kassan viereiseltä hyllyltä, purukumin ja suklaapatukoiden vierestä. Joissain maissa maskeja saa automaateista. Mitä helpompaa ja nopeampaa maskien saaminen on, sitä helpommin niitä käytetään. Influenssakauden kynnyksellä maskeja voisi vaikka jakaa rokotuspisteiden kyljessä. Jos vaihtoehtoina on mennä varta vasten maskien takia apteekkiin jonottamaan, tilata verkkokaupasta design-maskeja jotka sitten pitäisi pestä 90 asteessa (kuka pesee mitään pyykkiä 90 asteessa?) jokaisen käyttökerran jälkeen tai ommella maskit itse oikeanlaisesta kankaasta Marttojen ohjeilla, jää maskien käyttö vain yllämainitulle pelkäävien ja huolestuneiden joukolle. Mitä enemmän maskeja on näkyvillä ja tarjolla, sitä normaalimmaksi muuttuu ajatus sellaisen käyttämisestä.

Maskien käytön normalisoinnin kannalta olisi tärkeää selkeästi viestiä siitä, miksi maskeja käytetään (ei itsen, vaan muiden suojaamiseksi) ja kertoa maskien käytöstä ja sen syistä niin kouluissa, työpaikoilla kuin mediassakin. Joukkoliikenteessä voisi olla pyyntö maskien käytöstä flunssaisena, samaan tapaan kuin bussien seinällä nyt on pyyntö ottaa reppu pois selästä ja päästää vanhukset ja raskaana olevat istumaan. Käsienpesuohjeiden kylkeen voisi printata ohjeet maskin käytöstä, mikäli tuntee flunssaoireita tai perheessä on flunssaa. Mitä laajemmin maskien käytöstä ja sen syistä viestitään eri paikoissa, sitä paremmin viesti tavoittaa myös ne joita tartunnat eivät huolestuta tai pelota.

Maskien käytön yleistyminen vaatii siis paljon muutakin kuin sen, että kukin käyttää omaa järkeään. Se vaatii systemaattista viestintää, infrastruktuuria ja sosiaalisten normien muutosta. Maskien ei tulisi olla merkki pelosta, vaan välittämisestä.

 

Lisää käytännöistä:

Laakso, S. (2017). A practice approach to experimental governance. Experiences from the intersection of everyday life and local experimentation. University of Helsinki.

Shove, E. (2014). Putting Practice into Policy: reconfiguring questions of consumption and climate change. Contemporary Social Science, 9(4), 415–429. https://doi.org/10.1080/21582041.2012.692484

Shove, E. & Pantzar, M. (2005). Consumers, Producers and Practices: Understanding the invention and reinvention of Nordic walking. Journal of Consumer Culture, 5(1), 43–64. https://doi.org/10.1177/1469540505049846