Osallisuusvastuu ilmastonmuutoksesta

Maapallon ilmasto muuttuu ennennäkemättömällä vauhdilla. Lämpötilan muutokset, joissa kesti ennen tuhansia vuosia, tapahtuvat nyt vuosikymmenissä. Nämä nopeat muutokset ovat ihmisten aiheuttamia. Erityisen huolestuttavaa on, että ilmastotutkijoiden mukaan maailman keskilämpötila nousee neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä, jollemme ripeästi muuta toimintatapojamme. Neljä astetta on maapallon keskiarvo, joten paikoittain lämpötila nousee paljon enemmän. Esimerkiksi Välimeren kesistä voi tulla yhdeksän astetta lämpimämpiä. Metsäpalojen riski kasvaa, ja myös Amazon on vaarassa palaa. Kaksi kolmasosaa maailman suurimmista kaupungeista voi joutua veden alle meren pinnan noustessa.

Muutokset voivat myös tapahtua nopeammin kuin on ennustettu. Neljän asteen keskilämpötilan nousu voi tapahtua jo seuraavan 50–60 vuoden aikana, missä tapauksessa ilmastonmuutos ei tule olemaan ongelma vain tuleville sukupolville, vaan koskettaa myös meitä jo täällä olevia. Lämpötilan nousun tasoittumisesta neljään asteeseen ei ole takeita, koska erilaiset palauteilmiöt ja ryöstäytymispisteet vaikeuttavat muutosten ennustamista. Maailmanpankki on monien muiden tahojen ohella varoittanut, että yhteiskunnat eivät välttämättä ehdi sopeutua neljä astetta lämpimämmän maapallon tuomiin muutoksiin tarpeeksi nopeasti. Tämän takia näin suurta keskilämpötilan nousua tulee välttää.

Käsittelen väitöskirjassani ilmastonmuutosta esimerkkitapauksena systemaattisesta vahingosta, joka on syntynyt kollektiivisen toiminnan tahattomana sivuvaikutuksena. Tällaisten vahinkojen ja haittojen kohdalla kausaalinen yhteys yksittäisen toimijan ja lopputuloksen välillä on usein epäselvä tai mahdoton osoittaa tarkasti. Kysymykseni kuuluukin, voiko yksilö olla vastuussa tällaisista haitoista, ja jos voi, niin miten?

Suuri osa ihmisten toiminnasta on nykyään kansainvälistä tai se sisältää maailmanlaajuisia näkökohtia, oli kyse sitten kaupankäynnistä, tieteestä, rahoituksesta, politiikasta, kulttuurista tai urheilusta. Teknologinen kehitys on helpottanut kansainvälistä kanssakäymistä. Ihmisten yhteistyö on saanut uusia muotoja varsinkin kuluneen vuosisadan ja viimeisten vuosikymmenten aikana. Monimutkaisten sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden takia voimme jopa olla osallisena kollektiivisessa toiminnassa, jota emme tunne tai jota emme hyväksyisi. Ei ole aina selvää, mistä kaikesta tarkalleen ottaen olemme vastuussa, ja institutionaaliset ja sosiaaliset käytännöt voivat hämärtää asiaa entisestään.

Osallisuusvastuu (complicity) on osallistumista, osallisuutta tai yhteyttä väärään tekoon tai kollektiivisesti aiheutettuun haittaan. Osallisuusvastuu nousee kulttuurisista ja oikeudellisista toimintatavoistamme, jotka linkittävät toimijan muiden tekemiin vahinkoihin tai haittoihin, jotka ovat syntyneet kollektiivisen toiminnan ohessa.

Esitän väitöskirjassani, että ilmastonmuutos ei ole ongelma vain kollektiivisille toimijoille, vaan myös yksilöille pääosin sen takia, että olemme erilaisten kollektiivien jäseniä ja osia. Yksilöllisen vastuumme voi ymmärtää kahdella eri tavalla: mistä olemme yksilöinä suoraan vastuussa ja mistä olemme kollektiivien kautta vastuussa. Meillä voi siis olla sekä suoraa vastuuta että jaettua osallisuusvastuuta. Lisäksi kollektiivisilla toimijoilla voi olla kollektiivista vastuuta. Kollektiivisilla toimijoilla tarkoitan järjestäytyneitä, integroituneita, jäsentyneitä kollektiiveja, joilla on jaettu päämäärä tai tavoite, eetos, ja joilla on yleensä roolit ja hierarkia. Järjestymättömillä kollektiiveilla tarkoitan joukkoa ihmisiä, joita yhdistää jokin seikka.

Täten yksilöiden moraaliselle vastuulle ilmastonmuutoksesta on kolme mahdollista lähdettä: suora vastuu, osallisuusvastuu kollektiivisten toimijoiden jäseninä ja osallisuusvastuu järjestymättömien kollektiivien osana. Kukaan yksilö ei ole vastuussa ilmastonmuutoksesta sinänsä, mutta yksilö voi olla vastuussa esimerkiksi vakavan haitan riskin kasvattamisesta. Joihinkin ihmisiin soveltuu kaikki kolme lähdettä, joihinkin ei mikään niistä. Verrattain rikkaista ihmisistä puhuessamme kuitenkin lähes jokainen on osallisuusvastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamista haitoista järjestymättömien kollektiivien osana, ja moni myös kollektiivisten toimijoiden jäseninä. Osallisuusvastuu onkin tärkein vastuumme ilmastonmuutoksessa.

Vaikka keskitynkin tutkimuksessani yksilöihin ja heidän osallisuusvastuuseensa, en kuitenkaan kiellä kollektiivisten toimijoiden kollektiivista vastuuta toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Osallisuusvastuussa sosiaaliset rakenteet ja tavat tuovat ihmiset jaetun vastuun piiriin. Kollektiivisella vastuulla on myös toinen vahvempi merkitys, kollektiivisten toimijoiden vastuu. Hallitukset ja Yhdistyneiden kansakuntien kaltaiset kansainväliset järjestöt eivät ole ainoita oleellisia kollektiivisia toimijoita ilmastonmuutosta tarkasteltaessa. Myös yrityksillä, yhtiöillä, järjestöillä ja muilla kollektiivisilla toimijoilla on merkitystä. Niidenkin tulisi tehdä toiminnastaan niin hiilineutraalia kuin mahdollista. Lisäksi haittaa ovat toimillaan aiheuttaneet yritykset, jotka ovat tuottaneet harhaanjohtavaa tietoa ilmastonmuutoksesta tavoitteenaan jarruttaa säätelyä päästöjen vähentämiseksi, ja niiltä voi perustellusti vaatia kompensaatiota.

 

Lähteet:

Hormio, Säde (2017) Marginal participation, complicity, and agnotology: What climate change can teach us about individual and collective responsibility. PhD thesis, University of Helsinki.