4 tapaa, joilla kuluttaminen voi liittyä vahingontekoon

Kuluttaminen on erottamaton osa arkea suurimmille osalle meistä suomalaisista. Teemme päivittäin jopa kymmenittäin erilaisia ostopäätöksiä vessapaperista vaatteisiin. Tavallisessa suomalaisessa kodissa onkin keskimäärin 10 000-50 000 tavaraa. Tuotteilla on oma historiansa jo ennen kuin hankimme ne, eikä kaikkien menneisyys kestä välttämättä päivänvaloa.

Kuluttamisen etiikkaan erikoistunut filosofi David T. Schwartz erottelee neljä eri tapaa, joilla kuluttaminen voi kytkeytyä vahingontekoon. Nämä liittyvät joko tuotteen valmistamiseen, markkinointiin tai käyttöön, tai sitten kyseessä voi olla myös tuotteeseen toissijaisesti liittyvä haitta.

Edellisen blogikirjoitukseni aiheena oli hiekkapuhalluksen käyttö farkkujen valmistuksessa, ja kuinka tämä altistaa työntekijöitä hengenvaaralliselle kivipölykeuhkolle asianmukaisten suojavarusteiden puuttuessa. Tämä on yksi esimerkki valmistusprosessiin liittyvästä vahingonteosta. Muita ovat mm. lapsityövoiman käyttö tai epä-inhimilliset työskentelyolosuhteet tuotetta valmistettaessa.

Tuotteen markkinointi voi olla myös eettisten ongelmien lähde. Joitain vahingollisia tuotteita, kuten tupakkaa, voidaan markkinoida piilomainonnan avulla. Kategoriaan voisi varmaan myös sisällyttää paljon sokeria sisältävien tuotteiden mainostamisen lapsille. Sekä tupakka- että sokeriteollisuus on käyttänyt paljon rahaa johdattaakseen kuluttajia harhaan tuotteidensa haittavaikutuksista (suosittelen lämpimästi kiehtovaa kirjaa Merchants of Doubt, joka käy läpi miten suuryritysten lobbarit ja PR-koneisto toimivat säätelyn uhatessa).

Tuotteen käyttö voi sekin aiheuttaa vahinkoa. Schwartzin oma esimerkki on ruohonleikkurien tai lehtipuhaltimien paljon saastuttavat pikkumoottorit. Tämäntyyppisten puutarhanhoitoon käytettävien laitteiden yhteenlasketut päästöt voivat olla mittavia (yhden laskelman mukaan ne kattavat Kaliforniassa 7% osavaltion ilmansaasteista). Tuotteen käyttöön liittyviksi haitoiksi voisi kutsua myös suurinta osaa matkustamiseen liittyvistä päästöistä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö autoissa, lentokoneissa, laivoissa jne. kaikki kiihdyttävät ilmastonmuutosta, ja aiheuttavat laajalti haittaa nyt ja tulevaisuudessa entistä epävakaamman ilmaston ja nousevan merenpinnan kautta.

Viimeinen kategoria on tuotteeseen liittyvä toissijainen haitta. Toissijainen siksi, että vahingonteko näissä tapauksissa ei aiheudu tuotteen valmistamisesta, käyttämisestä, tai markkinoinnista, vaan liittyy tahoihin, jotka hyötyvät tuotteen ostamisesta. Esimerkkinä voisi olla kauppias, jonka rahoittaa myyntivoitoillaan rasistisia julkaisuja tai muuta vahinkoa aiheuttavaa toimintaa.

Nämä kategoriat osoittavat että kuluttamiseen liittyy valtavasti eettisiä kysymyksiä, ja että tuotteen elinkaareen kuuluu monia kohtia, joissa tuote voi aiheuttaa vahinkoa tai liittyä vahingontekoon. Epäkohdat eivät välttämättä kytkeydy toisiinsa. Esimerkiksi hyvissä työ-olosuhteissa valmistettu tuote voi aiheuttaa vahinkoa kun sitä käytetään, tai ympäristön kannalta lähes harmiton tuote voi olla osittain valmistettu pakkotyövoiman avulla. Tiedostavan kuluttajan onkin välillä valittava kahdesta – tai useammasta – pahasta se pienin, mutta tämän punnitseminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Lähteet:

  • David T. Schwartz (2010) Consuming Choices: Ethics in a Global Consumer Era. Rowman & Littlefield Publishers, Inc.
  • Naomi Oreskes ja Erik M. Conway (2010) Merchants of Doubt: How a Handful of Scientists Obscured the Truth on Issues from Tobacco Smoke to Global Warming. Bloomsbury Press.