Läpimurron kynnyksellä

Viime viikolla vietetty kolmen päivän (ti-to) täyslepo taisivat tehdä hyvää. Perjantaina uskalsin käydä Paloheinässä testailemassa lyömistä ja lauantaiaamuksi Vuosaareen pelaamaan. Navakka tuuli mereltä toi lisämausteen aamun peleihin. Myötätuuleen väylät pelattiin poikkeuksellisen lyhyinä ja vastaavasti vastatuuleen tosi pitkinä. Esimerkiksi ykkösväylällä tempaisin myötätuuleen elämäni avauksen (305 metriä), jonka jälkeen par 5:lla riitti kevyt lyönti PW:lla griinille, tai siis vähän griinin yli. Myös toisella myötätuuleen pelatulla lyhyellä par5:lla (väylä 13) löin kakkoslyönnin keskiraudalla yli griinin. Vastaavasti vastatuuleen pelatulla 9. väylällä (par 4, 390 m) hyvä draivi ja erinomainen rauta4 jättivät vielä n. 50 m matkaa griinin keskustaan. Joka tapauksessa edellismaanantain selkäkivut olivat hävinnet, lyönti kulki ja peli oli hauskaa. Tulos jäi vähän heikohkoksi (86 lyöntiä) kun putit eivät tahtoneet millään upota (39 puttia).

Lauantaiaamun hyvän lyömisen jälkeen piti tietysti saada järkättyä golfkierros myös sunnuntaille, järjestyihän se, ja tulostavoitteet olivat kovat. Ensimmäisen väylän hyvä par rentoutti tunnelmaa. Kakkosen hyvän avauksen ja griinin kanttiin lyödyn lähestymisen jälkeen kylkkärinä lähtenyt chippi sekä kolme puttia vähän harmittivat. Kolmosväylän ulos kentältä suuntautunut ensimmäinen avaus johti jo toiseen tuplaan ensimmäisen kolmen väylän aikana. Vitosväylän jälkeen mentiin tuloksessa +5 ja usko huipputulokseen ei ehkä enää ollut niin vahva. Kuutosen aikana keskusteltiin pelikaverin kanssa siitä alkavatko tuloksentekoväylät Vuosaaressa kutoselta vaiko seiskalta. Minä sanoin kutoselta ja aloin tekemään tulosta: avaus 1,5 metriä ohi lipusta ja vahvasti breikkaava alamäkiputti reikään. Seiskalla epäonnistuin lähestymisessä ja kirjasin tulokseksi bogin. Kasilla löin täydellisen rauta7:n puoleen metriin ja upotin päivän toisen birdien. Ysillä avasin tarkoituksella viereiselle väylälle vältellen out-rajaa vasemmalla, lähestyminen rauta6:lla kolmeen metriin ja putti sisään. Jatkoin ilotulitusta vielä kympillä avaten väylälle, rautaseiska lipun linjassa 3 metriä pitkäksi, ja taas birkku kuppiin. Vitosväylän jälkeinen tilanne +5 oli muuttunut +2:ksi ja taas vähän jännitti.

Loppukierros sujui tasaisesti kolmen bogin, neljän parin ja 17. väylällä chipatun birdien merkeissä (5 birkkua / kierros on kaikkien aikojen ennätys). Parkkipaikalle kävellessä totesin tuloskortista uuden ennätyksen (76 lyöntiä ja 42 bogipistettä) syntyneen. Ehkäpä ahkera treenaus vielä palkitaan ja saan loppukauden aikana nauttia työn hedelmistä. Mahtavaa!

This entry was posted in Golf. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *