Kausi jatkuu ja toivo elää

Edellisen blogikirjoituksen aikaan syyskuun alussa olin “läpimurron kynnyksellä”. Lopullinen läpimurto on kuitenkin vielä antanut odottaa itseään. Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet tosi hankalia golfprojektin edistymisen suhteen. Töitä on on ollut tosi paljon ja syysflunssan olen sairastanut kolmesti. Treenaaminen on jäänyt lähes kokonaan, mutta pelikierroksia on sentään kertynyt terveenä ollessa 1-2 viikossa.

Blogikirjoittelu on prioriteettilistalla vasta treenaamisen jälkeen, joten raportointikin on jäänyt vähälle. Ajatuksissa on kyllä ollut kirjoittaa esim. syyskuussa uusitusta TPI-fysiikkatestistä ja sen myötä uudella innolla aloitetusta jumppaamisesta sekä alkuasennon hieromisesta. Sairastelut ovat kuitenkin verottaneet intoa sen verran, että uutiskynnys ei ole ylittynyt.

Syksyn ongelmista huolimatta pelaaminen on tuntunut koko ajan kohtuullisen hyvältä, ja eilen olin niin liekeissä Vuosaaressa, että en todellakaan voi olla raportoimatta. Etuysin löin palloa hyvin ja tein tasaista tulosta. Puolivälin tulos +3 olisi voinut olla pienellä tuurilla parempikin. Kymppiväylän missatun par-putin jälkeen laskeskelin kuinka monta missattua puttia oli ollut tosi hilkulla pudota kuppiin. Ei silti voi valittaa, kun tuntuu, että putti kulkee. Väylällä 11 löin lähestymisen jo niin lähelle (1 metri), että en voinut missata birkkua, samoin kävi väylällä 12. Väylällä 13 (par 5) löin kolmannella griinibunkkerista keskelle viheriötä ja upotin n. 7 metrin birdieputin. Väylän 15 birkun jälkeen olin kiinni kentän ihannetuloksessa. Ei ihan tuttu tilanne. Ennen vikaa väylää oli vielä mahdollisuudet 72 lyönnin kierrokseen, mutta pienellä puristuksella onnistuin tunaroimaan päivän ainoan tuplan. Lopputulokseksi tuli joka tapauksessa kesän kärkitulos 75 lyöntiä. Tasoitus on nyt 5,6 ja puolitus enää yhden huippukierroksen päässä. Teoriassa mahdollista…

This entry was posted in Golf. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *