Farkkuostoksilla

Olet ostamassa uusia farkkuja ja sovituskoppitaiston tuloksena sinulla on kaksi istuvaa mallia valittavanasi. Entten tentten -metodin sijasta päätät vertailla farkkumerkkejä.

Hinta on tietenkin tärkeä kriteeri, varsinkin jos rahat ovat niukassa. Mutta mitä muuta sinun tulisi ottaa huomioon valintaa tehdessäsi? Läheskään kaikki kuluttajat eivät esimerkiksi tiedä, että farkkujen ulkonäössä piilee yksi tärkeä kriteeri eettisyyden kannalta.

Toiset sovittamistasi farkuista ovat jo valmiiksi haalistuneet, eli kankaan pintaa on kulutettu tehtaalla. Hiekkapuhallus on edullisin tapa luoda kulunut efekti. Farkkukankaaseen suunnataan hiekkaa kovalla paineella, samalla periaatteella kuin metallipintoja tai kiviseiniä siloitetaan rakennusteollisuudessa. Erona on, että tekstiiliteollisuudessa hiekkapuhallusta tehdään usein ilman asianmukaisia suojavarusteita, mikä voi aiheuttaa kivipölykeuhkoa ja ennenaikaisia kuolemia.

Hiekkapuhaltamisen suorittavat useasti köyhät nuoret miehet, jotka eivät yleensä tiedä millaiselle riskille he itsensä altistavat. Tai vaikka tietäisivätkin, ei heillä välttämättä ole varaa kieltäytyä hieman paremmin palkatusta tehtävästä. Kalliita suojavarusteita heidän työnantajansa eivät tarjoa.

Järjestöt ovat kampanjoineet hiekkapuhalluksen lopettamiseksi. Vastuu käytännön pois kitkemisestä on ensisijaisesti vaatevalmistajilla ja brändiyrityksillä. Useat valmistajat ovat ilmoittaneet luopuvansa käytännöstä tuotantoketjuissaan. Ketjut ovat usein kuitenkin pitkiä ja niiden valvonta on usein puutteellista, joten on epäselvää kuinka paljon lupauksiin voi luottaa. Lainsäädäntö (tai lain valvonta) on usein lepsua halpatyömaissa, mikä mahdollistaa hengenvaarallisen työn jatkumisen. Kun esimerkiksi Turkissa kiellettiin hiekkapuhallus, monet yritykset siirsivät hiekkapuhalluksen maihin, joissa lainsäädäntö sen vielä sallii, kuten Bangladeshiin ja Intiaan.

Oikeastaan ainoa tapa olla varma siitä, ettei uusia farkkujasi ole hiekkapuhallettu, on olla ostamatta valmiiksi kulutettuja farkkuja.

Tämä tuo meidät kuluttajien vastuuseen: jos kulutetuille farkuille ei olísi kysyntää, ei niitä myöskään tarjottaisi, ainakaan laajalti. Toisaalta brändit ja suunnittelijat luovat kysyntää kehittämällä uusia tuotteita ja trendejä.

Vaateteollisuuteen liittyy kuitenkin paljon muitakin ongelmakohtia, elämiseen riittämättömistä palkoista alkaen. Kävin näistä yleisempiä läpi edellisessä blogikirjoituksessani. Kuluttajan valinnan tueksi tarvitaan tietoa: pitäisi tietää kuka valmistaja ottaa epäkohtia huomioon tuotannossaan ja kuinka tosissaan.

Hiekkapuhallus on siis vain yksi esimerkki kuluttamiseen liittyvistä haitoista, joista kuluttaja ei ostohetkellä välttämättä ole tietoinen. Mistä asioista kuluttajien sitten tulisi olla perillä ja miten tieto vaikuttaa vastuuseen? Voiko trendeistä olla vastuussa? Miten järkevää on puhua kuluttajista yhtenäisenä ryhmänä? Mitä kuluttajan vastuu on: vastuuta omasta ostamisesta vai vastuuta toimia käytäntöjen muuttamiseksi?

Tulen käsittelemään näitä ja muita kuluttamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä filosofian näkökulmasta tulevissa blogikirjoituksissa.

———————————————-

Lähteet:

Tekstiiliteollisuuden eettiset kysymykset

Oletko ikinä tullut ajatelleeksi kuka valmisti uuden paitasi ja millaisissa olosuhteissa? Entä mistä farkkujesi puuvilla on kotoisin? Me kaikki käytämme useita vaatekappaleita joka päivä, mutta harvemmin pysähdymme miettimään, miten ne on valmistettu.

Suurin osa Suomessa myydyistä vaatteista tuotetaan ulkomailla. Tämä ei koske pelkästään kansainvälisiä brändiyrityksiä, vaan myös suomalaisia merkkejä.

Tekstiili- ja vaatetusalalla työskentelee noin 60 miljoonaa henkeä, useat heistä maaseuduilta paremman toimeentulon toivossa tehdasalueille muuttaneita naisia, osa lapsia. Alaikäisten työntekijöiden lisäksi yleisimpiä ongelmia ovat mm. elämiseen riittämätön palkka, liian pitkät työpäivät ja heikko työturvallisuus.

Tekstiilin kierrätystä edistävä yhteistyöverkosto Telaketju pyysi minua pitämään webinaarin tekstiiliteollisuuden eettisistä kysymyksistä ja yritysvastuusta. Telaketjussa on mukana esimerkiksi kotimaisia tekstiilialan yrityksiä.

Käyn videolla läpi mm. seuraavat asiat:

  • yleisimmät ongelmat tehtaissa (alkaa kohdasta 4:45)
  • mistä yritykset ovat vastuussa (7:00)
  • miksi pelkät auditoinnit eivät riitä ja miten auditointeja tulisi parantaa (14:35)
  • miten edistää vastuullisuutta tuotantoketjussa (21:20).

Webinaari löytyy yllä olevan linkin kautta tai osoitteesta: https://telaketju.turkuamk.fi/webinaarit/eettiset-kysymykset-ja-yritysvastuu-tekstiiliteollisuudessa

Yksi viesteistäni yrityksille on, että ongelmien noustessa esiin niistä pitäisi koittaa keskustella alihankkijan kanssa, eikä lopettaa yhteistyötä lyhyellä varoitusajalla. Avoin dialogi ja ennen kaikkea realistiset vaatimukset ovat askel kohti parempia työoloja. Jos työoloja halutaan parannettavan, brändiyrityksen on oltava myös valmis panostamaan siihen.

Asiat eivät muutu hetkessä, mutta brändiyritysten läpinäkyvyys ja sitoutuminen tuotanto-olosuhteiden parantamiseen ovat avainasemassa matkalla kohti eettisesti kestävämpää tekstiiliteollisuutta.

Entä sitten yksittäinen kuluttaja, mitä hän voi tehdä? Paljonkin: ostaa vähemmän ja vain tarpeeseen, kannattaa merkkejä jotka panostavat laatuun ja eettisyyteen, antaa palautetta brändiyrityksille tai osallistua kampanjointiin kansalaisjärjestöjen kautta. Sen sijaan ei kannata boikotoida minkään tietyn maan tuotteita.

Asiakaspalautteella on usein suurempi voima kuin moni ajattelee. Yhdelläkin asiakaspalautteella on merkitystä, sillä yleensä sen katsotaan vastaavan noin 100-300 ihmisen mielipidettä. Kysymällä tuotteen vastuullisuudesta kerrot samalla yritykselle, että heidän asiakaskuntansa on kiinnostunut näistä asioista. Viestit asiakkailta toimivatkin usein herättelijöinä vastuullisuuteen.

Vastuullisista (ja vastuuttomista) vaatteista löytyy lisää tietoa suomeksi mm. näiltä tahoilta:
Eettisen kaupan puolesta ry
Finnwatch
Puhtaat vaatteet