Miltä kokeilukulttuuri näyttää arjen käytäntöjen näkökulmasta?

Väitöskirjani A practice approach to experimental governance : Experiences from the intersection of everyday life and local experimentation on nyt saatavilla e-thesis-palvelussa.

Väitöskirjassani tutkin käytäntöteorian (practice theory) näkökulmasta paikallisia, kestävyyteen tähtääviä kokeiluja – kuten sitä, miten ihmiset saadaan käyttämään joukkoliikennettä, tai sitä millaisilla keinoin kouluruokailusta tehdään kestävämpää. Väitöskirjatutkimus nivoo yhteen kokeilevan hallinnan (experimental governance) ja käytäntöjen dynamiikan tutkimussuuntia ja ottaa osaa niin poliittisesti kuin tieteellisestikin ajankohtaiseen keskusteluun kulutuksen ohjaamisesta kestävämpään suuntaan kokeilujen ja interventioiden keinoin.

Kokeilukulttuurin lähtökohtana on, että erilaisten kokeilujen kautta voidaan kehittää uudenlaisia toimintatapoja niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Vaikka kokeilukulttuuri käsitteenä on melko uusi, on esimerkiksi Hiilineutraali kunta -hankkeessa toteutettu erilaisia kokeiluja jo kohta kymmenen vuoden ajan. Usein pientenkin kokeilujen taustalla on ajatus, että niiden oppeja voidaan monistaa ja skaalata, ja lopulta saavuttaa muutoksia koko siinä tavassa, miten tuotamme energiaa, liikumme tai kierrätämme raaka-aineita.

 

 

 

 

 

 

 

Väitöskirjani keskittyy kokeilujen osallistujiin: miten he ottavat uusia teknologioita ja palveluita käyttöön arjessaan, ja miten yksilöiden sosiaalinen kanssakäyminen niin perheen sisällä kuin sen ulkopuolella vaikuttaa käytäntöjen muuttumiseen ja leviämiseen. Useat käytäntöjen osatekijät – millaisista elementeistä käytännöt muodostuvat, miten ne kytkeytyvät toisiinsa, miten muutos yhdessä käytännössä vaikuttaa kokonaisuuteen ja miten yksilöt toimivat suhteessa yhteisössä vallitseviin sosiaalisiin normeihin, odotuksiin, sääntöihin ja merkityksiin – vaikuttavat siihen, miten pysyviä tai joustavia käytännöt ovat.

Väitöskirja koostuu viidestä artikkelista, jotka käsittelevät sitä, mitä paikallisilta kokeiluilta voidaan odottaa ja millainen on kunkin kokeilun rooli kokeilukulttuurissa, sekä mitä arjen käytäntöjen tutkiminen kertoo kokeiluista ja miten kokeilut toimivat arjessa. Yksi artikkeleista on meta-analyysi ilmastonmuutoksen hallintaa kokeilujen keinoin käsittelevistä artikkeleista ja neljä muuta empiirisiä tapaustutkimuksia yhteensä kolmesta paikallisesta kokeiluhankkeesta Jyväskylässä: Tulevaisuuden kotitalous -hankkeesta, Luovu henkilöautosta -kokeilusta sekä tähdelounaskäytännöstä (Tulevaisuuden kotitalous -hankkeesta sekä tähdelounaasta löytyy myös suomenkieliset blogitekstit).

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että käytäntöteoreettinen lähestymistapa sekä osallistujien näkökulma tarjoavat uudenlaisen perspektiivin kokeilevan hallinnan toimintatapoihin. Vaikka kestävän kulutustason saavuttaminen edellyttää käytäntöjen laajempaa muutosta (practices-as-entities), yksittäiset toimet (practices-as-performances) käytäntöjen ilmentäjinä voivat auttaa ymmärtämään niitä kokemuksia ja tekijöitä, jotka ovat keskeisessä asemassa tässä muutoksessa: autosta luopuminen ei riipu ainoastaan sopivien bussivuorojen olemassaolosta tai joukkoliikenteen hinnasta, vaan siitä, kuinka itsenäisesti lapset pääsevät liikkumaan, millaisia odotuksia auton käytölle työpaikalla on, tai missä läheiset asuvat ja missä omat harrastuspaikat sijaitsevat. Käytäntöjen keskinäiset riippuvuudet, historia, konteksti sekä kollektiiviset käsitykset siitä millainen toiminta on normaalia, vaikuttavat käytäntöjen mahdollisuuteen muuttua kestävämmiksi.

Tutkimuksen tulokset korostavat kuitenkin myös sitä, että osallistujat eivät ole ainoastaan kokeilujen passiivisia kohteita, vaan  aktiivisia toimijoita, jotka järjestävät ja organisoivat uusia käytäntöjen osia (elements) ja yhdistelmiä kokonaisuuksiksi omassa arjessaan, ja peilaavat omia toimintatapojaan yhteisössä vallitseviin käytäntöihin. Esimerkiksi lounaan tarjoaminen lähikoulussa saattaa vaikuttaa koko siihen tapaan, jolla vanhukset liikkuvat tai parempien kasvisruokavalikoimien metsästys saattaa johtaa aiempaa pidempiin kauppamatkoihin. Tämän moninaisuuden ja osallistujien kokemusten ymmärtäminen voi auttaa kohdistamaan kokeilut siten, että muutokset arjessa ovat helpompia, ja siten avata mahdollisuuksia kestävien käytäntöjen luomiselle ja vakiinnuttamiselle.

Tervetuloa myös väitöstilaisuuteeni, joka järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 6 (uudella puolella, 3. kerros, Fabianinkatu 33) perjantaina 16.6. klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Inge Røpke Aalborgin yliopistosta ja kustoksena professori Janne Hukkinen Helsingin yliopistosta.