Alkulämmöt(jäätymiset)
Heti kättelyssä kurssilaiset passitettiin luokan lämmöstä takaisin maanantaiseen lumimyrskyyn keräämään paikkatietoa lähistön viihtyisyydestä Epicollect5-sovelluksella. Siinä tulikin otettua äkkilähtö etelän lämpöön eli ratikka Sörnäisiin, josta sai kerättyä varsin mielenkiintoista dataa. Myräkästä huolimatta harjoitus oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Oli hienoa, kuinka nopeasti ja helposti tuore itse hankittu paikkatieto siirtyi QGisiin ja kartan muotoon. Lisäksi opimme uuden työkalun: interpoloinnin. Sitä käytetään pisteaineistoon, josta lasketaan pisteiden tiheys sekä arvioidaan niiden lukumäärä sekä pisteiden saamat arvot suhteessa aineiston puuttuviin tietoihin. Interpoloituun tasoon valitaan lopuksi aineistoon sopiva väri, sillä automaattinen tummanharmaa ei aina ole sopivin. Kurssikerralla interpoloimme keräämäämme aineistoon arvioidun turvallisuuden tunteen pisteittäin (Kuva 1).
Kuva 1. Turvallisuuden tunne asteikolla 1-5 kampuksen lähistöllä, maanantain kurssilaisten 21.2.2022 keräämän datan pohjalta
Opetuskarttoja
Olemme kurssilla tehneet karttoja hyvin pienistä alueista ihan kaupunginosatasolla, mutta nyt onkin vuorossa suurin skaala. Toteutimme nimittäin itsenäistyönä opetuskäyttöön tarkoitettuja globaaleja hasardikarttoja. Juurikin nämä erilaiset maailmankartat olivat maantieteellisen kipinän sytyttäjiä koulupolkuni alkumetreillä, joita jo pienempänä tutkailin suurella mielenkiinnolla. Siksi tämä tehtävä oli erityisen innostava ja lopputulemana syntyi varsin oppikirjamaisia karttaesityksiä. Toteutuksen pääpaino liittyi erityisesti visuaalisuuteen, sillä opetuskarttojen on ehdottomasti oltava selkeitä ja informatiivisia. Opettajana tulisi myös miettiä, kohdetta eli nuoria oppilaita, sillä kaikkia ei maantiede välttämättä kiinnosta. Karttojen tulisi olla siis ulkonäöltään mahdollisimman mielenkiintoa herättäviä.
QGIS tärisee ja maa järisee
Kuva 2. Vähintään neljän magnitudin maanjäristykset vuonna 2021. Lähde: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/
Hasardiksi valitsin maanjäristykset ja esittelen kolme karttaa, joilla ilmiötä opettajana käsittelisin. Maanjäristyksistä on hyvä ymmärtää Richterin asteikko, jolla niiden voimakkuutta mitataan. Se on kymmenkantainen logaritminen asteikko eli kuuden magnitudin järistys on kymmenen kertaa viittä magnitudia voimakkaampi. Kuutta magnitudia voidaan pitää rajana, jolloin puhutaan jo tuhoisista maanjäristyksistä. Suurimmat vahingot liittyvät infrastruktuuriin ja järistyksistä aiheutuvat kuolemat sortuviin rakennuksiin.
Ensimmäinen kartta (Kuva 2) esittää vuonna 2021 ilmenneitä vähintään neljän magnitudin maanjäristyksiä, joita esiintyi jopa 17299. Neljän magnitudin järistykset ovat sellaisia, joita voidaan havaita ilman mittalaitteita ja esiintyvät esim. ikkunoiden helinänä. Kartan ideana on havainnollistaa, miten yleisiä maanjäristykset ovat, ja toisaalta että tuhoisammat järistykset ovat harvinaisempia. Jokaiseen karttaan olen lisännyt mannerlaattojen rajat kuvastamaan niiden oleellista roolia maanjäristysten synnyssä ja esiintymisessä. Kartalla on mukana pienemmät järistykset, jotta voidaan huomata, että myös kauempana laattojen reunoista järisee. Ensimmäinen kartta on varsin ajankohtainen peruskartta. Juulia on blogissaan pohtinut hienosti ajankohtaisen tiedon pedagogista merkitystä mielenkiinnon herättäjänä opetettaville.
Astetta kovemmat järistykset
Kuva 3. Vähintään 6,5 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1850 alkaen interpoloituna. Lähde: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/
Sitten hypätään suurempien eli vähintään 6,5 magnitudin maanjäristysten pariin. Kurssikerralla opeteltu interpolointi sopii hienosti esittämään voimakkaiden järistysten alueellista sijoittumista. Magnitudi 6,5 valikoitui osittain siksi, että sen interpolointi sopii hyvin yhteen pohjakartan kanssa. Tasan kuuden magnitudin arvojen interpolointi nimittäin peitti koko pohjakartan. Järistysdatan interpolointi maailmankartalle kesti lähemmäs tunnin ja fuksiläppärini kuulosti kiihdyttävän suihkukoneen turbiinilta, mutta ainakaan ei tietokone eikä QGis kaatunut. Kenties ruutukoko olisi voinut olla pienempi, mutta ainakin lopputuloksena syntyi varsin onnistunut kartta. Pohjakartan väriksi valitsin tummanharmaan, sillä järistykset näkyvät tällöin huomattavasti selkeämmin.
