Artikkeli 1: Pohdintaa päällekkäisistä koropleettikartoista

Anna Leonowicz (2006) kertoo artikkelissaan kahden muuttujan koropleettikarttojen hyödyistä ja haitoista vertaamalla niitä yhden muuttujan koropleettikarttoihin. Leonowicz esittää tutkimustuloksia, joiden mukaan yhden muuttujan kartat soveltuvat hyvin sijaintien hahmottamiseen, mutta useamman ilmiön välisten suhteiden määrittäminen on hankalaa. Hyvin suunnitelluissa kahden muuttujan kartoissa puolestaan kahden ilmiön välisten suhteiden tutkiminen on helpompaa, sillä molemmat ilmiöt voidaan esittää samanaikaisesti yhdellä kartalla. Kahden muuttujan koropleettikartan luettavuuteen vaikuttavat kuitenkin merkittävästi graafiset valinnat, kuten sopivat värit, sekä kartassa esitettävien luokkien määrä. Oikeilla valinnoilla kahden muuttujan kartasta voidaan parhaimmillaan saada hyvin informatiivinen ja selkeä, kun taas huonot valinnat voivat johtaa kartan vaikealukuisuuteen ja virhetulkintoihin.

Kriittisyyteni esimerkiksi Helsingin Sanomien karttoja kohtaan kasvaa kasvamistaan, kun opin karttojen tekemisestä jatkuvasti lisää. Leonowiczin artikkelin luettuani sain taas lisää tietoa ja ajattelemisen aihetta siitä, mitä kaikkea on otettava huomioon karttoja laatiessaan. Leonowicz perustelee artikkelissa väitteensä hyvin ja antaa havainnollistavia esimerkkejä sekä huonoista, että hyvistä kahden teeman kartoista. Artikkelin luettuani uskon ymmärtäväni yhä paremmin oikeanlaisen luokittelun ja visuaalisten valintojen tärkeyden karttoja tehdessä. Kartanlukija, joka yleensä ei ole perehtynyt esitettävään aiheeseen yhtä hyvin kuin kartantekijä, voi kohdata hankaluuksia kartan tulkinnassa, mikäli värivalinnat ovat epäselkeitä tai kartassa esitettäviä luokkia on liikaa. Tutkimustensa pohjalta Leonowicz esittää väitteen, että mikäli muuttujat on jaettu yli kolmeen luokkaan kumpikin, niin kartasta tulee liian monimutkainen luettavaksi. Kuitenkin hyvällä kahta ilmiötä esittävällä kartalla voidaan helpottaa kartantekijöiden ja kartanlukijoiden tehtävää ilmiöiden välisten riippuvuuksien selvittämisessä. Kartan tulkinnassa on vain oltava tarkkana, sillä vaikka kaksi ilmiötä kartalla näyttäisivät toisistaan riippuvilta, niiden alueellinen jakautuminen saattaa todellisuudessa johtua jonkin kolmannen ilmiön esiintymisestä. Tästä kelvollinen esimerkki on jo aiemmilla maantieteen kursseilla tutuksi tullut jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien välinen ”yhteys”.

Artikkeli herätti kysymyksen, että eikö ilmiön jakaminen mahdollisimman pieneen määrään luokkia yleistä liikaa? Toisaalta, hetken pohdittuani, päädyin siihen, että mikäli luokkia olisi enemmän, kartan luettavuus kärsisi huomattavasti ja tällöin kahden muuttujan kartan tärkein tarkoitus, eli ilmiöiden keskinäisten suhteiden tarkastelu, muuttuisi hyvin hankalaksi ja tekisi kartasta käytännössä turhan. Yksi syy siihen, että kahden muuttujan kartta ei sovellu hyvin yksittäisen ilmiön alueellisen jakautumisen tarkasteluun, onkin varmaan juuri se, että yksittäisiä ilmiöitä yleistetään liikaa, jolloin ilmiön suuruudesta tai alueiden välisistä eroista saatavat tiedot olisivat virheellisiä.

Artikkelissa esiteltiin myös päällekkäisissä koropleettiteemakartoissa käytettävä, huomattavasti ”tavallisesta” poikkeava legenda. Legenda muodostuu tavallisesti joko 2×2- tai 3×3-kokoisesta ruudukosta (riippuen siitä, kuinka moneen luokkaan ilmiöt on jaettu) ja kuvaa samanaikaisesti molempia muuttujia. Legendassa toinen muuttuja esitetään x-akselilla ja toinen y-akselilla niin, että legendasta on luettavissa sekä yksittäisen muuttujan saamat arvot että muuttujien väliset suhteet (Kuva 1). Molemmille ilmiöille valitaan omat värinsä tai rasteripintansa ja kartan legendassa ikään kuin laitetaan värit päällekkäin. Tällöin saadaan joko neljä tai yhdeksän erilaista väriyhdistelmää, jotka kuvaavat ilmiöiden yhteistä esiintymistä kartalla. Ruutujen ei välttämättä tarvitse olla keskenään samankokoisia, vaan niiden kokoja muuttelemalla voidaan esimerkiksi korostaa eripituisia luokkavälejä. Legenda ohjaa lukijaa kartan tulkintaan ja sen avulla myös helposti huomaa ovatko kartassa käytetyt värivalinnat onnistuneet. Onnistuneilla värien tai rasterien valinnoilla kartasta näkee selvästi, millä alueilla esitettävät ilmiöt ovat voimakkaita, tai vähemmän voimakkaita. Kuitenkin myös hyvän legendan lukeminen päällekkäisestä teemakartoista edellyttää lukijalta jo jonkinlaista kokemusta karttojen lukemisesta, sillä täysin aloittelijalle kahden ilmiön lukeminen samalta kartalta voi olla hankalaa. Legendan lukemisen hankaluuden oli mielestäni onnistuneesti avannut myös Sara Lindholm, joka blogissaan toteaa: ”Kenelle tahansa tällainen karttaesitys tuskin silti sopii, sillä (artikkelin tutkimukseen viitaten) ensimmäisen vuoden maantiedon opiskelijoillakin oli hankaluuksia lukea karttaa, vaikka heillä olettaisi olevan edes jonkin verran keskivertokansalaista enemmän ymmärrystä, tai vähintäänkin kiinnostusta, karttoja kohtaan.”

Kurssilla käytetyllä MapInfo-ohjelmalla päällekkäisten koropleettiteemakarttojen tekeminen on mahdollista, mutta tämänhetkisillä taidoillani en ainakaan vielä osaa tehdä legendaa, jossa molemmat muuttujat näytettäisiin samanaikaisesti yhden kuvan avulla. Voi olla, että tällaista legendaa ei MapInfossa ole edes mahdollista tehdä, joten tämä vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia kahden teeman koropleettikarttoja ohjelmalla voi tehdä. Kartassa toiselle teemalle on käytettävä värejä ja toiselle rasteripintoja, sillä mikäli käytettäisiin molemmille värejä, jäisi toinen teema toisen alle piiloon. Lisäksi nyt myös korostuu sopivien rasteripintojen valinta, sillä rasterit on valittava niin, että kartta pysyy selkeänä. Koska legenda täytyy tehdä molemmille muuttujille erikseen, on eri luokkien selkeys ja erottuvuus erityisen tärkeää. Kartanlukijan on pystyttävä itse lukemaan samanaikaisesti kahta eri legendaa, joten virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa.

Kahden muuttujan koropleettiteemakartta vaikuttaa kätevältä apuvälineeltä karttojen tekemisessä, mutta väärät valinnat sen tekovaiheessa tuntuvat myös aiheuttavan enemmän mahdollisuuksia virhetulkintojen tekemiseen, kuin muunlaisissa kahden päällekkäisen teeman kartoissa (joista enemmän toisen kurssikerran tekstissä).  Artikkelin luettuani olen kuitenkin melko vakuuttunut siitä, että hyvä kahden muuttujan koropleettikartta voi olla huomattavasti helpompi tapa käsitellä tietynlaista informaatiota kuin useat erilliset teemakartat. Tästä syystä halusinkin itse myös harjoitella hyvän päällekkäisen koropleettiteemakartan tekoa, joten tein toisen kurssikerran karttani käyttämällä muuttujina vuokra-asuntojen osuutta kuntien asunnoista ja kunnan taajama-astetta. Tästä kuitenkin lisää vasta seuraavassa tekstissä.

Lähteet:

Leonowicz, A., (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33-37.

Lindholm, S. Artikkeli 1; Kaksi teemaa ja karttaselitekin lähempänä diagrammia…mutta huoli pois! Luettu 31.1.2014. <https://blogs.helsinki.fi/saralind/>

Kurssikerta 1: (Uudelleen)tutustumista MapInfoon

Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi kurssikäytäntöjä ja kerrattiin paikkatietoon liittyviä perusasioita. Lisäksi verestettiin muistoja MapInfo-ohjelmasta, johon lyhyesti oli tutustuttu jo syksyllä käydyllä TAK-kurssilla. MapInfon toimintojen kertaaminen tuli ainakin itselläni todella tarpeeseen, sillä muistiin ei aiemmista kokemuksista ollut jäänyt oikeastaan yhtään mitään. Käytännössä kertaaminen tuntui enemmänkin siltä, kuin olisi opetellut kaiken alusta asti uudestaan. Vielä ensimmäisen kurssikerran jälkeenkin ohjelma tuntuu esimerkiksi CorelDraw’hon verrattuna todella epäloogiselta ja vaikeakäyttöiseltä. Kurssia on kuitenkin vielä jäljellä, joten varmasti ajan kanssa MapInfonkin käyttö alkaa sujua.

Ensimmäisenä harjoitustehtävänä oli luoda valmiille Suomen kuntia kuvaavalle kartalle koropleettiesitys jostain valitsemastaan aiheesta. Itse päädyin valitsemaan 0-14 –vuotiaiden lasten osuuden kunnan väestöstä (Kuva 1). Koska pohjakartta ja muu aineisto saatiin valmiina MapInfosta, kartan tekemisessä korostuivat erityisesti värivalinnat ja sopivan luokittelutavan valitseminen omalle aineistolle. Luokittelutavan valinnassa käytettiin apuna internetistä löytyvää histogrammityökalua, jonka avulla saattoi tutkia aineiston jakautumista (Kuva 2). Histogrammista nähdään, että oma aineistoni oli melko vinosti jakautunut. Toisaalta aineisto näyttää muodoltaan myös hieman normaalijakautuneelta, joten päädyin samaan luokittelutapaan kuin Henri Frestadius:

”Valitsin aineiston luokitteluksi kvantiilit, koska se sopii sekä normaalijakaumiin että vinoihin jakaumin.”

KK1_kartta2

Kuva 1. 0-14 -vuotiaiden osuus Suomen kuntien väestöstä.

Kvantiilit tuntuivat minunkin mielestäni luokittelutavoista järkevimmältä (joskin hieman tylsältä), sillä niiden avulla kaikkiin luokkiin tuli yhtä paljon havaintoja ja kartan lopputulos näytti siistiltä. Kartan väreiksi valitsin sinisen ja keltaisen sävyjä, sillä värit olivat sopivan neutraaleja ja kaikki luokat erottuivat selkeästi toisistaan. Selkeyden vuoksi päätin myös jakaa aineiston neljään luokkaan. Näin kartta on selkeä mutta ei kuitenkaan yleistä liikaa. Lisäksi neljällä luokalla kaikkiin luokkiin sai saman verran havaintoja, kun viidellä luokalla MapInfo ei olisi jakanut havaintoja tasan.

Image2

Kuva 2. Histogrammi 0-14 -vuotiaiden osuuksista kunnissa.

Lopullinen kartta on mielestäni selkeä ja informatiivinen. Siitä näkee hyvin, millä alueilla Suomessa on suhteessa eniten 0-14 –vuotiaita, samoin kuin sen, millä alueilla heitä on vähän. Legendasta voi myös päätellä, että puolessa Suomen kunnista 0-14 –vuotiaita on alle 15,7% kunnan väestöstä, mutta jossain kunnassa heidän osuutensa väestöstä on jopa 35%. Mitä kartta ei kerro, on missä yksittäisessä kunnassa tämän ikäisiä on suhteessa kaikkein eniten tai vähiten, mutta yleispiirteittäin voi sanoa, että suhteessa eniten nuoria on Länsi-Suomessa, ja vähiten Itä-Suomessa ja Lapissa. Lisäksi Ilkka Saarisen blogia lukiessani ymmärsin, että karttaa tutkiessa on syytä ottaa huomioon se, että luokkavälit kvantiileilla eivät ole läheskään samansuuruiset. Sen takia kartasta saattaa saada kuvan, että samaan luokkaan kuuluvilla kunnilla olisi suhteessa suurin piirtein saman verran 0-14 –vuotiaita, vaikka erityisesti tumman sinisessä luokassa olevilla kunnilla erot voivat olla todella suuret.

Kartan tekemiseen MapInfolla kului aika pitkä aika, sillä itse en ainakaan vielä osannut juuri mitään toimintoja suorittaa ilman ohjeita. Lisäksi ongelmia ilmeni esimerkiksi pohjoisnuolen sijoittamisen kanssa, sillä ensimmäisestä valitsemastani nuolesta tuli täysin väärän värinen ja se osoitti ihan väärään suuntaan. Koska en vielä oikein ymmärrä miten MapInfo toimii, en osannut tietenkään myöskään poistaa nuolta, vaan sen sijaan tein tilalle uuden, jonka sijoitin sopivampaan paikkaan. Koska edellistä nuolta en saanut millään pois, jouduin lopuksi vähän huijaamaan: kun olin tehnyt valmiista kartasta kuvan, vein sen Paint-ohjelmaan ja kumitin nuolen siellä. Lopputuloksesta tuli onneksi ihan siisti.

Jostain syystä MapInfo rajasi osan %-merkistä pois, kun legendaa sijoitteli Layout-ikkunaan. Edes legendalaatikon koon leventäminen ei saanut merkkiä näkymään kokonaan, joten lopullisessa kartassa merkki näkyy edelleen vain puolittain. Lisäksi legendan, mittakaavan ja pohjoisnuolen olisi ehkä voinut sijoittaa johonkin parempaankin paikkaan, mutta myönnettävä on, että kartanteon loppuvaiheessa hermot alkoivat olla jo sen verran kireällä, että kiinnostus ei enää riittänyt pienien yksityiskohtien korjaamiseen. Onneksi virheistä oppii!

Lähteet:

Frestadius, H. 1. Kurssikerta – MapInfo ja koropleettikartta. Luettu 28.1.2014. <https://blogs.helsinki.fi/henfrest/>

Histogram Tool (2014). NCTM, Illuminations – Resources For Teaching Math. Luettu 27.1.2014. <http://illuminations.nctm.org/Activity.aspx?id=4152>

Saarinen, I. KK1 – MapInfo tutuksi ja harjoitus Suomen kunnat -aineiston  pohjalta. Luettu 28.1.2014. <https://blogs.helsinki.fi/ilkkasaa/>