Artikkeli 1: Pohdintaa päällekkäisistä koropleettikartoista

Anna Leonowicz (2006) kertoo artikkelissaan kahden muuttujan koropleettikarttojen hyödyistä ja haitoista vertaamalla niitä yhden muuttujan koropleettikarttoihin. Leonowicz esittää tutkimustuloksia, joiden mukaan yhden muuttujan kartat soveltuvat hyvin sijaintien hahmottamiseen, mutta useamman ilmiön välisten suhteiden määrittäminen on hankalaa. Hyvin suunnitelluissa kahden muuttujan kartoissa puolestaan kahden ilmiön välisten suhteiden tutkiminen on helpompaa, sillä molemmat ilmiöt voidaan esittää samanaikaisesti yhdellä kartalla. Kahden muuttujan koropleettikartan luettavuuteen vaikuttavat kuitenkin merkittävästi graafiset valinnat, kuten sopivat värit, sekä kartassa esitettävien luokkien määrä. Oikeilla valinnoilla kahden muuttujan kartasta voidaan parhaimmillaan saada hyvin informatiivinen ja selkeä, kun taas huonot valinnat voivat johtaa kartan vaikealukuisuuteen ja virhetulkintoihin.

Kriittisyyteni esimerkiksi Helsingin Sanomien karttoja kohtaan kasvaa kasvamistaan, kun opin karttojen tekemisestä jatkuvasti lisää. Leonowiczin artikkelin luettuani sain taas lisää tietoa ja ajattelemisen aihetta siitä, mitä kaikkea on otettava huomioon karttoja laatiessaan. Leonowicz perustelee artikkelissa väitteensä hyvin ja antaa havainnollistavia esimerkkejä sekä huonoista, että hyvistä kahden teeman kartoista. Artikkelin luettuani uskon ymmärtäväni yhä paremmin oikeanlaisen luokittelun ja visuaalisten valintojen tärkeyden karttoja tehdessä. Kartanlukija, joka yleensä ei ole perehtynyt esitettävään aiheeseen yhtä hyvin kuin kartantekijä, voi kohdata hankaluuksia kartan tulkinnassa, mikäli värivalinnat ovat epäselkeitä tai kartassa esitettäviä luokkia on liikaa. Tutkimustensa pohjalta Leonowicz esittää väitteen, että mikäli muuttujat on jaettu yli kolmeen luokkaan kumpikin, niin kartasta tulee liian monimutkainen luettavaksi. Kuitenkin hyvällä kahta ilmiötä esittävällä kartalla voidaan helpottaa kartantekijöiden ja kartanlukijoiden tehtävää ilmiöiden välisten riippuvuuksien selvittämisessä. Kartan tulkinnassa on vain oltava tarkkana, sillä vaikka kaksi ilmiötä kartalla näyttäisivät toisistaan riippuvilta, niiden alueellinen jakautuminen saattaa todellisuudessa johtua jonkin kolmannen ilmiön esiintymisestä. Tästä kelvollinen esimerkki on jo aiemmilla maantieteen kursseilla tutuksi tullut jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien välinen ”yhteys”.

Artikkeli herätti kysymyksen, että eikö ilmiön jakaminen mahdollisimman pieneen määrään luokkia yleistä liikaa? Toisaalta, hetken pohdittuani, päädyin siihen, että mikäli luokkia olisi enemmän, kartan luettavuus kärsisi huomattavasti ja tällöin kahden muuttujan kartan tärkein tarkoitus, eli ilmiöiden keskinäisten suhteiden tarkastelu, muuttuisi hyvin hankalaksi ja tekisi kartasta käytännössä turhan. Yksi syy siihen, että kahden muuttujan kartta ei sovellu hyvin yksittäisen ilmiön alueellisen jakautumisen tarkasteluun, onkin varmaan juuri se, että yksittäisiä ilmiöitä yleistetään liikaa, jolloin ilmiön suuruudesta tai alueiden välisistä eroista saatavat tiedot olisivat virheellisiä.

Artikkelissa esiteltiin myös päällekkäisissä koropleettiteemakartoissa käytettävä, huomattavasti ”tavallisesta” poikkeava legenda. Legenda muodostuu tavallisesti joko 2×2- tai 3×3-kokoisesta ruudukosta (riippuen siitä, kuinka moneen luokkaan ilmiöt on jaettu) ja kuvaa samanaikaisesti molempia muuttujia. Legendassa toinen muuttuja esitetään x-akselilla ja toinen y-akselilla niin, että legendasta on luettavissa sekä yksittäisen muuttujan saamat arvot että muuttujien väliset suhteet (Kuva 1). Molemmille ilmiöille valitaan omat värinsä tai rasteripintansa ja kartan legendassa ikään kuin laitetaan värit päällekkäin. Tällöin saadaan joko neljä tai yhdeksän erilaista väriyhdistelmää, jotka kuvaavat ilmiöiden yhteistä esiintymistä kartalla. Ruutujen ei välttämättä tarvitse olla keskenään samankokoisia, vaan niiden kokoja muuttelemalla voidaan esimerkiksi korostaa eripituisia luokkavälejä. Legenda ohjaa lukijaa kartan tulkintaan ja sen avulla myös helposti huomaa ovatko kartassa käytetyt värivalinnat onnistuneet. Onnistuneilla värien tai rasterien valinnoilla kartasta näkee selvästi, millä alueilla esitettävät ilmiöt ovat voimakkaita, tai vähemmän voimakkaita. Kuitenkin myös hyvän legendan lukeminen päällekkäisestä teemakartoista edellyttää lukijalta jo jonkinlaista kokemusta karttojen lukemisesta, sillä täysin aloittelijalle kahden ilmiön lukeminen samalta kartalta voi olla hankalaa. Legendan lukemisen hankaluuden oli mielestäni onnistuneesti avannut myös Sara Lindholm, joka blogissaan toteaa: ”Kenelle tahansa tällainen karttaesitys tuskin silti sopii, sillä (artikkelin tutkimukseen viitaten) ensimmäisen vuoden maantiedon opiskelijoillakin oli hankaluuksia lukea karttaa, vaikka heillä olettaisi olevan edes jonkin verran keskivertokansalaista enemmän ymmärrystä, tai vähintäänkin kiinnostusta, karttoja kohtaan.”

Kurssilla käytetyllä MapInfo-ohjelmalla päällekkäisten koropleettiteemakarttojen tekeminen on mahdollista, mutta tämänhetkisillä taidoillani en ainakaan vielä osaa tehdä legendaa, jossa molemmat muuttujat näytettäisiin samanaikaisesti yhden kuvan avulla. Voi olla, että tällaista legendaa ei MapInfossa ole edes mahdollista tehdä, joten tämä vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia kahden teeman koropleettikarttoja ohjelmalla voi tehdä. Kartassa toiselle teemalle on käytettävä värejä ja toiselle rasteripintoja, sillä mikäli käytettäisiin molemmille värejä, jäisi toinen teema toisen alle piiloon. Lisäksi nyt myös korostuu sopivien rasteripintojen valinta, sillä rasterit on valittava niin, että kartta pysyy selkeänä. Koska legenda täytyy tehdä molemmille muuttujille erikseen, on eri luokkien selkeys ja erottuvuus erityisen tärkeää. Kartanlukijan on pystyttävä itse lukemaan samanaikaisesti kahta eri legendaa, joten virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa.

Kahden muuttujan koropleettiteemakartta vaikuttaa kätevältä apuvälineeltä karttojen tekemisessä, mutta väärät valinnat sen tekovaiheessa tuntuvat myös aiheuttavan enemmän mahdollisuuksia virhetulkintojen tekemiseen, kuin muunlaisissa kahden päällekkäisen teeman kartoissa (joista enemmän toisen kurssikerran tekstissä).  Artikkelin luettuani olen kuitenkin melko vakuuttunut siitä, että hyvä kahden muuttujan koropleettikartta voi olla huomattavasti helpompi tapa käsitellä tietynlaista informaatiota kuin useat erilliset teemakartat. Tästä syystä halusinkin itse myös harjoitella hyvän päällekkäisen koropleettiteemakartan tekoa, joten tein toisen kurssikerran karttani käyttämällä muuttujina vuokra-asuntojen osuutta kuntien asunnoista ja kunnan taajama-astetta. Tästä kuitenkin lisää vasta seuraavassa tekstissä.

Lähteet:

Leonowicz, A., (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33-37.

Lindholm, S. Artikkeli 1; Kaksi teemaa ja karttaselitekin lähempänä diagrammia…mutta huoli pois! Luettu 31.1.2014. <https://blogs.helsinki.fi/saralind/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *