Mapping America: SWOT-analyysi

The New York Timesin Mapping America –palvelu tarjoaa ”tavallisille” ihmisille paikkatietoa ympäri USA:n helposti ja nopeasti. Palvelun ehdottomia vahvuuksia ovat sen helppokäyttöisyys ja selkeys: värien käyttö kartoissa on suurimmaksi osaksi loogista ja visuaalisesti miellyttävää ja karttaselitteet ovat hyvät. Palvelua käyttääkseen ei tarvitse myöskään olla kovin kummoinen ATK-guru, sillä erilaisten karttojen tutkiminen onnistuu parilla hiiren klikkauksella. Lisäksi saatavilla on karttoja mielenkiintoisista ja helposti ymmärrettävistä aiheista, kuten etnisten ryhmien jakautumisesta tai alueiden asuntojen hinnoista.

Mapping America –palvelu on päällisin puolin erittäin hyvä, eikä siinä suurempia vikoja tunnu olevan. Yksi heikkouksista kuitenkin on ehkä hieman epäselvä aluejako. Kun hiirtä siirtelee katseltavan alueen yläpuolella, näkyville saa pienempien alueiden asukasluvun, sekä tarkat lukemat tutkittavasta ilmiöstä. Mikäli katselee lähes koko USA:n karttaa, ilmiön esiintyminen näytetään maakunnittain, mutta zoomatessa lähemmäs alueet pienenevät ja esimerkiksi New Yorkin kaupungin keskustassa alueet on rajattu hieman epämääräisen oloisesti (ainakin näin tietämättömän silmin katsottuna). Tilastojen tarkkuus myös vaihtelee eri puolilla maata ja esimerkiksi juuri New Yorkista (missä lehden suurin lukijakunta asuu) tietoa on mahdollista saada jopa korttelin tarkkuudella, kun taas muilla alueilla tieto on hieman yleistetympää.

Viime aikoina karttoihin perehtyneenä pakostakin kiinnittää huomiota myös mittakaavan ja pohjoisnuolen puuttumiseen. Erityisesti mittakaavan puuttuminen häiritsee erityisen paljon, sillä lähelle zoomaillessa olisi mukava kyetä edes suuntaa antavasti mittailemaan etäisyyksiä eri kohteiden välillä. Lisäksi olisi mukavaa pystyä tutkimaan koko USA:n valtiota samalla ruudulla niin, että myös Alaskan ja Hawaiin osavaltiot näkyisivät. Pienenä heikkoutena voisi myös pitää hieman jo vanhentunutta dataa, mutta toisaalta koska kyseinen seikka mainitaan heti otsikon alapuolella, ei sen pitäisi aiheuttaa suuria ongelmia karttojen tulkinnan kanssa.

Palvelu sisältää myös paljon mahdollisuuksia, joista tärkeimpänä mieleen tulee käyttö opetustarkoituksessa. Kuten Laura Hintsanenkin blogissaan toteaa: ”Opettaja voi joko itse laatia opetusmateriaalia aineiston pohjalta tai laittaa oppilaat tekemään projektityötä jostain aiheesta sivuston avulla. Paikkatietoaineiston käyttäminen tulisi samalla oppilaille tutuksi.” Palvelu toimisi nimenomaan loistavana keinona paikkatietoaineistojen käytön opetuksessa. Mahdollista olisi ehkä myös kehittää palveluun ominaisuus, jonka avulla eri ilmiöitä voisi tarkastella kartalla samanaikaisesti (vaikka asettamalla eri karttatasoja päällekkäin) ja siten nähdä kartalta mahdollisia yhteyksiä ilmiöiden välillä. Mielenkiintoista voisi esimerkiksi olla laittaa kolmannen asteen tutkintoja ja asuntojen hintatasoja esittävät kartat päällekkäin ja tutkia ilmiöiden välistä mahdollista korrelaatiota.  Tämä toki vaatisi kartan lukijaltakin jo hieman kokemusta karttojen tulkitsemisesta.

Kaikissa Internetistä löytyvissä palveluissa luonnollisesti on myös riskinsä. The New York Timesin palvelu tarjoaa nopeasti saatavaa tietoa eri etnisten ryhmien osuuksista ympäri USA:ta, mikä voisi johtaa esimerkiksi white flightin tapaisiin ilmiöihin alueilla, joilla tummia ihmisiä on paljon. Tämänkaltaiset skenaariot ovat kuitenkin mielestäni melko epätodennäköisiä, ainakin suuressa mittakaavassa ajateltuna. Sen sijaan julkiset tiedot eri asuinalueiden asukkaiden keskimääräisestä palkkatasosta saattaisivat hyvinkin aiheuttaa ongelmia kouluympäristöissä, joissa oppilaat tulevat varallisuudeltaan voimakkaasti eroavista perheistä.

Mapping America –palvelu on Tilastokeskuksen vastaaviin palveluihin verrattuna melko erilainen. Tilastokeskuksen tarjoamat tiedot eivät ole kenen tahansa käytettävissä, mikä lisää esimerkiksi niiden henkilöiden yksityisyydensuojaa, keitä kyseiset tiedot koskevat. Toisaalta The New York Times ei myöskään tarjoa tietoa yksittäisistä henkilöistä, joten tietoa voidaan pitää kohtalaisen turvallisena. Mapping America –palvelun tarjoama informaatio on kuitenkin melko rajoitettua, mikä johtuu juurikin sen helposta saatavuudesta. Tilastokeskuksesta saa monipuolisempaa tietoa, mutta tiedon hankkimisen eteen joutuu näkemään vaivaa enemmän. Lisäksi, kuten Mapping America –palvelun sivuillakin mainitaan, sieltä saatava informaatio ei ole täysin luotettavaa, vaan siihen tulee suhtautua enemmän suuntaa-antavina arvioina. Tilastokeskus on tässä mielessä luotettavampi tiedon lähde esimerkiksi tutkimustarkoituksissa, kun taas Mapping America toimii paremmin yleissivistävänä palveluna. Olen ehdottoman samaa mieltä Jenni Kerolan kanssa, jonka mielestä ”samanlainen palvelu esimerkiksi Hesarin nettisivulla voisi innostaa ihmisiä tutkimaan näitä valtavan suuria tietokantoja ja laatimaan vaikka minkälaista analyysiä ja karttaa, jotka kiihdyttäisivät maailmantuntemusta entisestään”. Suomessa, kuten myös muissa maissa vastaava palvelu voisi parhaimmillaan samanaikaisesti sekä viihdyttää että sivistää myös ”tavallisia” ihmisiä.

Lähteet:

Hintsanen, L. (2014). Mapping America: Every City, Every Block – SWOT-analyysi. 26.2.2014. <https://blogs.helsinki.fi/lhintsan/2014/02/24/mapping-america-every-city-every-block-swot-analyysi/>

Kerola, J. (2014). The New York Times: Mapping America. 27.2.2014. <https://blogs.helsinki.fi/jekerola/2014/02/22/the-new-york-times-mapping-america/>

The New York Times (2014). Mapping America: Every City, Every Block. <http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *