Ilmastonmuutos ja yksilö

Meillä on kiire jos aiomme pitää maapallon elinkelpoisena. Välttääksemme arvaamattoman ja ihmisille epäsuotuisan ilmaston maailman pitää muuttua hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkisti lokakuussa uusimman raporttinsa, jossa se peräänkuulutti ripeitä toimia, sillä nykyisillä päästövähennyksillä ei tavoitteeseen päästä. Vaikka päästöt ovat ennätyslukemissa tällä hetkellä, ne pitäisi saada tasaantumaan ja kääntymään laskuun jo seuraavan kahden vuoden kuluessa.

Ideaalimaailmassa ilmastonmuutos saataisiin tehokkaasti hillittyä kansainvälisillä päästösopimuksilla ja mekanismeilla, mutta edistys on ollut tähän mennessä hidasta. Puolassa parhaillaan käynnissä olevilta neuvotteluilta toivottiin nykyisten päästövähennyssitoumuksien kiristämistä, mutta etenkin Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian vastustuksen ansiosta tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Koska aika on käynyt vähiin, ratkaisuja on alettu etsiä myös muualta. IPCC:n raportin julkaisemisen jälkeen moni artikkeli onkin korostanut, että vaikka poliitikoilla ja muilla päättäjillä on suurin vastuu, yksittäinenkin ihminen voi vaikuttaa esimerkiksi kulutustottumustensa kautta. Useampi taho on todennut, että tietyillä valinnoilla voi olla huomattavakin vaikutus omiin kasvihuonepäästöihimme, kuten vaikkapa naudanlihan syömisen vähentämisellä.

Kulutuskäyttäytymisemme tärkeydestä huolimatta äänestäminen – ja poliittinen vastuu laajemmin – nostetaan oikeutetusti esille tärkeimpänä vaikuttamiskanavanamme. Vaikka kuluttaisi kuinka hiilineutraalisti, on tärkeää lähettää poliitikoille lisäksi suora viesti siitä, että välittää millaista politiikkaa he ovat ajamassa tulevaisuutemme suhteen.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa keskustelu käydään yleensä joko yksittäisten ihmisten tai isojen yhteisöjen kautta. Hyppy yksilön ja usein kasvottomalta tuntuvien suurten kollektiivisten toimijoiden tai ryhmien välillä voi tuntua turhan isolta harppaukselta. Ei siis ole ihme, jos monelle voi herätä epäily, että onko minun yksittäisillä teoillani sittenkään merkitystä lopputuloksen kannalta.

Emme kuitenkaan ole vain yksittäisiä ihmisiä valtiossa, yksi ääni miljoonista. Todellisuudessa kuulumme useisiin erikokoisiin yhteisöihin, joissa meillä on monenlaisia rooleja. Usein meillä on näiden roolien puitteissa mahdollisuus vaikuttaa myös kyseisen yhteisön kasvihuonepäästöihin. Tämä näkökulma jää lähes aina puuttumaan ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa, vaikka se on mielestäni todella tärkeä.

Jos mietimme rooliamme esimerkiksi työyhteisön jäsenenä, on usein helpompi arvioida riskiä jonkin päästöjä vähentävän toimen toteutumatta jäämisestä ilman meidän panostamme. Otetaan esimerkiksi vaikkapa keskitason johtaja kauppaketjussa. Ketju on hiljattain alkanut miettiä mahdollisuutta siirtyä uusiutuvan energian käyttäjäksi ja johtajan teot voivat olla ratkaisevia kollektiivisen päätöksen tekemisessä. Työpaikoilla moni meistä voi roolistamme riippumatta olla mukana innovoimassa energiatehokkaampia työskentelytapoja tai hankintamalleja. Tai ajatellaan vaikka henkilöä, joka toimii paikallisessa urheiluseurassa tai kuorossa. Hän voi olla osaltaan vaikuttamassa esimerkiksi ulkomaille suunnattavien matkojen määrään ja kohteisiin.

Esimerkkejä päästöjen vähentämiseen liittyvistä ratkaisuista, joita teemme yhdessä muiden kanssa tai muiden puolesta, löytyy joka puolella. Nämä voivat olla myös toteutua lähipiirissä, kuten vaikkapa kaveriporukan lomakohteen valitseminen tai suvun juhlien tarjoilujen valitseminen. Tällaisten päätösten yhteenlasketut päästövaikutukset voivat olla huomattavat.

Jotta kurssi saadaan käännettyä tarpeeksi nopeasti, ilmastotalkoisiin tarvitaan mukaan kaikenlaisia yhteisöjä. Väitänkin, että kollektiivisten toimijoiden päästöihin vaikuttaminen niiden jäseninä on usein tärkein vaikuttamiskanavamme ilmastonmuutosta ajatellen.