Uhka mereltä?
Kuva 4. 2000-luvun suurimmat maanjäristysten aiheuttamat tsunamit. Lähde: https://www.ngdc.noaa.gov/hazel/view/hazards/tsunami/event-data?minYear=2000&causeCode=1
Edellisillä kartoilla on käyty läpi maanjäristysten perusasioita: sijainti, yleisyys, magnitudit ja suurimmat järistykset. Järistyksistä olisi hyvä tietää vielä ainakin, että niiden rinnalla kulkee muitakin geologisia uhkia, kuten tulivuoret. Päätin kuitenkin tarkastella tsunameja, joista löysin dataa NOAA:n eli Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation sivuilta. Kartalla (Kuva 4) esitetään 2000-luvun tuhoisimmat tsunamit, joiden aiheuttajana on maanjäristys. Kaukana mannerlaattojen reunoistakaan ei voi olla levollisin mielin sillä maanjäristykset ulottavat lonkeroitaan kauaskin veden avulla tsunamien muodossa. Asutetut saaret ja rannikot ovat erityisiä riskialueita, joissa tsunamit ovat pahimmillaan tuhoisia.
Reflektointia
Itse karttojen valmistusprosessi QGississä tuntui tällä kertaa todella helpolta tuttujen komentojen ja datan pyörittelyltä. Lopputuloksena syntyi kolme karttaa, joiden kanssa voisin lähteä varsin luottavaisin mielin opettamaan maanjäristysten ilosanomaa. Kartat ovat sisällöltään ja ulkonäöltään sopivan erilaisia, jolloin vaihtuvuus voisi pitää opetustilanteen yllättävyyttä ja mielenkiintoa yllä. Karttateknisenä asiana mainittakoon vielä, että mittakaavan lisääminen ei oikein tahtonut onnistua, mutta sallittakoon se tällä kertaa, kun kyseessä on täysi maailmankartta.
Osana tehtävänantoa oli myös etsiä netistä erilainen tapa esittää hasardeja ja verrata sitä omiin karttoihin. Löysin YouTubesta erinomaisen videoesityksen suurimmista maanjäristyksistä (yli 8 mag.) viimeisen sadan vuoden ajalta. Videot ovat nykyaikaa ja sen etuna on mm. maanjäristysten esittäminen yksi kerrallaan, jolloin kartta ei tukkeudu kaikista järistyksistä kerralla. Videon muodossa myös kronologinen järjestys käy hyvin ilmi. Kuvalliset kartat kertovat paremmin kokonaiskuvasta ja opettajan asemassa käyttäisin sekä kuvia että videoesitystä maanjäristysten esittämiseen.
Bonuskartta!
Kuva 5. Tilastoidut vähintään tuhatkiloiset meteoriitit. Lähde: https://data.nasa.gov/Space-Science/Meteorite-Landings/gh4g-9sfh
Tulipa tehtyä myös kartta suurimmista meteoriitti-iskuista painoluokittain (Kuva 5). Helmin blogista löytyy tarkempaa selontekoa meteorikartan kommervenkeista ja yhteenveto suuremmasta määrästä meteoriitteja. Aineistossa meteoriittien painot olivat grammoina, mutta muutin ne kilogrammoiksi selkeyden vuoksi. Toisin kuin katastrofielokuvissa, taivaankappaleet eivät iskeydy pelkästään Yhdysvaltoihin! Kosmisia kivenmurikoita ropisee ilmakehään päivittäin, mutta edes kiloa suuremmat meteoriitit ovat jo harvinaisia. Suurin meteoriitti tähän mennessä on löydetty Namibiasta, joka on 60-tonninen Hoban-meteoriitti. Kenties merten syövereihin on satanut isompiakin meteoriitteja, mutta ne ovat välittömästi kadonneet syvyyksiin odottamaan löytäjäänsä.
Lähteet:
Geology.com, Hoba: The World’s Largest Meteorite. Haettu 24.2.2022 osoitteesta: https://geology.com/records/largest-meteorite/
Leinonen H, Viikko 6: hazardeja kaukomailla ja kantakaupungissa (2022): https://blogs.helsinki.fi/lehelmi/ Viitattu 24.2.2022
Salakka J, 6. kurssikerta (2022): https://blogs.helsinki.fi/gis-juulia/ Viitattu 24.2.2022
Wikipedia.org, (2021), Richterin asteikko. Haettu 24.2.2022 osoitteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Richterin_asteikko